Pienimmän pahan tie? : Yle-lain muuttamisen puoltaminen ja vastustus 2020–2022 eduskunnassa ja valiokunnissa
Proctor, Alexander (2024-10-04)
Pienimmän pahan tie? : Yle-lain muuttamisen puoltaminen ja vastustus 2020–2022 eduskunnassa ja valiokunnissa
(04.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024100776328
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024100776328
Tiivistelmä
Yle-lakia muutettiin 1.8.2022. Käsittelen tutkielmassani Medialiiton valtiontukikantelun lakimuutokseen johtanutta prosessia eduskunnassa ja valiokuntatyössä 2020–2022 ja syitä, miksi prosessi päätyi Ylen toiminnan rajoittamiseen. Primäärilähteeni ovat eduskunnan täysistuntojen puheenvuoroja, perustuslakivaliokunnan lausunto sekä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö.
Käytän tutkimuksessani metodeina laadullista sisällönanalyysiä, sisällön erittelyä ja lähdekritiikkiä. Käyn primäärilähteet läpi analysoiden puheenvuoroja, lausuntoa ja mietintöä niin kokonaisuutena kuin yksittäisten argumenttien premissejä myöten. Lisäksi lähestyn materiaalia korostaen puheenvuorojen pitäjien ja valiokuntien kuulemien asiantuntijoiden taustoja.
Yle-asioista on koko 2000-luvun päätetty parlamentaarisella menettelyllä, jossa eduskunta asettaa parlamentaarisen työryhmän. Tässä perinteessä työryhmien yksimielisyys on olennaista. Tämän menettelyn katsotaan suojaavan Ylen riippumattomuutta mediana ja varmistavan, että Yle on koko eduskunnan eikä vain hallitusten media. Komission valtiontukikantelujen käsittelyssä taas valtioilla on yleensä tapana tehdä sovitteluratkaisu komission kanssa. Käytännössä Medialiiton valtiontukikantelun käsittelyn tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö on neuvotellut Euroopan komission kilpailun pääosaston kanssa. Parlamentaarinen menettely ja epävirallinen sovitteluratkaisun työstö ovat menetelminä hyvin erilaisia. Tässä tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö on konsultoinut kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajia ja saanut heiltä mandaatin neuvotella komission virkamiesten kanssa.
Aineistossani argumentoitiin eniten Ylen julkisen palvelun tehtävien turvaamisen puolesta. Merkittävin vastakkainasettelu syntyi väitöksen Yle heikentää kaupallisen median asemaa ja vastaväitöksen Ylen markkinahaitasta ei tutkimusten mukaan ole näyttöä ja vahva yleisradio saattaa jopa parantaa kaupallisen median asemaa välillä. EU-sääntely ja siitä johtuva pakko oli yleisin perustelu hallituksen esityksen kannattamiseen. Samalla enemmistö tutkijoista oli sitä mieltä, että hallituksen esityksessä oli tehty väärä EU-oikeudellinen tulkinta. Aineistosta ilmeni, että tässä tapauksessa valtiontukikantelun käsittely ei sopinut ongelmattomasti yhteen parlamentaarisen valmistelun kanssa. Merkittävin kritiikin kohde oli nimenomaan lainvalmistelun prosessi.
Päädyn tutkielmassani seuraaviin havaintoihin: muutoksia Yle-lakiin ei haluttu tehdä ja vain kantelumenettely selittää Yle-lain muuttamiseen päätymistä; valmistelu- ja käsittelyprosessit olivat poikkeus historiallisessa jatkumossa, jossa Yle-asioista on 2000-luvulla päätetty parlamentaarisella menettelyllä; kantelumenettelystä johtunut valmisteluprosessi oli ongelmallinen; ja valmistelutyön edustuksellisuudessa olisi ollut parannettavaa.
Käytän tutkimuksessani metodeina laadullista sisällönanalyysiä, sisällön erittelyä ja lähdekritiikkiä. Käyn primäärilähteet läpi analysoiden puheenvuoroja, lausuntoa ja mietintöä niin kokonaisuutena kuin yksittäisten argumenttien premissejä myöten. Lisäksi lähestyn materiaalia korostaen puheenvuorojen pitäjien ja valiokuntien kuulemien asiantuntijoiden taustoja.
Yle-asioista on koko 2000-luvun päätetty parlamentaarisella menettelyllä, jossa eduskunta asettaa parlamentaarisen työryhmän. Tässä perinteessä työryhmien yksimielisyys on olennaista. Tämän menettelyn katsotaan suojaavan Ylen riippumattomuutta mediana ja varmistavan, että Yle on koko eduskunnan eikä vain hallitusten media. Komission valtiontukikantelujen käsittelyssä taas valtioilla on yleensä tapana tehdä sovitteluratkaisu komission kanssa. Käytännössä Medialiiton valtiontukikantelun käsittelyn tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö on neuvotellut Euroopan komission kilpailun pääosaston kanssa. Parlamentaarinen menettely ja epävirallinen sovitteluratkaisun työstö ovat menetelminä hyvin erilaisia. Tässä tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriö on konsultoinut kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajia ja saanut heiltä mandaatin neuvotella komission virkamiesten kanssa.
Aineistossani argumentoitiin eniten Ylen julkisen palvelun tehtävien turvaamisen puolesta. Merkittävin vastakkainasettelu syntyi väitöksen Yle heikentää kaupallisen median asemaa ja vastaväitöksen Ylen markkinahaitasta ei tutkimusten mukaan ole näyttöä ja vahva yleisradio saattaa jopa parantaa kaupallisen median asemaa välillä. EU-sääntely ja siitä johtuva pakko oli yleisin perustelu hallituksen esityksen kannattamiseen. Samalla enemmistö tutkijoista oli sitä mieltä, että hallituksen esityksessä oli tehty väärä EU-oikeudellinen tulkinta. Aineistosta ilmeni, että tässä tapauksessa valtiontukikantelun käsittely ei sopinut ongelmattomasti yhteen parlamentaarisen valmistelun kanssa. Merkittävin kritiikin kohde oli nimenomaan lainvalmistelun prosessi.
Päädyn tutkielmassani seuraaviin havaintoihin: muutoksia Yle-lakiin ei haluttu tehdä ja vain kantelumenettely selittää Yle-lain muuttamiseen päätymistä; valmistelu- ja käsittelyprosessit olivat poikkeus historiallisessa jatkumossa, jossa Yle-asioista on 2000-luvulla päätetty parlamentaarisella menettelyllä; kantelumenettelystä johtunut valmisteluprosessi oli ongelmallinen; ja valmistelutyön edustuksellisuudessa olisi ollut parannettavaa.