Rihmastosta puuksi : Kansainvälisen mallintaminen Alain Badioun filosofian pohjalta
Hekkala, Mikael (2024-09-03)
Rihmastosta puuksi : Kansainvälisen mallintaminen Alain Badioun filosofian pohjalta
(03.09.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092474544
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092474544
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksenani on muodostaa Alain Badioun filosofiaan pohjautuva käsitys ”kansainvälisestä” (engl. the international). Tämä käsitys rakentuu kansainvälisen politiikan tutkimuksen ”vitalististen” teorioiden kritiikin kautta, jolloin tutkielma on ensisijaisesti interventio vitalististen teorioiden vallitsevaan teoriakokonaisuuteen. Intervention on mielekästä toteuttaa, sillä kummatkin teoriaperinteet rakentuvat multiplisiteetti-käsiteen, eli yleisemmin moneuden, teoretisoinnin ympärille. Vitalistiset teoriat ilmentävät filosofi Gilles Deleuzeen traditioista kumpuavaa käsitystä multiplisiteetista, kun taas Badioun käsitys on osana hänen omaa filosofiaansa ja pohjautuu joukko-oppiin.
Tutkielmani disposition sijoitan kansainvälisen teoretisoinnin tutkimussuuntaukseen. Tämä suuntaus koostuu hyvin erilaisista kansainvälisen politiikan teorioista, jotka jollain tavoin mallintavat kansainvälistä. Kansainvälinen on valikoitunut tutkielmassa yleiseksi kattotermiksi kaikille käsityksille, jotka koittavat mallintaa kansallisen sfäärin ylittävää poliittista tilaa, joka käsitetään esim. ”kansainvälinen systeemi”, ”valtiojärjestelmä” tai ”maailmanjärjestelmä” termien kautta.
Vitalistisilla teorioilla viittaan tässä tutkielmassa ”perinteisemmistä” kansainvälisen käsityksistä poikkeavaan teoriakokonaisuuteen. Vitalistiset teoriat edustavat tutkielmassani kansainvälisen politiikan teorioita, jotka käsittävät Deleuzen multiplisiteettikäsityksen mukaisesti kansainvälisen epäyhtenäisenä, koko maailmankattavana moneutena, prosessinomaisena ja kaoottisena sekä muutostilassa olevana kokonaisuutena, jossa yksi multiplisiteetti-totaliteetti järjestelee kansainvälisen moneutta uudelleen. Teoriat koostuvat kompleksisuusteoriasta ja sen kansainvälisen politiikan sovelluksista, Michael Hardtin ja Antonio Negrin imperiumi-käsityksestä, modernin systeemiteorian kansainvälisen politiikan relevanssista sekä Alexander Wendtin kvanttimekanistisesta sosiaaliteoriasta ja sen kansainvälisen politiikan tulkinnasta.
Analyysini rakentuu ensisijaisesti debateista, joissa kansainvälisen politiikan vitalistiset teoriat ja niiden multiplisiteettitulkintaan pohjautuva käsitys kansainvälisestä asettuu keskusteluun badioulaisen multiplisiteettikäsityksen kanssa. Debattieni teemat koostuvat totaliteetista, järjestyksestä sekä muutoksesta, jotka teemoina koskevat sekä vitalistista multiplisiteettikäsitystä että badioulaista, mutta myös liittyvät kansainvälisen mallintamisen keskeisiin kysymyksiin.
Analyysista tulokseksi sain badioulaisen käsityksen kansainvälisestä, joka pohjautuu paikantamaan vitalistisen teorioiden kuvaaman maailmankattavan epäyhtenäisen moneuden totaliteetin aina tiettyyn partikulaariin historialliseen tilanteeseen, joka edustaa kansainvälisen vallitsevaa totaliteettia. Tämän seurauksena myös vitalistisen teorioiden kuvaama kansainvälisen politiikan kaoottisuus pohjautuu kuitenkin aina tietyn historiallisen tilanteen ”olemiseen logiikkaan”, eli organisatoriseen rakenteeseen, järjestykseen. Lopuksi badioulainen interventio haastaa vitalististen teorioiden esittämän multiplisiteetti-totaliteetin yhden moneuden uudelleen järjestelyn ainoana muutoksen muotona ja tuo tämän lisäksi esille ajatuksen mahdollisista uusista moneuksista, eli kansainvälisen erilaisista paradigmoista. Badioulaisesta kansainvälisen käsityksestä muodostuu vitalistisia teorioita organisoituneempi tapa käsitellä vallitsevaa globaalia, monitahoista ja turbulenttia kansainvälistä politiikkaa.
Tutkielmani disposition sijoitan kansainvälisen teoretisoinnin tutkimussuuntaukseen. Tämä suuntaus koostuu hyvin erilaisista kansainvälisen politiikan teorioista, jotka jollain tavoin mallintavat kansainvälistä. Kansainvälinen on valikoitunut tutkielmassa yleiseksi kattotermiksi kaikille käsityksille, jotka koittavat mallintaa kansallisen sfäärin ylittävää poliittista tilaa, joka käsitetään esim. ”kansainvälinen systeemi”, ”valtiojärjestelmä” tai ”maailmanjärjestelmä” termien kautta.
Vitalistisilla teorioilla viittaan tässä tutkielmassa ”perinteisemmistä” kansainvälisen käsityksistä poikkeavaan teoriakokonaisuuteen. Vitalistiset teoriat edustavat tutkielmassani kansainvälisen politiikan teorioita, jotka käsittävät Deleuzen multiplisiteettikäsityksen mukaisesti kansainvälisen epäyhtenäisenä, koko maailmankattavana moneutena, prosessinomaisena ja kaoottisena sekä muutostilassa olevana kokonaisuutena, jossa yksi multiplisiteetti-totaliteetti järjestelee kansainvälisen moneutta uudelleen. Teoriat koostuvat kompleksisuusteoriasta ja sen kansainvälisen politiikan sovelluksista, Michael Hardtin ja Antonio Negrin imperiumi-käsityksestä, modernin systeemiteorian kansainvälisen politiikan relevanssista sekä Alexander Wendtin kvanttimekanistisesta sosiaaliteoriasta ja sen kansainvälisen politiikan tulkinnasta.
Analyysini rakentuu ensisijaisesti debateista, joissa kansainvälisen politiikan vitalistiset teoriat ja niiden multiplisiteettitulkintaan pohjautuva käsitys kansainvälisestä asettuu keskusteluun badioulaisen multiplisiteettikäsityksen kanssa. Debattieni teemat koostuvat totaliteetista, järjestyksestä sekä muutoksesta, jotka teemoina koskevat sekä vitalistista multiplisiteettikäsitystä että badioulaista, mutta myös liittyvät kansainvälisen mallintamisen keskeisiin kysymyksiin.
Analyysista tulokseksi sain badioulaisen käsityksen kansainvälisestä, joka pohjautuu paikantamaan vitalistisen teorioiden kuvaaman maailmankattavan epäyhtenäisen moneuden totaliteetin aina tiettyyn partikulaariin historialliseen tilanteeseen, joka edustaa kansainvälisen vallitsevaa totaliteettia. Tämän seurauksena myös vitalistisen teorioiden kuvaama kansainvälisen politiikan kaoottisuus pohjautuu kuitenkin aina tietyn historiallisen tilanteen ”olemiseen logiikkaan”, eli organisatoriseen rakenteeseen, järjestykseen. Lopuksi badioulainen interventio haastaa vitalististen teorioiden esittämän multiplisiteetti-totaliteetin yhden moneuden uudelleen järjestelyn ainoana muutoksen muotona ja tuo tämän lisäksi esille ajatuksen mahdollisista uusista moneuksista, eli kansainvälisen erilaisista paradigmoista. Badioulaisesta kansainvälisen käsityksestä muodostuu vitalistisia teorioita organisoituneempi tapa käsitellä vallitsevaa globaalia, monitahoista ja turbulenttia kansainvälistä politiikkaa.