Kalevalamitta loitsuissa : Elävää ja muuttuvaa kulttuuriperintöä
Lindegren, Wilmandra (2024-10-30)
Kalevalamitta loitsuissa : Elävää ja muuttuvaa kulttuuriperintöä
Lindegren, Wilmandra
(30.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111291118
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111291118
Tiivistelmä
Käsittelen tutkimuksessani kalevalamitan käyttöä nykyajan loitsuissa ja loitsuperinteessä.
Aineistoni on koottu Webropol-kyselyllä, johon vastasi anonyymisti 60 joko noidaksi identifioitunutta tai kalevalamittaa käyttävää henkilöä. Jaoin kyselyä suljetuissa, noituutta ja luonnonuskontoja käsittelevissä ryhmissä sekä muutamilla sähköpostilistoilla. Vastausten teemoitetulla analyysillä selvitän, käyttävätkö nykynoidat enää loitsuissaan kalevalamittaa, kuten ennen vanhaan tehtiin. Kysyin ja pohdin myös, mistä vastaajat ovat kalevalamitan oppineet ja onko synnyin- tai asuinpaikka vaikuttanut heidän osaamiseensa mitenkään. Pohdin myös kalevalamitan olemusta aineettomana kulttuuriperintönä.
Tutkimukseni on empiirinen tutkimus, jossa pohjustan keräämääni aineistoa ja niiden tuloksia loitsuperinteestä, mitä ja millä tavalla aikaisemmin on ollut, kuka menneisyyttä on tutkinut ja miten sekä missä kalevalamittainen loitsurunous on nykypäivänä.
Suurin osa vastaajista käyttää jollain tavalla kalevalamittaa loitsuja kirjoittaessa, mutta esille nousi mitan hybridimallin käyttö, ja kuinka se nähdään oikeaoppisena kalevalamittana. Kalevalamitan hybridimallin synty ja yleisyys juontavat alkuperänsä itse suomen kielen muutokseen, sekä perintöjen muokkautumiseen ja nykypäivään sopeutumiseen. Vanhojen tapojen takaisin nosto ja kaipuu omaan perintöön on selvästi kasvussa, ja aineistoni perusteella voidaan todeta, että kalevalamittainen loitsuperinne elää edelleen yhteisöissä, mutta hieman muuttuneena ja aikaan paremmin sopeutuneena.
Aineistoni on koottu Webropol-kyselyllä, johon vastasi anonyymisti 60 joko noidaksi identifioitunutta tai kalevalamittaa käyttävää henkilöä. Jaoin kyselyä suljetuissa, noituutta ja luonnonuskontoja käsittelevissä ryhmissä sekä muutamilla sähköpostilistoilla. Vastausten teemoitetulla analyysillä selvitän, käyttävätkö nykynoidat enää loitsuissaan kalevalamittaa, kuten ennen vanhaan tehtiin. Kysyin ja pohdin myös, mistä vastaajat ovat kalevalamitan oppineet ja onko synnyin- tai asuinpaikka vaikuttanut heidän osaamiseensa mitenkään. Pohdin myös kalevalamitan olemusta aineettomana kulttuuriperintönä.
Tutkimukseni on empiirinen tutkimus, jossa pohjustan keräämääni aineistoa ja niiden tuloksia loitsuperinteestä, mitä ja millä tavalla aikaisemmin on ollut, kuka menneisyyttä on tutkinut ja miten sekä missä kalevalamittainen loitsurunous on nykypäivänä.
Suurin osa vastaajista käyttää jollain tavalla kalevalamittaa loitsuja kirjoittaessa, mutta esille nousi mitan hybridimallin käyttö, ja kuinka se nähdään oikeaoppisena kalevalamittana. Kalevalamitan hybridimallin synty ja yleisyys juontavat alkuperänsä itse suomen kielen muutokseen, sekä perintöjen muokkautumiseen ja nykypäivään sopeutumiseen. Vanhojen tapojen takaisin nosto ja kaipuu omaan perintöön on selvästi kasvussa, ja aineistoni perusteella voidaan todeta, että kalevalamittainen loitsuperinne elää edelleen yhteisöissä, mutta hieman muuttuneena ja aikaan paremmin sopeutuneena.