Datasäädöksen datanjakosopimusten kilpailuoikeudellinen tulkinta ja sopimusmenettelyn ongelmien ratkaiseminen
Lassila, Lenni (2024-10-10)
Datasäädöksen datanjakosopimusten kilpailuoikeudellinen tulkinta ja sopimusmenettelyn ongelmien ratkaiseminen
(10.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110789733
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024110789733
Tiivistelmä
Euroopan unioni (EU) on säätänyt uuden asetuksen, datasäädöksen, joka on tullut voimaan vuoden 2023 lopussa. Datasäädös sääntelee erityisesti verkkoon kytkettyjen laitteiden tuottaman sensoridatan saatavuutta. Laitteen käyttäjän valtuuttamana sensoridatan haltijalla on velvollisuus jakaa käyttäjän tuottaman datan kolmannelle osapuolella. Jakaminen tulee tapahtua kohtuullisin, oikeudenmukaisin ja syrjimättömin ehdoin. Datan siirtämisestä saa periä vastaanottajalta siirtämisen kustannukset ja kohtuullisen marginaalin. Tutkielma keskittyy kolmannen osapuolen ja datan haltijan väliseen sopimussuhteeseen. Metodologialta tutkielmani on oikeustaloustieteellinen. Tulkitsen ja systematisoin olemassa olevia normeja datasäädöksen näkökulmasta. Teen myös suosituksia siitä, miten datasäädöksen mekanismit tulisi järjestää. Vahvistan oikeudellista argumentaatiota taloustieteen näkemyksien avulla. Taloustieteen osalta tutkimusmenetelmä on kirjallisuuskatsaus.
Datan käyttöä on datasäädöksessä useilla tavoilla rajoitettu. Keskeisenä kieltona jaettua dataa ei saa käyttää kilpailevan älylaitteen valmistamiseen. Kilpailukielto koskee laitteita, jotka kilpailevat samoilla markkinoilla älylaitteen kanssa, josta data on jaettu. Markkinat määritellään vakiintuneiden EU:n kilpailuoikeuden tulkintojen perusteella. Käyn läpi tutkielmassa EU:n kilpailuoikeuden tulkintoja, ja tutkin miltä osin ne soveltuvat datasäädöksen tavoitteiden kannalta, ettei kilpailua liikaa rajoiteta. Perinteisiä kilpailuoikeudellisia tulkintoja markkinoiden määrityksestä voidaan seurata normaalisti. Ainoastaan markkinajärjestelmän käsite tulisi hylätä datasäädöksen osalta. Siinä kaksi toisiinsa liittyvää markkinaan katsotaan yhdeksi markkinaksi. Todennäköisesti juuri näillä liitännäisillä markkinoilla hyödyttäisi yhteiskuntaa eniten kilpailu. Lisäksi säädöksen tilanne ei voi muodostaa ikuista kilpailukieltoa.
Datanjakosopimuksien osalta tutkitaan ongelmia, jotka voivat syntyä avoimista kysymyksistä ehdoissa ja hinnan muodostumisessa. Kahtena pääjakolinjana on hintaperusteiset sekä ehtoperusteiset ongelmat, kuten datan jakamisen tekniset kustannukset ja liikesalaisuudet. Liikesalaisuuksien osalta esitellään vain keskeisiä näkökulmia. Ongelmien estämiseksi esitin kahta mekanismia, jotka tulisi tuoda säädökseen. Ensimmäisenä EU:n komission tulisi määrittää formaali tarjous-vastatarjous-mekanismi. Toisena tekniset kulut tulisi tasata ostajien kesken arvioimalla kysyntää ja jakamalla arvioihin perustuen tekniset kustannukset. Vaihtoehtoisesti voitaisiin luoda kulujen tasausjärjestelmä. Lisäksi haltijan tulisi tarjota aina halvinta turvallista jakotapaa teknisten kustannusten minimoimiseksi. Perustelin myös mekanismien tarvetta datamarkkinoihin ja dataan liittyvällä taloustieteellisillä näkemyksillä, joissa erityisesti painotettiin sopimusjärjestelmää. Datasäädös voi toteuttaa tavoitteet, kunhan komissio laatii tarkat sekä selkeät mallisopimusehdot, ja lisäksi muutoksenhakumenettely järjestetään tehokkaasti.
Datan käyttöä on datasäädöksessä useilla tavoilla rajoitettu. Keskeisenä kieltona jaettua dataa ei saa käyttää kilpailevan älylaitteen valmistamiseen. Kilpailukielto koskee laitteita, jotka kilpailevat samoilla markkinoilla älylaitteen kanssa, josta data on jaettu. Markkinat määritellään vakiintuneiden EU:n kilpailuoikeuden tulkintojen perusteella. Käyn läpi tutkielmassa EU:n kilpailuoikeuden tulkintoja, ja tutkin miltä osin ne soveltuvat datasäädöksen tavoitteiden kannalta, ettei kilpailua liikaa rajoiteta. Perinteisiä kilpailuoikeudellisia tulkintoja markkinoiden määrityksestä voidaan seurata normaalisti. Ainoastaan markkinajärjestelmän käsite tulisi hylätä datasäädöksen osalta. Siinä kaksi toisiinsa liittyvää markkinaan katsotaan yhdeksi markkinaksi. Todennäköisesti juuri näillä liitännäisillä markkinoilla hyödyttäisi yhteiskuntaa eniten kilpailu. Lisäksi säädöksen tilanne ei voi muodostaa ikuista kilpailukieltoa.
Datanjakosopimuksien osalta tutkitaan ongelmia, jotka voivat syntyä avoimista kysymyksistä ehdoissa ja hinnan muodostumisessa. Kahtena pääjakolinjana on hintaperusteiset sekä ehtoperusteiset ongelmat, kuten datan jakamisen tekniset kustannukset ja liikesalaisuudet. Liikesalaisuuksien osalta esitellään vain keskeisiä näkökulmia. Ongelmien estämiseksi esitin kahta mekanismia, jotka tulisi tuoda säädökseen. Ensimmäisenä EU:n komission tulisi määrittää formaali tarjous-vastatarjous-mekanismi. Toisena tekniset kulut tulisi tasata ostajien kesken arvioimalla kysyntää ja jakamalla arvioihin perustuen tekniset kustannukset. Vaihtoehtoisesti voitaisiin luoda kulujen tasausjärjestelmä. Lisäksi haltijan tulisi tarjota aina halvinta turvallista jakotapaa teknisten kustannusten minimoimiseksi. Perustelin myös mekanismien tarvetta datamarkkinoihin ja dataan liittyvällä taloustieteellisillä näkemyksillä, joissa erityisesti painotettiin sopimusjärjestelmää. Datasäädös voi toteuttaa tavoitteet, kunhan komissio laatii tarkat sekä selkeät mallisopimusehdot, ja lisäksi muutoksenhakumenettely järjestetään tehokkaasti.