Käytännön strategiatyön rakentuminen jatkumona: Reflektoimisen mahdollistamaa oppimista sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioissa.

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten käytännön strategiatyö rakentuu oppimisen tuella jatkumona sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Tutkimus kiinnittyy strategia käytäntönä -tutkimukseen (Strategy-As-Practice, SAP), joka korostaa käytännön strategiatyön sosiaalista ja tilannesidonnaista luonnetta. Käytännön strategiatyö rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa strategiatoimijoiden, toiminnan ja strategiakäytäntöjen muodostamana kokonaisuutena. Käytännön strategiatyö tapahtuu toiminnan jatkumossa, jossa jatkuvuus syntyy juurtuneista ja sisäistetyistä tavoista toimia yhdenmukaisesti suhteessa menneeseen. Näin mennyt strategiatyö on merkityksellistä organisaation tulevan käytännön strategiatyön kannalta. Tässä tutkimuksessa oppiminen nähdään erottamattomana osana käytännön toimintaa ja keinona ymmärtää käytännön strategiatyön rakentumista jatkumona. Käytännön strategiatyön rakentumista jatkumona lähestytään teoreettisesti oppimisen ja reflektiivisen käytännön näkökulmista. Oppimista tarkastellaan tutkimuksessa hyödyntäen sosiaalisen oppimisen ja organisaation oppimisen teorioita.

Tutkimus sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) toimintaympäristö on ollut murroksessa pitkään, sillä valtakunnallisesti on työstetty palvelurakenneuudistusta yli vuosikymmenen ajan. Palvelurakenneuudistus astui voimaan lopulta vuonna 2023 sote-muutoksen toteutuessa. Sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatiot, nykyiset hyvinvointialueet, toteuttavat niille asetettuja lakisääteisiä tehtäviä. Myös strategian laatimista ja tavoitteita ohjataan lainsäädännöllä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioita kuvastaa moniarvoisuus, sillä eri sidosryhmillä on organisaatioiden toiminnalle moninaisia odotuksia, arvoja ja tavoitteita. Toimintaympäristön muutokset korostavat strategiatyön merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa, mutta samalla toimintaympäristön moniarvoisuus asettaa omat haasteensa käytännön strategiatyölle. Tämä tutkimus auttaa strategiatoimijoita ymmärtämään, miksi tässä kontekstissa tulisi kiinnittää huomiota menneeseen strategiatyöhön sekä mahdollistaa oppiminen ja reflektoiminen käytännön strategiatyössä.

Tutkimus koostuu kolmesta itsenäisestä osatutkimuksesta, joista kaksi on empiirisiä ja yksi käsitteellinen. Empiirisistä osatutkimuksista ensimmäinen on luonteeltaan laadullinen pitkittäinen tapaustutkimus ja toinen määrällinen poikittainen survey-tutkimus. Osatutkimuksia yhteen sitovat teemat ovat käytännön strategiatyö jatkumona, sosiaalinen oppiminen ja reflektoiminen käytännön strategiatyössä. Synteesissä tuloksia tarkastellaan näiden teemojen kautta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käytännön strategiatyön muodostuminen jatkumoksi edellyttää käytännön toiminnassa tapahtuvaa oppimista. Vaikka mielenkiinto strategiatyössä suuntaa usein tulevaan, tutkimuksen tulosten mukaan arjen jatkumossa tulevaisuuteen suuntautuessaankin käytännön strategiatyö nojaa menneeseen. Käytännön strategiatyö rakentuu jatkumoksi menneen strategiatyön, osallistumisen kautta syvenevän ymmärryksen ja reflektoimisen muodostamana kokonaisuutena. Tutkimus tuottaa teoreettisen kontribuution SAPiin avaamalla siihen uuden teoreettisen näkökulman oppimisen avulla. Teoreettisena kontribuutiona tutkimus osoittaa reflektoimisen merkityksen käytännön strategiatyössä. Yksilön reflektoidessa käytännön strategiatyötä itse tai ryhmässä muiden kanssa mahdollistuu yksilön ja ryhmän oppiminen. Kun yhdessä opittu viedään toimintaan ja opittu juurtuu osaksi organisaation strategiatyötä, tapahtuu organisaation oppimista ja käytännön strategiatyöstä rakentuu jatkumo. Teoreettisena kontribuutiona tutkimus kuvaa tämän juurtumisprosessin ja oppimisen keskeisen merkityksen käytännön strategiatyössä. Oppimisnäkökulman avaaminen SAPin teoreettiseen keskusteluun tarjoaa useita teoreettisia työkaluja ymmärtää mikrotasolla strategiatoimijuutta, käytännön strategiatyötä ja strategiakäytäntöjen kehittymistä.

<b>Constructing Strategizing as a Continuum: Reflecting as En-abler of Learning in Social and Healthcare organizations</b>

This research scrutinized how learning supports the construction of strategizing as a continuum in social and healthcare contexts. The research draws theoretically on strategy as practice (SAP) research, which highlights the social and contextual nature of strategizing. Strategizing takes place in social interaction at the intersection of practitioners, practices, and praxis. Strategy constructs a continuum, with its continuity stemming from embedded and internalized ways of acting in relation to the past, so the past is meaningful in relation to future strategizing. In this research, learning is seen as a resource for understanding how strategizing evolves over time as a continuum, and it is considered an inherent part of practicing. Strategizing is approached theoretically from the perspectives of learning and reflective practice, and learning is approached by employing theories of social learning and organizational learning.

The research context—social and healthcare organizations—has been experiencing change, as preparations have been underway for over a decade to restructure the services at the national level in Finland. Social and healthcare reform was implemented in the beginning of 2023. The social and healthcare context is strictly legislated, as the organizations have several legislated duties, and strategizing in this con-text is guided by law. Furthermore, social and healthcare organizations are characterized by pluralism due to the diverse expectations, values, and objectives held by various stakeholders. Changes in the operational environment highlight the im-portance of strategizing in these organizations. Nevertheless, pluralism presents a challenge for strategizing. By examining this context, the present research deepens understanding of the importance of past strategizing and of enabling learning and reflecting during strategizing.

The research comprises three separate sub-studies, two of them empirical and one conceptual. The first empirical study is a longitudinal case study and the second a cross-sectional survey. The themes uniting the sub-studies are reflecting, social learning, and strategizing as a continuum. The results are scrutinized in light of these themes in the synthesis.

The results of this research show that learning is required for the construction of a continuum in strategizing. Strategizing is built into a continuum that represents a wholeness comprising a past strategizing, deepening understanding, and reflecting. Although strategizing is often focused on the future, this research shows that, despite that future orientation, strategizing relies on the embedded past. This research makes a theoretical contribution to SAP by opening a new theoretical perspective on strategizing via learning and by highlighting the meaning of reflecting in strategizing. The results indicate that individual and group learning is enabled by practitioners reflecting either individually or collectively on previous strategizing activities. As practitioners act consistently with what they have learned and their actions are embedded in the practice, they construct a continuum in strategizing. As a theoretical contribution, this research describes this process and shows the importance of learning in strategizing. Opening a learning perspective on the theoretical discussion within SAP, this research enables future studies to scrutinize strategy practitioners, strategizing, and the evolution of strategy practices on a micro level from a learning perspective.