”Kuin valmisteltaisiin järkiavioliittoa – rahasta ei rakkaudesta” : Tanskan EY-jäsenyyden vaikutukset pohjoismaiseen yhteistyöhön ja maiden kahdenvälisiin suhteisiin Suomen Tanskan suurlähetystön silmin
Salonen, Luukas (2024-09-17)
”Kuin valmisteltaisiin järkiavioliittoa – rahasta ei rakkaudesta” : Tanskan EY-jäsenyyden vaikutukset pohjoismaiseen yhteistyöhön ja maiden kahdenvälisiin suhteisiin Suomen Tanskan suurlähetystön silmin
(17.09.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024100776466
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024100776466
Tiivistelmä
1970-luvun alussa Nordek eli yhteispohjoismainen talousalue kaatui, kun Suomi vetäytyi hankkeesta Tanskan ja Norjan pyrkiessä linkittämään hankkeen osaksi integroitumista Euroopan yhteisöihin. Neuvottelut jäsenyydestä Euroopan yhteisöihin alkoivat ja kansanäänestyksen pohjalta Tanska hyväksyi jäsenyyden. Tanskan integraatiopolitiikka vaikutti suoraan sen ulko- ja ulkomaankauppapolitiikkaan, josta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa oltiin huolestuneita. Suomen ulkopolitiikan rajat tulisivat lähemmäksi täten myös Pohjolassa.
Tässä tutkielmassa tarkastelen, kuinka Suomen Tanskan suurlähetystössä koettiin Tanskan EY-jäsenyyden vaikuttaneen pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä maiden kahdenvälisiin suhteisiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös miten Tanskan ja Suomen näkemykset erosivat suhteiden tilan syistä. Tutkielman aineistona Suomen Tanskan suurlähetystön raportit, joita tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tarkastelujakso määrittyi vuosien 1972-1982 välille, jolloin jäsenyyden vaikutuksista pohjoismaiseen yhteistyöhön raportoitiin ahkerasti. Rajaus sulkee ulkopuolelleen Nordekin eri käänteet raporteista, joka osoittautui myöhempien vuosien perusteella aiheeksi, jonka vaikutukset olivat edelleen nähtävissä maiden suhteissa. Näkemykset Nordekin kaatumisen syistä erosivat Suomen ja Tanskan välillä.
Tanskan näkemyksissä Pohjoismaiden talousmarkkinat olivat riittämättömät ja ainoa oikea ratkaisu oli suunnata katseet kohti Eurooppaa. Sisäpoliittiseen keskusteluun luotua käsitystä Tanskan toimimisesta siltana Euroopan suuntaan pyrittiin suunnata myös Pohjoismaiden suuntaan. Silta-argumenttiin suhtauduttiin varauksella Pohjoismaissa, eritoten Suomessa.
Suomessa koettiin, että Tanska keskittyi liiaksi Eurooppaan kääntäen selkänsä Pohjoismaille. Tanskalaiset pyrkivät vakuuttamaan muut Pohjoismaat siitä, kuinka pohjoismainen yhteistyö oli heille edelleen tärkeää, eikä EY-jäsenyys muuttanut mitään.
Suomen ja Tanskan kahdenväliset suhteet eivät olleet huonot, mutteivat erityisen hyvätkään suurimman osaa tarkastelujakson ajasta. Suomi keräsi osakseen lähinnä negatiivista julkisuutta tanskalaislehdistössä ja kulttuuridiplomatia oli pitkään ainoita toimivia Suomi-kuvaa edistäviä asioita. Lähestyttäessä 1980-lukua Suomi alkoi vastaanottaa Tanskalta EY-aineistoa ja Suomessakin taivuttiin näkemään, että suhteet olivat erinomaiset. Raportointi kehittyi kattamaan EY:tä ja Tanskaa EY:n jäsenenä, sen sijaan että tätä peilattiin jatkuvasti pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Tässä tutkielmassa tarkastelen, kuinka Suomen Tanskan suurlähetystössä koettiin Tanskan EY-jäsenyyden vaikuttaneen pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä maiden kahdenvälisiin suhteisiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös miten Tanskan ja Suomen näkemykset erosivat suhteiden tilan syistä. Tutkielman aineistona Suomen Tanskan suurlähetystön raportit, joita tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tarkastelujakso määrittyi vuosien 1972-1982 välille, jolloin jäsenyyden vaikutuksista pohjoismaiseen yhteistyöhön raportoitiin ahkerasti. Rajaus sulkee ulkopuolelleen Nordekin eri käänteet raporteista, joka osoittautui myöhempien vuosien perusteella aiheeksi, jonka vaikutukset olivat edelleen nähtävissä maiden suhteissa. Näkemykset Nordekin kaatumisen syistä erosivat Suomen ja Tanskan välillä.
Tanskan näkemyksissä Pohjoismaiden talousmarkkinat olivat riittämättömät ja ainoa oikea ratkaisu oli suunnata katseet kohti Eurooppaa. Sisäpoliittiseen keskusteluun luotua käsitystä Tanskan toimimisesta siltana Euroopan suuntaan pyrittiin suunnata myös Pohjoismaiden suuntaan. Silta-argumenttiin suhtauduttiin varauksella Pohjoismaissa, eritoten Suomessa.
Suomessa koettiin, että Tanska keskittyi liiaksi Eurooppaan kääntäen selkänsä Pohjoismaille. Tanskalaiset pyrkivät vakuuttamaan muut Pohjoismaat siitä, kuinka pohjoismainen yhteistyö oli heille edelleen tärkeää, eikä EY-jäsenyys muuttanut mitään.
Suomen ja Tanskan kahdenväliset suhteet eivät olleet huonot, mutteivat erityisen hyvätkään suurimman osaa tarkastelujakson ajasta. Suomi keräsi osakseen lähinnä negatiivista julkisuutta tanskalaislehdistössä ja kulttuuridiplomatia oli pitkään ainoita toimivia Suomi-kuvaa edistäviä asioita. Lähestyttäessä 1980-lukua Suomi alkoi vastaanottaa Tanskalta EY-aineistoa ja Suomessakin taivuttiin näkemään, että suhteet olivat erinomaiset. Raportointi kehittyi kattamaan EY:tä ja Tanskaa EY:n jäsenenä, sen sijaan että tätä peilattiin jatkuvasti pohjoismaiseen yhteistyöhön.