Kokemuksia sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoista sosiaalisen median kertomuksissa vähemmistöstressin viitekehyksessä

Abstract

Tutkin kokemuksia sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoista sosiaalisen median kertomuksissa vähemmistöstressin viitekehyksessä. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoiden toimintaan liittyvää tutkimusta vähemmistöstressin viitekehyksessä ei Suomessa ole tehty aiemmin. Vähemmistöstressiteorian mukaan vähemmistöihin kuuluvat henkilöt kokevat stigmaa ja syrjintää. Nämä negatiiviset kokemukset lisäävät henkilöiden ahdinkoa ja tuskaa ja ovat osallisena esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden synnyssä. Sosiaalityö linkittyy sukupuolivähemmistöihin vahvasti ammattietiikan ja rakenteellisen sosiaalityön kautta. Talentian sosiaalialan ammattieettiset ohjeet velvoitta-vat sosiaalityöntekijää edistämään sosiaalista yhdenvertaisuutta, estämään syrjintää sekä tunnusta-maan erilaisuutta ja monimuotoisuutta. Muutostyönä sosiaalityön pyrkimyksenä on ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen sekä ihmisten osallisuus omassa toimintaympäristössään. Aineistoa analysoidessa olen pyrkinyt löytämään vähemmistöstressiin liittyviä stressitekijöitä ja sen seurauksia. Tarkoitus on ollut myös lisätä tietoa transsukupuolisista henkilöistä vähemmistöryhmänä sekä sosiaalityön asiakkaina ja luoda ymmärrystä transsukupuolisten henkilöiden kokemasta vähemmistöstressistä heidän yrittäessään hakea apua kokemaansa sukupuolidysforiaan. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Millaisia vähemmistöstressin stressitekijöitä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoli-klinikoihin liitetään sosiaalisen median alustalla julkaistuissa kertomuksissa?” sekä ”Minkälaisia seurauksia kertomuksissa kuvataan olevan sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoihin liitetyllä vähemmistöstressillä?” Tutkimuksessani käyttämä aineisto sisältää 59 anonyymia lyhyehköä julkisella sosiaalisen median tilillä julkaistua kertomusta. Kertomukset vastaavat tilin ylläpitäjien pyyntöön kirjoittaa nimettömänä ”kokemuksia ja kritiikkiä transpolin toiminnasta”. Aineisto on luonnollinen. Analysoin aineiston teorialähtöisen sisällönanalyysin ja tarkemmin teemoittelun keinoin. Vähemmistöstressin distaalisia stressitekijöitä mukaillen tämän tutkimuksen aineistossa korostuivat kokemukset syrjinnästä, oman kokemuksen mitätöimisestä, transfobiasta ja normatiivisista asenteis-ta sekä väärin sukupuolittamisesta liitettyinä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoihin. Vähemmistöstressin teoriaa mukaillen aineistosta nousevia proksimaalisia stressitekijöitä olivat syrjinnän olettaminen ja pelkääminen, varuillaanolo sekä oman identiteetin salaaminen. Aineistossa tuli esille, ettei sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan koettu antavan transsukupuolisille apua dysforian kokemukseen, vaan suurilta osin sen koettiin lisäävän eri tavoin vähemmistöstressin kokemusta pyrkimyksellään säädellä transsukupuolisille tärkeinä pidettyjä hoitoja. Seurauksena sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoihin liitetylle vähemmistöstressin kokemukselle nousi tämän tutkimuksen aineistosta resilienssin erilaisten osatekijöiden kehittäminen sekä mielen-terveyden ongelmat. Olisikin pohdittava uudelleen, miten paljon yksilöllä itsellään tulisi olla kehollista itsemääräämisoikeutta. Dysforian kokemuksen syvempää ymmärrystä ja transsukupuolisuuden hoitopolkua, vahvempaa psykososiaalista tukea sekä diagnosointia tulisi kehittää yhteistyössä transsukupuolisten henkilöiden kanssa. Transsukupuolisiin kohdistuva rakenteellinen syrjintä ja heidän kokemansa vähemmistöstressi ovat rakenteellisen sosiaalityön kohteita.