Puhtaat puut, likaiset sanat: Kielen ja luonnon kontrapunktisia kytköksiä suomalaisessa sotienjälkeisen modernismin kielikeskustelussa

Abstract

Väitöskirjatutkimuksessani tutkin kielen ja luonnon kytköksiä suomalaisessa modernistisessa 1950-luvun runoudessa. Tarkastelen runoja kontrapunktisen luennan kautta ja samalla kehitän ja testaan tätä Edward Saidin 1990-luvulla lanseeraamaa menetelmää.

Sotienjälkeistä aikaa on kuvattu Suomessa sekä kielen että luontosuhteen kriisin ajaksi. Tutkimuksessani kysyn, millaisia kytköksiä kielen ja luonnon välille runoudessa rakennetaan, mikä on luonnon rooli kielikeskustelussa, millaisia erilaisia ääniä kielikeskustelussa esiintyy ja millaista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa äänten kohtaaminen tuottaa. Ydinaineistonani ovat Suomessa 1950-luvulla ensipainoksina julkaistut modernisteiksi luokiteltujen kirjailijoiden suomenkieliset runokokoelmat. Kontekstoivina aineistoina toimivat ajan muu kuin modernistinen runous ja suomen-ruotsalainen modernistinen runous sekä suomenkieliset kirjallisuus- ja kulttuurilehdet. Tutkimuksen lähtökohtaoletuksena on, että 1950-luvulla kielellä on keskeinen asema kirjallisuuskeskustelussa ja että myös runous osallistuu aktiivisesti tähän keskusteluun.

Tutkimukseni paljastaa, että 1950-luvun runoudessa sekä luonto että kieli esiintyvät eri ilmenemismuodoissaan tiheään. Tämän lisäksi ne usein esiintyvät yhdessä: kielestä ja ilmaisusta puhutaan luonnon avulla ja luonto otetaan ratkaisun avaimeksi kielen ongelmiin ja kriisiin. Samalla erilaiset näkemykset kielestä ja luonnosta tulevat kohdatusten ja kielen ja luonnon välille rakentuu sekä yhtymäkohtia että eroja. Kontrapunktinen luenta paljastaa kielikeskustelusta useita erilaisia ääniä, joiden välillä muodostuu vuorovaikutusta ja jännitteitä. Samalla kieleen ja luontoon kytkeytyvät äänet kietoutuvat toisiinsa ja osallistuvat kirjallisuuden ilmaisukielen pohdintaan yhdessä. Keskeisiä keskustelun ääniä ovat esimerkiksi uuden kielen kaipuu, kielen riittämättömyys, kielen viallisuus ja luonnon ihanteellisuus. Äänten yhteentulemisissa usein lähdetään etsimään ilmaisulle ja olemiselle mallia luonnosta ja kyseenalaistetaan ihmisen totunnainen tapa sanallistaa maailmaa ja etsiä merkityksiä ja kielellisyyttä luonnosta.

<b>Pure trees, dirty words. Contrapuntal connections between language and nature in the discussion of language in Finnish post-war modernism</b>

In my doctoral research, I examine connections between language and nature in Finnish modernist poetry of the 1950s. I analyze poems through contrapuntal reading, while simultaneously developing and testing this method introduced by Edward Said in the 1990s.

The post-war period in Finland has been described as a time of crisis for both language and human–nature relationship. I ask what kinds of connections there are between language and nature in poetry, what role nature plays and what different voices appear in discussions about language, and what kind of interaction is produced when these voices come together. My core material consists of Finnish poetry collections of the 1950s, by authors classified as modernists. As contextual materials, I examine non-modernist poetry of the time, Finnish-Swedish modernist poetry, and Finnish literary and cultural magazines. The foundational assumption of my research is that language held a central position in the literary discourse of the 1950s, and that poetry also actively participated in these discussions.

My research reveals that both nature and language appear frequently in 1950s poetry. Additionally, they often appear together: language is discussed through nature, and nature is seen as the key to solving the problems and crisis of language. At the same time, different views on language and nature come into contact, and there are both intersections and differences between them. Contrapuntal reading reveals different voices in the discussions about language, among which interaction and tensions arise. At the same time, the voices connected to language and nature intertwine with each other and jointly engage in reflecting on the language of literary expression. Central voices in the discussion include the longing for a new language, the insufficiency of language, the defectiveness of language, and the idealization of nature. In the convergence of these voices, there is often a search for models of expression and existence from nature, and a questioning of conventional ways of verbalizing the world and seeking meanings and language in nature.