Luontodirektiivin 6(4) artiklan poikkeusedellytysten sisältö ja merkitys RED III -direktiivin ja kriittisten raaka-aineiden asetuksen valossa
Toikka, Aino (2024-10-30)
Luontodirektiivin 6(4) artiklan poikkeusedellytysten sisältö ja merkitys RED III -direktiivin ja kriittisten raaka-aineiden asetuksen valossa
(30.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024103188235
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024103188235
Tiivistelmä
Luontodirektiivissä säännellään Natura 2000 -alueilla toteutettavia suunnitelmia tai hankkeita. Jos luontodirektiivin 6(3) artiklan mukainen arviointi johtaa siihen, että ehdotettu suunnitelma tai hanke vaikuttaisi Natura -alueen koskemattomuuteen, suunnitelmaa tai hanketta ei saa toteuttaa. Tähän sääntöön on poikkeus luontodirektiivin 6(4) artiklassa. Suunnitelman tai hankkeen saa toteuttaa, jos sille ei ole vaihtoehtoja ja se on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. Hiljattain Euroopan unioni on luonut uutta lainsäädäntöä, jossa tietyt suunnitelmat ja hankkeet asetetaan automaattisesti erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviksi.
Ensinnäkin tutkimus kohdistuu siihen, mitä luontodirektiivin 6(4) artiklan poikkeusedellytyksillä tarkoitetaan. Tutkielmassa vastataan siihen, mitä tarkoitetaan vaihtoehdottomuudella ja erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavalla syyllä. Toiseksi tutkimus kohdistuu siihen, miten uudet RED III -direktiivi ja kriittisten raaka-aineiden asetus mahdollisesti muuttavat poikkeusedellytysten arviointia. RED III -direktiivi asettaa uusituvan energian tuotantolaitoksia koskevat hankkeet automaattisesti erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi. Kriittisten raaka-aineiden asetus taas asettaa kriittisiä raaka-aineita koskevat strategiset hankkeet automaattisesti erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi. Tutkimus on lainopillinen.
Ilmastonmuutoksen torjumisen tavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisen tavoitteet ovat ristiriidassa. Luonnon monimuotoisuuden suojelu edellyttää, että poikkeamisen kynnys on korkea. Toisaalta RED III -direktiivi ja kriittisten raaka-aineiden asetus on säädetty tavoitteenaan hillitä ilmastonmuutosta, ja niiden nojalla tulee pystyä toteuttamaan suunnitelmia tai hankkeita yleisen edun vuoksi. On tarpeen selvittää, miten poikkeusedellytyksiä harkitaan, kun suunnitelmalla tai hankkeella on negatiivisia vaikutuksia Natura -alueisiin. Lisäksi on tarpeen arvioida, miten tämä harkinta muuttuu lainsäädäntömuutoksien myötä.
Suunnitelman tai hankkeen vaikutukset tulee tuntea, jotta niitä voidaan punnita muita vaihtoehtoja ja erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä vasten. Suunnitelmalle tai hankkeelle ei saa olla vaihtoehtoja. Jotta voidaan katsoa, että vaihtoehtoja ei ole, niiden puuttumiseen tulee vedota. Täten vaihtoehdot pitää tutkia. Vaihtoehto asettaa esteen hankkeen toteuttamiselle, jos se ei ole ilmeisesti suhteellisuusperiaatteen vastainen. Edun, jota suunnitelma tai hanke edistää, tulee olla yleinen, eli se ei saa olla pelkästään yksityinen. Edun tulee edistää erittäin tärkeäksi luokiteltavaa yhteiskunnan toimintoa. Syyn tulee olla pakottava, eli sen tulee olla välttämätön edun toteuttamiseksi. Uusi lainsäädäntö asettaa tietyt hankkeet erittäin tärkeiksi, mutta ne eivät muuten vaikuta poikkeusedellytysten arviointiin. Tutkimuksessa päädytään siihen, että lainsäädäntömuutokset eivät sisällöltään kevennä poikkeamisen kynnystä, vaan lähinnä vaikuttavat lupamenettelyn kulkuun. Tämän takia lainsäädäntömuutosten vaikutus tulisi olla poikkeusedellytyksiä selventävä, eikä niinkään niitä keventävä.
Ensinnäkin tutkimus kohdistuu siihen, mitä luontodirektiivin 6(4) artiklan poikkeusedellytyksillä tarkoitetaan. Tutkielmassa vastataan siihen, mitä tarkoitetaan vaihtoehdottomuudella ja erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavalla syyllä. Toiseksi tutkimus kohdistuu siihen, miten uudet RED III -direktiivi ja kriittisten raaka-aineiden asetus mahdollisesti muuttavat poikkeusedellytysten arviointia. RED III -direktiivi asettaa uusituvan energian tuotantolaitoksia koskevat hankkeet automaattisesti erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi. Kriittisten raaka-aineiden asetus taas asettaa kriittisiä raaka-aineita koskevat strategiset hankkeet automaattisesti erittäin tärkeän yleisen edun mukaisiksi. Tutkimus on lainopillinen.
Ilmastonmuutoksen torjumisen tavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisen tavoitteet ovat ristiriidassa. Luonnon monimuotoisuuden suojelu edellyttää, että poikkeamisen kynnys on korkea. Toisaalta RED III -direktiivi ja kriittisten raaka-aineiden asetus on säädetty tavoitteenaan hillitä ilmastonmuutosta, ja niiden nojalla tulee pystyä toteuttamaan suunnitelmia tai hankkeita yleisen edun vuoksi. On tarpeen selvittää, miten poikkeusedellytyksiä harkitaan, kun suunnitelmalla tai hankkeella on negatiivisia vaikutuksia Natura -alueisiin. Lisäksi on tarpeen arvioida, miten tämä harkinta muuttuu lainsäädäntömuutoksien myötä.
Suunnitelman tai hankkeen vaikutukset tulee tuntea, jotta niitä voidaan punnita muita vaihtoehtoja ja erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä vasten. Suunnitelmalle tai hankkeelle ei saa olla vaihtoehtoja. Jotta voidaan katsoa, että vaihtoehtoja ei ole, niiden puuttumiseen tulee vedota. Täten vaihtoehdot pitää tutkia. Vaihtoehto asettaa esteen hankkeen toteuttamiselle, jos se ei ole ilmeisesti suhteellisuusperiaatteen vastainen. Edun, jota suunnitelma tai hanke edistää, tulee olla yleinen, eli se ei saa olla pelkästään yksityinen. Edun tulee edistää erittäin tärkeäksi luokiteltavaa yhteiskunnan toimintoa. Syyn tulee olla pakottava, eli sen tulee olla välttämätön edun toteuttamiseksi. Uusi lainsäädäntö asettaa tietyt hankkeet erittäin tärkeiksi, mutta ne eivät muuten vaikuta poikkeusedellytysten arviointiin. Tutkimuksessa päädytään siihen, että lainsäädäntömuutokset eivät sisällöltään kevennä poikkeamisen kynnystä, vaan lähinnä vaikuttavat lupamenettelyn kulkuun. Tämän takia lainsäädäntömuutosten vaikutus tulisi olla poikkeusedellytyksiä selventävä, eikä niinkään niitä keventävä.