Cancer and venous thromboembolism: Real-world features and potential risk factors in pancreatic and ovarian cancer

Abstract

Venous thromboembolism (VTE) contributes to morbidity and mortality although it is a treatable and even potentially preventable medical condition. The clinical manifestations of VTE vary from asymptomatic deep venous thrombosis (DVT) to potentially fatal pulmonary embolism (PE). Cancer is the main risk factor for VTE, and the incidence of cancer-associated thrombosis has increased during the last decade. VTE causes distress to cancer patients, interrupts and often delays anticancer therapy and increases morbidity, as well as general healthcare costs.

The association between cancer and venous thrombosis has been known for over a century. However, it is unclear how malignancy affects the hemostatic system and if VTE events could be predicted. It is challenging to know who will gain from preventative treatment of VTE and who will suffer from complications of anticoagulant therapy. Therefore, it would be valuable to identify potential clinical markers to predict VTE. If cancer patients with a considerable VTE risk were better recognized, individual thromboprophylactic approaches would be easier to design.

This study was designed to investigate the real-world incidence of VTE in a large hospital cohort and to evaluate, whether clinical and laboratory variables used in routine clinical care could predict VTE in cancer patients, especially in those with pancreatic cancer (PC) or high-grade serous ovarian cancer (HGSOC). We utilized the ability of a Finnish biobank to combine internationally unique real-world clinical data from different electronic health records. The overall aim was to find factors that could be used in clinical decision-making for VTE risk assessment among cancer patients.

In our study, about a quarter (26.9%) of patients with VTE had a concurrent cancer diagnosis. The highest VTE risk was associated with pancreatic, lung and ovarian cancer. During chemotherapy, VTE risk was increased among patients on platinum-based chemotherapy and those with elevated neutrophil counts. In patients with PC, short doubling time of the tumor marker CA 19-9 (CA 19-9-DT) significantly predicted VTE risk. Among patients with HGSOC, higher tumor marker CA 12-5 was associated with the risk of VTE, as well as a poor response to platinum-based cancer treatment.

<b>Syöpä ja syvä laskimotukos: Tukostapahtumaa ennakoivien tekijöiden tunnistaminen haima- ja munasarjasyövässä.</b>

Syöpä on syvän laskimotukoksen merkittävä riskitekijä ja viime vuosikymmenten aikana syöpään liittyvien laskimotukosten määrä on lisääntynyt. Kyseessä on hoidettavissa ja jopa ehkäistävissä oleva sairaus, joka kuitenkin lisää sekä sairastavuutta että kuolleisuutta. Kliininen ilmentymä vaihtelee oireettomasta laskimotukoksesta jopa äkkikuolemaan johtavaan keuhkovaltimotukokseen. Syvä laskimotukos heikentää elämänlaatua, viivästyttää syöpähoitoja sekä lisää hoitokustannuksia ja kuolleisuutta. Syöpäpotilaiden yleisin kuolinsyy itse syövän jälkeen on syvä laskimotukos.

Syövän ja syvän laskimotukoksen välinen yhteys on tunnettu jo vuosisadan ajan. Silti edelleen tutkitaan sitä, miten syöpä vaikuttaa hyytymisjärjestelmään ja voidaanko syöpäpotilaiden laskimotukostapahtumia ennustaa. Haasteena syöpähoitojen kehittyessä on tunnistaa ne tukosalttiit potilaat, jotka hyötyisivät ennalta-ehkäisevästä veren hyytymistaipumusta vähentävästä lääkityksestä. Toistaiseksi kliinisessä käytössä ei ole riittävän toimivaa syöpäpotilaan tukostapahtumaa ennus-tavaa mallia.

Väitöskirjatutkimuksen tavoite oli selvittää syvien laskimotukosten esiintyvyyttä syöpää sairastavilla ja sitä, voidaanko kliinisten tekijöiden ja laboratoriokoetulosten pohjalta arvioida laskimotukoksen riskiä, etenkin haima- ja munasarjasyöpäpotilailla. Tutkimuksessa hyödynnettiin suomalaisen biopankin toimintaa, joka mahdollistaa terveydenhuollon sähköisten potilastietojen yhdistelemisen ja tosielämän tutkimustiedon tuottamisen. Tavoitteena oli löytää tekijöitä, joita voitaisiin jatkossa käyttää arvioitaessa syöpäpotilaan laskimotukoksen riskiä ja tukoksia ehkäisevän lääkityksen tarvetta.

Tutkimuksessa todettiin, että syvään laskimotukokseen sairastuneista joka neljännellä (26.9%) oli samanaikaisesti myös syöpädiagnoosi. Suurin laskimotukoksen riski liittyi haima-, keuhko- ja munasarjasyöpään. Riskiä lisäsivät myös platinapohjainen solunsalpaajahoito ja veren kohonnut neutrofiilitaso. Haimasyöpä-potilailla kasvainmerkkiaineen CA 19-9 lyhyt kahdentumisaika ennusti merkittävästi tukosriskiä. Korkea-asteista seroosia munasarjasyöpää sairastavilla potilailla syvän laskimotukoksen riski liittyi kasvainmerkkiaineen CA 12-5 korkeaan pitoisuuteen ja huonoon vasteeseen platinapohjaiselle syöpähoidolle.