Posthumaani toimijuus Kazuo Ishiguron romaanissa Klara and the Sun
Pirttijärvi, Jutta (2024-10-29)
Posthumaani toimijuus Kazuo Ishiguron romaanissa Klara and the Sun
Pirttijärvi, Jutta
(29.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111291106
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111291106
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee posthumaanin toimijuuden muodostumista Kazuo Ishiguron
Klara and the Sun -romaanissa. Klara and the Sun -romaanissa perinteisten ihmisten rinnalle
on syntynyt uusia ihmisenkaltaisia lajeja: geenimuunnellut ihmiset ja heille sosiaalisista
tarpeista huolehtimaan luodut keinoystäviksi kutsutut androidit. Romaani kuvaa Klaranimisen keinoystävän elämää maailmassa, joka käy läpi yhteiskunnallista murrosta erityisesti
sen suhteen, miten ihminen määritellään.
Lähestyn toimijuuden tutkimista posthumanistisista ja uusmaterialistisista lähtökohdista.
Havainnollistan tutkielmassani, kuinka Klara and the Sun -romaanissa posthumaanin
toimijuuden muodostumisessa keskeistä ovat tavat, joilla toimija muodostaa affektiivisia
vuorovaikutussuhteita yhdessä erilaisten entiteettien, ilmiöiden ja yhteiskunnan rakenteiden
kanssa. Merkittävässä roolissa posthumaanin toimijuuden rakentumisessa on yhteys uusien
ihmisenkaltaisten lajien synnyn sekä romaanin maailman transhumanistista ihmiskäsitystä
ihannoivan yhteiskunnallisen murroksen välillä.
Tutkin tutkielmassani erityisesti Klaran toimijuutta. Klaran toimijuuden keskiössä on tarve
ymmärtää ihmisten tunteita, jotta hän voi huolehtia Josiesta, lapsesta, jonka perheeseen hänet
ostetaan. Tätä havainnollistaessani käytän Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin käsitystä
affekteista. Klaran hahmon kautta korostuu myös yhteiskunnan yritys välineellistää erilaisia
toimijoita. Klara voi kuitenkin saavuttaa ihmisenkaltaisen kohtelun ”jatkamalla” eli
performoimalla Josieta tämän kuoltua. Tämän takia käytän tutkielmassani myös Judith
Butlerin performoinnin teoriaa havainnollistaessani performoinnin roolia toimijuuden
muodostumisessa.
Tutkielmassani korostuu, että yhteiskunnallisten valtarakenteiden vaikutus posthumaanin
toimijuuden määritykseen on suuri. Valtarakenteiden vaikutusta tutkiessani käytän erityisesti
Rosi Braidottin kapitalismikriittistä posthumanistista teoriaa. Havainnollistan tutkielmani
myötä, että kapitalismiin integroitunut transhumanistinen ihmiskäsitys ottaa osaa kierteeseen,
jonka myötä on aina vain vaikeampaa saavuttaa itseisarvoinen toimijuus.
Klara and the Sun -romaanissa. Klara and the Sun -romaanissa perinteisten ihmisten rinnalle
on syntynyt uusia ihmisenkaltaisia lajeja: geenimuunnellut ihmiset ja heille sosiaalisista
tarpeista huolehtimaan luodut keinoystäviksi kutsutut androidit. Romaani kuvaa Klaranimisen keinoystävän elämää maailmassa, joka käy läpi yhteiskunnallista murrosta erityisesti
sen suhteen, miten ihminen määritellään.
Lähestyn toimijuuden tutkimista posthumanistisista ja uusmaterialistisista lähtökohdista.
Havainnollistan tutkielmassani, kuinka Klara and the Sun -romaanissa posthumaanin
toimijuuden muodostumisessa keskeistä ovat tavat, joilla toimija muodostaa affektiivisia
vuorovaikutussuhteita yhdessä erilaisten entiteettien, ilmiöiden ja yhteiskunnan rakenteiden
kanssa. Merkittävässä roolissa posthumaanin toimijuuden rakentumisessa on yhteys uusien
ihmisenkaltaisten lajien synnyn sekä romaanin maailman transhumanistista ihmiskäsitystä
ihannoivan yhteiskunnallisen murroksen välillä.
Tutkin tutkielmassani erityisesti Klaran toimijuutta. Klaran toimijuuden keskiössä on tarve
ymmärtää ihmisten tunteita, jotta hän voi huolehtia Josiesta, lapsesta, jonka perheeseen hänet
ostetaan. Tätä havainnollistaessani käytän Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin käsitystä
affekteista. Klaran hahmon kautta korostuu myös yhteiskunnan yritys välineellistää erilaisia
toimijoita. Klara voi kuitenkin saavuttaa ihmisenkaltaisen kohtelun ”jatkamalla” eli
performoimalla Josieta tämän kuoltua. Tämän takia käytän tutkielmassani myös Judith
Butlerin performoinnin teoriaa havainnollistaessani performoinnin roolia toimijuuden
muodostumisessa.
Tutkielmassani korostuu, että yhteiskunnallisten valtarakenteiden vaikutus posthumaanin
toimijuuden määritykseen on suuri. Valtarakenteiden vaikutusta tutkiessani käytän erityisesti
Rosi Braidottin kapitalismikriittistä posthumanistista teoriaa. Havainnollistan tutkielmani
myötä, että kapitalismiin integroitunut transhumanistinen ihmiskäsitys ottaa osaa kierteeseen,
jonka myötä on aina vain vaikeampaa saavuttaa itseisarvoinen toimijuus.