Sukupuolen vaikutus insuliiniherkkyyteen, insuliinieritykseen ja insuliinipuhdistumaan
Lappalainen, Roosa (2024-09-18)
Sukupuolen vaikutus insuliiniherkkyyteen, insuliinieritykseen ja insuliinipuhdistumaan
(18.09.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091973980
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024091973980
Tiivistelmä
Glukoosiaineenvaihdunnasta ja sen häiriöistä on julkaistu hyvin paljon tutkimuksia, mutta sukupuolen vaikutus häiriöiden taustalla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sukupuolella tiedetään kuitenkin olevan vaikutusta glukoosiaineenvaihduntaan, ja sukupuolten välisillä eroilla voi olla vaikutusta esimerkiksi glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden, kuten tyypin 2 diabeteksen synnyssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää sukupuolen vaikutuksia muun muassa haiman insuliinieritykseen, kudosten insuliiniherkkyyteen sekä insuliinipuhdistumaan.
Tutkimusaineistona hyödynnettiin valmiiksi kerättyä dataa CMgene-tutkimuksesta. Tutkimuksen kohteena oli 869 vapaaehtoista, jotka ovat aiemmin osallistuneet Turun PET-keskuksen tutkimuksiin. Heille oli tehty yön yli kestäneen paaston jälkeen yhdistetty euglykeeminen hyperinsulineeminen clamp-[18F]FDG-PET-tutkimus, jonka aikana heiltä oli mitattu muun muassa endogeeninen glukoosintuotto (EGP), maksan, luurankolihaksen, aivojen, vyötärön subkutaanirasvan ja koko kehon kudosten glukoosinotto (GU), insuliinipuhdistuma sekä vapaiden rasvahappojen pitoisuuden ja insuliinipitoisuuden perusteella laskettu antilipolyyttinen indeksi, ja/ tai usean aikapisteen sokerirasituskoe (OGTT), josta oli mallinnettu insuliiniherkkyyttä sekä insuliinin eritystä ja puhdistumaa.
Clamp-tutkimuksessa naisilla todettiin luurankolihasten ja koko kehon glukoosinoton olevan suurempaa kuin miehillä. Myös perifeerinen insuliinipuhdistuma oli clamptutkimuksen aikana naisilla suurempaa, mutta OGTT-tutkimuksen aikana mitatussa
maksan insuliinipuhdistumassa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Myöskään maksan glukoosinotossa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta miehillä endogeeninen glukoosintuotto oli suurempaa. Naisilla OGTT-tutkimuksen aikana mitattu beetasolujen glukoosiherkkyys oli parempi kuin miehillä, joten naisilla siis veren insuliinipitoisuus nousee korkeammaksi suhteessa veren glukoosipitoisuuteen. Yhteenvetona naisilla insuliiniherkkyys on parempi kuin miehillä ja samoin insuliinieritys on veren glukoosipitoisuuteen nähden suurempaa. Lisäksi perifeerinen insuliinipuhdistuma on naisilla tehokkaampaa kuin miehillä, mutta kudoskohtaisen insuliinipuhdistuman erittelyyn tarvitaan vielä lisää tutkimuksia.
Tutkimusaineistona hyödynnettiin valmiiksi kerättyä dataa CMgene-tutkimuksesta. Tutkimuksen kohteena oli 869 vapaaehtoista, jotka ovat aiemmin osallistuneet Turun PET-keskuksen tutkimuksiin. Heille oli tehty yön yli kestäneen paaston jälkeen yhdistetty euglykeeminen hyperinsulineeminen clamp-[18F]FDG-PET-tutkimus, jonka aikana heiltä oli mitattu muun muassa endogeeninen glukoosintuotto (EGP), maksan, luurankolihaksen, aivojen, vyötärön subkutaanirasvan ja koko kehon kudosten glukoosinotto (GU), insuliinipuhdistuma sekä vapaiden rasvahappojen pitoisuuden ja insuliinipitoisuuden perusteella laskettu antilipolyyttinen indeksi, ja/ tai usean aikapisteen sokerirasituskoe (OGTT), josta oli mallinnettu insuliiniherkkyyttä sekä insuliinin eritystä ja puhdistumaa.
Clamp-tutkimuksessa naisilla todettiin luurankolihasten ja koko kehon glukoosinoton olevan suurempaa kuin miehillä. Myös perifeerinen insuliinipuhdistuma oli clamptutkimuksen aikana naisilla suurempaa, mutta OGTT-tutkimuksen aikana mitatussa
maksan insuliinipuhdistumassa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Myöskään maksan glukoosinotossa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta miehillä endogeeninen glukoosintuotto oli suurempaa. Naisilla OGTT-tutkimuksen aikana mitattu beetasolujen glukoosiherkkyys oli parempi kuin miehillä, joten naisilla siis veren insuliinipitoisuus nousee korkeammaksi suhteessa veren glukoosipitoisuuteen. Yhteenvetona naisilla insuliiniherkkyys on parempi kuin miehillä ja samoin insuliinieritys on veren glukoosipitoisuuteen nähden suurempaa. Lisäksi perifeerinen insuliinipuhdistuma on naisilla tehokkaampaa kuin miehillä, mutta kudoskohtaisen insuliinipuhdistuman erittelyyn tarvitaan vielä lisää tutkimuksia.