Junapyöräilypotentiaali rautatieasemien saavutettavuusalueilla: tarkastelussa Turku, Jyväskylä ja Oulu

Abstract

Yksityisautoiluun nojaava liikennejärjestelmä luo monia negatiivisia ulkoisvaikutuksia kuten ruuhkia, ilmansaasteita ja meluhaittoja. Kestäviin liikennemuotoihin kuten kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen sisältyy vähemmän haittoja, minkä vuoksi yhä useampi kaupunki pyrkii panostamaan kestäviin liikennejärjestelmiin. Yksi liikennemuoto ei kuitenkaan aina riitä kuljettamaan matkustajaa määränpäähänsä. Tällöin matkaketjujen toimivuus nousee tärkeäksi liikennejärjestelmän osa-alueeksi. Tässä tutkielmassa tarkastelen junan ja polkupyörän yhteistä matkaketjua eli junapyöräilyä. Tutkielman tutkimusalueet ovat Turku, Jyväskylä ja Oulu. Vertaan näiden kolmen suomalaisen maakuntakeskuksen junapyöräilypotentiaalia suhteessa toisiinsa, ja tavoitteeni on selvittää millä kaupungilla on suurin junapyöräilypotentiaali, eli eniten junapyöräilyä tukevia ominaisuuksia. Toteutan tavoitteen kahdella erilaisella menetelmällä: tutkimusalueiden rautatieasemien paikkatietopohjaisella saavutettavuusanalyysillä sekä vertailevalla indikaattorianalyysillä, jossa kaupunkeihin liittyviä kategorioita pisteytetään. Saavutettavuusanalyysin tulos on yksi pisteytettävistä kategorioista, ja poimin loput yhdeksän kategoriaa vuoden 2021 henkilöliikennetutkimuksen tulostaulukoista, jotka ovat tämän tutkielman pääaineisto. Saavutettavuusanalyysi perustuu Open Street Map dataan, jota käsittelen paikkatieto-ohjelmistossa. Saavutettavuusanalyysin (5 km saavutettavuus polkupyörällä) tuloksena selvisi, että Turun rautatieasemilla on suurin saavutettavuusalue, sillä Turussa on kaksi tarkasteltavaa rautatieasemaa yhden sijasta. Jyväskylän rautatieasemilla on seuraavaksi suurin saavutettavuusalue ja Oulun asemien saavutettavuusalue on kolmesta kaupungista pienin. Turulla on vertailevan indikaattorianalyysin suurin pisteiden yhteissumma, eli Turun junapyöräilypotentiaali on tarkasteltavien kaupunkien suurin. Oululla on noin 6 % pienempi junapyöräilypotentiaali kuin Turulla, ja Jyväskylällä 7 % pienempi potentiaali kuin Turulla. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää kaupunki- ja liikennesuunnittelussa sekä kestävien liikennejärjestelmien rakentamisessa. Kaikissa kolmessa tutkimuskaupungissa on suunnitteilla uusia pyöräilyä ja junaliikennettä hyödyntäviä projekteja kuten uusia matkakeskuksia ja uudistettuja pyöräreittejä. Kaupunkien junapyöräilypotentiaali ja sen keskinäinen järjestys saattaa siis muuttua, mikäli tutkimus toistetaan uusilla kategorioilla vuonna 2027, kun uusi henkilöliikennetutkimus julkaistaan.

Private cars can produce negative effects on the environment and the people in the surrounding areas. For this reason, a growing number of cities have adopted a sustainable mobility plan in which the city strives to curb the reliance to cars and usher in a more sustainable mobility system. Sustainable mobility options are generally thought of as walking, bicycling and public transport. However, a single transport mode isn’t always sufficient in facilitating a door-to-door transit. For this reason, intermodal transport can become an important aspect of sustainable urban mobility. One of these mobility solutions is biketrain which means riding a bicycle to (or from) a railway station and traveling by train after. This type of intermodal transport has the potential to replace trips taken by a car. In this study I will examine three Finnish cities (Turku, Jyväskylä and Oulu) to find out which of the has the highest potential to support bike-train trips. To achieve this purpose, I will use two distinct study methods. First, I will form a coverage area to each railway station in the three cities to assess the accessibility of biking to (or from) the stations. For this I will use OSM (Open Street Map) data and limit the bicycling distance to five kilometers. This coverage area will be one of the categories for the next study method called comparative indicator analysis. This method is based on 10 categories which all will be given scores based on how they exhibit different areas of the potential to bike-train. All categories will receive a score (0-100) and the city with the biggest point total is deemed to be the most promising in terms of potential to bike-train. The data to back the categories is provided by the national mobility study of 2021 which is the main databank for this study. The coverage area analysis revealed that Turku has the largest coverage area (5 km with a bicycle) out of the three cities. This is because Turku has two railway stations, which increases the range compared to Jyväskylä and Oulu which only have one railway station. The coverage area of Jyväskylä’s railway station is bigger than Oulu’s. The results of the comparative indicator analysis state that Turku has the largest potential to support the intermodal travel of bike-train users. The score total of Turku is about 7 % larger that Jyväskylä’s and about 6 % larger than Oulu’s. The results of this study can be utilized in various mobility projects and urban development. Each of the three cities have plans to develop biking and rail infrastructure so the results of this study can be compared to the next time that the national mobility study (2027) is published to see if those projects really did impact the potential to bike-train in these cities.