Kiinteistöosakeyhtiön osakkeet osana yrityskiinnitystä : Tutkielma etenkin arvon kaksoispanttauksen näkökulmasta
Kakkuri, Niko (2024-09-26)
Kiinteistöosakeyhtiön osakkeet osana yrityskiinnitystä : Tutkielma etenkin arvon kaksoispanttauksen näkökulmasta
(26.09.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024102587103
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024102587103
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkitaan kiinteistöosakeyhtiön osakkeita osana yrityskiinnitystä. Erityisesti tutkielmassa pyritään selvittämään, soveltuuko arvon kaksoispanttauksen kielto yrityskiinnitykseen. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on myös selvittää, voiko yrityskiinnityksen katsoa lähenevän joiltakin osin osakekantapanttausta, joka on yksi panttauksen muoto.
Arvon kaksoispanttausta on tutkittu suomalaisessa oikeustieteessä melko vähän, eikä arvon kaksoispanttauksen kiellon soveltuvuutta yrityskiinnitykseen ole tutkittu lainkaan. Tutkielmalla voi siis olla merkitystä laintulkinnan kannalta. Tutkielmassa painottuva keskeinen seikka on myös se, että kiinteistö ei normaalitilanteessa kuulu yrityskiinnityksen alaisuuteen, mutta kiinteistöosakeyhtiön osakkeet sen sijaan kuuluvat.
Oikeustilaa pyritään selvittämään erityisesti varallisuusoikeuden yleisten oppien avulla. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan ainoastaan suomalaista oikeusjärjestystä. Näin ollen tutkielman keskeinen lähdemateriaali koostuu suomalaisesta oikeuskirjallisuudesta. Oikeuskäytännöstä erityisesti korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 1997:146 on tutkielmalle merkittävä.
Tutkielma on metodologialtaan lainopillinen. Käytännöllinen lainoppi on tutkielmassa keskeisemmässä roolissa, mutta myös teoreettista lainoppia käytetään systemaattisemmassa tulkinnassa. Tutkielman kannalta keskeisimpinä lähteinä voidaan mainita Eva Tammi-Salmisen väitöskirja Sopimus, kompetenssi ja kolmas sekä Jarmo Tuomiston monografia Yrityskiinnitys. Lähdeaineisto kattaa myös monia muita esineoikeudellisia perusteoksia.
Tutkielman keskeisimpänä tuloksena voidaan esittää, ettei arvon kaksoispanttauksen kielto sovellu yrityskiinnitykseen. Ennen kaikkea tätä kantaa voidaan perustella yrityskiinnityslain 4.3 §:llä, jonka mukaan osakkeet voidaan yrityskiinnityksestä huolimatta pantata. Kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden panttaaminen puolestaan johtaa samankaltaiseen lopputulokseen kuin kiinteistön panttaaminen, perustuuhan vakuuden arvo samaan omaisuuteen. Kiinteistön panttaaminen onkin tutkielmassa rinnastettu osakkeiden panttaamiseen.
Kun arvon kaksoispanttauksen kiellon ei voi katsoa soveltuvan yrityskiinnityksen ja erillispanttauksen väliseen konfliktiin, ei myöskään lähenemistä yrityskiinnityksen ja osakekantapantin kesken ole havaittavissa. Näin ollen yrityskiinnitystä on pidettävä omana erityislaatuisena, panttioikeudesta erillisenä vakuutena. Tämä tutkielma myös vahvistaa näkemystä siitä, että yrityskiinnitys voi olla vakuutena hyvinkin riskialtis.
Arvon kaksoispanttausta on tutkittu suomalaisessa oikeustieteessä melko vähän, eikä arvon kaksoispanttauksen kiellon soveltuvuutta yrityskiinnitykseen ole tutkittu lainkaan. Tutkielmalla voi siis olla merkitystä laintulkinnan kannalta. Tutkielmassa painottuva keskeinen seikka on myös se, että kiinteistö ei normaalitilanteessa kuulu yrityskiinnityksen alaisuuteen, mutta kiinteistöosakeyhtiön osakkeet sen sijaan kuuluvat.
Oikeustilaa pyritään selvittämään erityisesti varallisuusoikeuden yleisten oppien avulla. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan ainoastaan suomalaista oikeusjärjestystä. Näin ollen tutkielman keskeinen lähdemateriaali koostuu suomalaisesta oikeuskirjallisuudesta. Oikeuskäytännöstä erityisesti korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 1997:146 on tutkielmalle merkittävä.
Tutkielma on metodologialtaan lainopillinen. Käytännöllinen lainoppi on tutkielmassa keskeisemmässä roolissa, mutta myös teoreettista lainoppia käytetään systemaattisemmassa tulkinnassa. Tutkielman kannalta keskeisimpinä lähteinä voidaan mainita Eva Tammi-Salmisen väitöskirja Sopimus, kompetenssi ja kolmas sekä Jarmo Tuomiston monografia Yrityskiinnitys. Lähdeaineisto kattaa myös monia muita esineoikeudellisia perusteoksia.
Tutkielman keskeisimpänä tuloksena voidaan esittää, ettei arvon kaksoispanttauksen kielto sovellu yrityskiinnitykseen. Ennen kaikkea tätä kantaa voidaan perustella yrityskiinnityslain 4.3 §:llä, jonka mukaan osakkeet voidaan yrityskiinnityksestä huolimatta pantata. Kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden panttaaminen puolestaan johtaa samankaltaiseen lopputulokseen kuin kiinteistön panttaaminen, perustuuhan vakuuden arvo samaan omaisuuteen. Kiinteistön panttaaminen onkin tutkielmassa rinnastettu osakkeiden panttaamiseen.
Kun arvon kaksoispanttauksen kiellon ei voi katsoa soveltuvan yrityskiinnityksen ja erillispanttauksen väliseen konfliktiin, ei myöskään lähenemistä yrityskiinnityksen ja osakekantapantin kesken ole havaittavissa. Näin ollen yrityskiinnitystä on pidettävä omana erityislaatuisena, panttioikeudesta erillisenä vakuutena. Tämä tutkielma myös vahvistaa näkemystä siitä, että yrityskiinnitys voi olla vakuutena hyvinkin riskialtis.