Feminismin henki?: Naisten voimaantuminen ja yhteiskunnallinen muutos 2010-luvun feminiinisessä henkisyydessä

Abstract

Erilaiset naisille suunnatut sekä naiskehoa ja feminiinisyyttä korostavat henkisyyden muodot ovat kasvattaneet suosiotaan holistisen henkisyyden kentällä maailmanlaajuisesti. Tässä tutkimuksessa käytän ilmiöstä nimitystä feminiininen henkisyys. Feminiinisen henkisyyden avulla naisia kutsutaan voimaantumaan ja tavoittelemaan yhteiskunnallista käännettä kohti feminiinisemmäksi kuviteltua aikakautta. Usein epäsuorista feministisistä äänenpainoista huolimatta feminiinisen henkisyyden harjoittajat suhtautuvat monesti varauksella feminismiin. Feministisessä tutkimuksessa puolestaan naisten henkisyys on ollut usein jännitteinen aihe ja kritiikin kohde. Väitöskirjani käsittelee yhteiskunnallisen muutoksen ja naisten voimaantumisen saamia merkityksiä ja muotoja sekä niihin liittyviä sukupuolen tuottamisen tapoja feminiinisen henkisyyden kentällä suomalaisessa ja angloamerikkalaisessa kontekstissa. Se tarkastelee erityisesti feminiinisen henkisyyden ristiriitaista ja kitkaista suhdetta feminismiin.

Tutkimus paikantuu sukupuolentutkimuksen, uskontotieteiden ja affektitutkimuksen risteykseen. Se ammentaa sukupuolen, henkisyyden ja feminismin merkitystä ja politiikkaa postfeministisessä ja postsekulaarissa kontekstissa käsittelevästä tutkimuksesta sekä kehollisuutta ja kokemusta käsittelevistä feministisistä ja uskontotieteellisistä keskusteluista. Tutkimuksessa hyödynnän erityisesti lumon, kummittelun ja affektiivisen orientaation teoretisointeja. Metodologisesti tutkimus pohjaa monipaikkaiseen etnografiaan ja autoetnografiaan. Aineisto koostuu 20 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, neljästä naisille suunnatusta henkisestä opaskirjasta sekä osallistuvasta havainnoinnista naisille suunnatuilla henkisillä kursseilla ja tapahtumissa. Autoetnografia toimii tutkimuksessa välineenä sekä tiedon tuottamisen prosessin esiin tuomiseen ja feministiseen itserefleksiivisyyteen että feminiinisen henkisyyden käytäntöihin liittyvien normien kriittiseen tarkasteluun. Analyysissä olen hyödyntänyt teoriaohjaavaa temaattista analyysiä sekä narratiivista analyysiä.

Tutkimuksessani tarkastelen feminiinistä henkisyyttä ja siihen liittyvää ’feminiinistä käännettä’ lumouttamisen pyrkimyksinä. Näissä pyrkimyksissä on kyse orientoitumisesta uudelleen kohti henkilökohtaisia henkisiä kokemuksia, henkiseen tietoisuuteen perustuvaa yhteiskunnallista toimijuutta sekä henkisiä feminiinisyyden ihanteita ja kehon kokemisen tapoja. Esitän, että feminiininen käänne samalla kääntyy osittain poispäin sekulaarista rationalismista, maskuliinisiksi mielletyistä institutionaalisen uskonnollisuuden ja henkisyyden muodoista, nykypäivän emansipoituneen naiseuden ihanteista sekä sekulaarista politiikasta ja feminismistä. Käänne on monin tavoin affektiivinen. Esitän, että sen taustalla vaikuttavat kokemukset sekä feminiinisyyden että henkisyyden ohittamisesta ja puuttumisesta niin yhteiskunnassa laajemmin kuin feminismissäkin. Samalla sekä feminiinisessä henkisyydessä että sitä koskevassa feministisessä kritiikissä kummittelevat feminiinisen henkisyyden historialliset ja jännitteiset kytkökset feminismiin.

Tutkimukseni edistää vuoropuhelua uskontotieteiden ja sukupuolentutkimuksen välillä ja tuo uusia näkökulmia holistisen henkisyyden sukupuolittumista, postfeminismiä ja postsekulaaria feminismiä käsittelevään tutkimukseen. Se kartoittaa empiirisesti feminiinisyyden ympärille rakentuvaa henkisyyttä. Se valottaa kysymyksiä sukupuolesta ja ruumiillisuudesta henkisyyden parissa analysoimalla sitä, miten henkisen feminiinisyyden kokemukset ja merkitykset sekä sen mahdollisuudet ja rajat muodostuvat affektiivisesti. Tutkimus kontribuoi teoreettisesti henkisyyttä ja sukupuolta käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin esittämällä affektiivis-diskursiivisen inkarnaation käsitteen kuvaamaan henkisen feminiinisyyden normatiivisia muotoja ja kokemuksellisia kaavoja. Tutkimukseni osoittaa myös feministisen keskustelun sokeita pisteitä nostamalla esiin yhtäältä henkisten kokemusten ohittamisen naisten henkisyyttä käsittelevissä feministisissä kritiikeissä ja toisaalta holistisen henkisyyden ohittamisen postsekulaarin feminismin keskusteluissa. Esitän, että feminististä kritiikkiä vainoavat mielikuvat naisten henkisyydestä vanhanaikaisena kulttuurifeminisminä tai populaarina (post)feminisminä, mistä syystä lumouttamiseen liittyvää sukupuolinormien haastamista ja yhteiskunnallista toimijuutta ei ole huomioitu riittävästi. Tarkastelemalla feminismin kummittelevaa läsnäoloa feminiinisen henkisyyden parissa tuon esiin niitä tapoja, joilla feministiset ajattelutavat ja käytännöt vaikuttavat epäsuorasti feminiinisen henkisyyden parissa. Tuomalla holistisen henkisyyden osaksi postsekulaarin feminismin keskusteluja osoitan, että feminismin sekulaarit perusolettamukset vaikuttavat tutkimuksen osallistujien kielteisen feminismisuhteen taustalla ja tekee feminiinisyydestä heille lumoavaa.

<b>The Spirit of Feminism? Women’s Empowerment and Societal Change in 2010s Feminine Spirituality</b>

Forms of holistic spirituality that are targeted at women and that emphasise femininity and female embodiment, have become increasingly popular globally. In this study, I call this phenomenon ‘feminine spirituality’. Feminine spiritualities call on women to empower themselves and to aim for a societal shift toward what is imagined as a more feminine era. Despite the often-implicit feminist undertones, practitioners of feminine spirituality frequently display a cautious attitude toward feminism. At the same time, women’s spirituality has constituted a contentious topic, as well as a target of critique, within feminist scholarship. My doctoral dissertation discusses how societal change and women’s empowerment is understood and enacted within feminine spiritualities in Finnish and Anglo-American contexts. The dissertation examines the production of gender in feminine spiritualities and explores the ambivalent and strained relationship between feminine spirituality and feminism.

The study is situated at the intersection of gender studies, religious studies, and affect theory. I build on scholarly debates on the meaning and politics of gender, spirituality and feminism in postfeminist and postsecular contexts, as well as on discussions about embodiment and experience within feminist and religious studies scholarship. I, in particular, draw on theorisations of enchantment, haunting and affective orientation. Methodologically, the study is grounded in multisited ethnography and autoethnography. The material consists of 20 semi-structured thematic interviews, four women-oriented spiritual guidebooks, and participant observation of spiritual courses and events targeted at women. In this study, autoethnography functions as a tool to make visible the process of knowledge production, as a practice of feminist self-reflexivity, but also as a means of critically examining gender norms within feminine spiritualities. In the analysis, I have used abductive thematic analysis and narrative analysis.

In this study, I examine feminine spiritualities as involving a ‘turn to the feminine’ that is geared at re-enchantment. This re-enchantment entails attempts at reorientation towards personal spiritual experience, as well as towards spiritually in-formed modes of agency, ideals of femininity, and ways experiencing the body. At the same time, feminine spiritualities readily involve turning away from secular rationalism, supposedly masculine forms of institutional religion and spirituality, con-temporary ideals of emancipated womanhood, and secular politics and feminism. This turn is in many ways affective. It is motivated by experiences of disregard for both femininity and spirituality within society at large, but also within feminism. At the same time, the contested relationship between feminine spiritualities and feminism continue to haunt both feminine spirituality as well as feminist critiques of it.

My research promotes interdisciplinary discussion between gender studies and religious studies, and generates new perspectives on scholarship on postfeminism, postsecular feminism, and the gendered nature of holistic spirituality. Through map-ping out spiritualities that are constructed around a focus on femininity, I shed light on issues of gender and embodiment in the context of spirituality. I explore how meanings and experiences of femininity, but also their possibilities and limits, are affectively formed. Through developing the concept of affective-discursive incarnation to describe the normative shapes and experiential patterns of spiritual femininity, this study contributes theoretically to discussions into spirituality and gender. My research also points out limitations in feminist discussions by highlighting how spiritual experiences are readily overlooked in feminist critiques of women’s spirituality, while holistic spirituality has been overlooked in discussions of post-secular feminism. I argue that feminist criticisms are haunted by images of spirituality as an old-fashioned form of cultural feminism or as popular (post)feminism. Because of these presuppositions, feminist thinkers have not paid sufficient attention to the ways in which re-enchantment can challenge gender norms and motivate societal agency. By examining the haunting presence of feminism within feminine spiritualities, I highlight the implicit impact of feminist ideas and practices on feminine spiritualities. By bringing holistic spirituality into discussions on postsecular feminism, I show how the secular underpinnings of feminism feed my research participants’ negative stances toward feminism, while also making femininity seem enchanting.