PDA-piirteisten oppilaiden tuki koulussa : Kyselytutkimus PDA-oireilevien oppilaiden vanhemmille
Mäkinen, Sini-Tuuli (2024-10-03)
PDA-piirteisten oppilaiden tuki koulussa : Kyselytutkimus PDA-oireilevien oppilaiden vanhemmille
Mäkinen, Sini-Tuuli
(03.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024100776276
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024100776276
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan koulun kykyä tukea niiden oppilaiden koulunkäyntiä, joiden käyttäytyminen on ominaista äärimmäinen vaatimusten välttely (englanniksi Pathological Demand Avoidance, lyhennettynä PDA). PDA on osittain kiistelty käyttäytymispiirteistö, jonka on ensimmäisenä kuvannut Elisabeth Newson 1980-luvulla. Piirteistön ajatellaan lukeutuvan osaksi autisminkirjon häiriön oirekuvaa, eikä PDA ole oma itsenäinen diagnoosinsa.
PDA-piirteiset henkilöt ahdistuvat helposti niin sisältä kuin ulkopäin asetetuista vaatimuksista. Tästä syystä kouluympäristö on monelle PDA-piirteiselle vaikea toimintaympäristö, sillä koulussa oppilaan oletetaan mukautuvan ulkoapäin asetettaviin toimintamalleihin ja odotuksiin. Ahdistuksen ja kuormituksen noustessa oppilaan uhmakkuus ja muu PDA:lle tyypillinen käyttäytyminen korostuu helposti. Oikeanlaisilla toimintatavoilla, mukautuksilla, aikuisten ymmärtäväisellä asenteella ja joustavilla toimintatavoilla oppilaan ahdistus saadaan usein hallintaan ja koulunkäynti sujuvaksi.
Tässä kyselytutkimuksessa on tarkasteltu, kuinka hyvin koulu onnistuu tukemaan PDA-piirteisiä oppilaita. Tiedonantajina toimivat oppilaiden vanhemmat. Tiedot kerättiin kyselyllä, jonka vastaajamäärä ei kohonnut suureksi, mistä johtuen tarkastellun näytteen suuruus on verrattain pieni (n= 57) eikä tilastollisten mallien selitysarvo ei ole merkittävä. Tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolen ja vuosiluokan merkitystä tuen onnistumiselle. Merkittäviä eroja eri ryhmien välille ei syntynyt, mutta näytteen perusteella tyttöjen vanhemmat ovat poikien vanhempia tyytyväisempiä koulun antamaan tukeen. Kyselyyn vastasi myös kaksi muunsukupuolisen oppilaan vanhempaa ja he olivat kaikkein tyytymättömimpiä koulun tarjoamaan tukeen.
Luokka-asteella ei havaittu selittävää vaikutusta vanhempien tyytyväisyyteen koulun tarjoaman tuen osalta. Pienen näytteen asettamat rajoitteet korostuivat ryhmäkohtaisessa tarkastelussa. Vastaajaryhmien äärivastausten, keskiarvojen ja keskihajonnan tarkastelu kuitenkin osoittaa, että useampi vanhempi on tyytymätön koulun tarjoamaan tukeen kuin tyytyväinen. Erittäin tyytyväisiä vanhempia osui näytteeseen tilastollisiin malleihin vain yksi, kun taas erittäin tyytymättömiä useita.
Tutkielman tuloksena voidaan todeta, etteivät PDA-piirteisten oppilaiden vanhemmat ole tyytyväisiä koulun kykyyn kohdata heidän lapsiaan oppilaina. Moni kokee, ettei koulun henkilökunnalla ole riittävä tietämystä PDA:sta ja monen mielestä heidän lastaan ei osata kohdata hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden.
PDA-piirteiset henkilöt ahdistuvat helposti niin sisältä kuin ulkopäin asetetuista vaatimuksista. Tästä syystä kouluympäristö on monelle PDA-piirteiselle vaikea toimintaympäristö, sillä koulussa oppilaan oletetaan mukautuvan ulkoapäin asetettaviin toimintamalleihin ja odotuksiin. Ahdistuksen ja kuormituksen noustessa oppilaan uhmakkuus ja muu PDA:lle tyypillinen käyttäytyminen korostuu helposti. Oikeanlaisilla toimintatavoilla, mukautuksilla, aikuisten ymmärtäväisellä asenteella ja joustavilla toimintatavoilla oppilaan ahdistus saadaan usein hallintaan ja koulunkäynti sujuvaksi.
Tässä kyselytutkimuksessa on tarkasteltu, kuinka hyvin koulu onnistuu tukemaan PDA-piirteisiä oppilaita. Tiedonantajina toimivat oppilaiden vanhemmat. Tiedot kerättiin kyselyllä, jonka vastaajamäärä ei kohonnut suureksi, mistä johtuen tarkastellun näytteen suuruus on verrattain pieni (n= 57) eikä tilastollisten mallien selitysarvo ei ole merkittävä. Tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolen ja vuosiluokan merkitystä tuen onnistumiselle. Merkittäviä eroja eri ryhmien välille ei syntynyt, mutta näytteen perusteella tyttöjen vanhemmat ovat poikien vanhempia tyytyväisempiä koulun antamaan tukeen. Kyselyyn vastasi myös kaksi muunsukupuolisen oppilaan vanhempaa ja he olivat kaikkein tyytymättömimpiä koulun tarjoamaan tukeen.
Luokka-asteella ei havaittu selittävää vaikutusta vanhempien tyytyväisyyteen koulun tarjoaman tuen osalta. Pienen näytteen asettamat rajoitteet korostuivat ryhmäkohtaisessa tarkastelussa. Vastaajaryhmien äärivastausten, keskiarvojen ja keskihajonnan tarkastelu kuitenkin osoittaa, että useampi vanhempi on tyytymätön koulun tarjoamaan tukeen kuin tyytyväinen. Erittäin tyytyväisiä vanhempia osui näytteeseen tilastollisiin malleihin vain yksi, kun taas erittäin tyytymättömiä useita.
Tutkielman tuloksena voidaan todeta, etteivät PDA-piirteisten oppilaiden vanhemmat ole tyytyväisiä koulun kykyyn kohdata heidän lapsiaan oppilaina. Moni kokee, ettei koulun henkilökunnalla ole riittävä tietämystä PDA:sta ja monen mielestä heidän lastaan ei osata kohdata hänen yksilölliset tarpeensa huomioiden.