Demokraattinen hallinta kriisien aikakaudella: Monitasoinen näkökulma toimijuuteen ja toimintaan COVID-19-pandemiassa
Ketola, Johanna (2024-11-29)
Demokraattinen hallinta kriisien aikakaudella: Monitasoinen näkökulma toimijuuteen ja toimintaan COVID-19-pandemiassa
(29.11.2024)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9946-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9946-0
Tiivistelmä
Tässä väitöskirjassa tutkitaan COVID-19-kriisin hallintaa eri tasoilla. Tutkimus valottaa eurooppalaisen ja pohjoismaisen vertailun avulla, millaisesta kriisistä oli kysymys ja kuinka sitä pyrittiin ratkaisemaan. Lisäksi työssä pohditaan, miten koronakokemus vaikuttaa kriisien teoretisointiin ja kriisien käsitteelliseen määrittelyyn.
Maaliskuusta 2020 toukokuuhun 2023 kestänyt koronaviruspandemia aiheutti merkittävimmän globaalin kriisin sitten toisen maailmansodan. Tutkimuksessa korostetaan, että pandemiaa tulisi tarkastella osana erilaisten ja toisiinsa limittyneiden kriisien sekä kriisinhallinnan jatkumoa.
Johdantoluvussa esittelen tutkimuskohteen, tutkimuksen viitekehyksen, tutkimuksen tiedonintressin ja työn rakenteen. Toisessa luvussa käsittelen työn teoreettiset ja käsitteelliset lähtökohdat. Kolmannessa luvussa esittelen muuta koronatutkimusta. Neljäs luku keskittyy tutkimuksen empiiriseen muotoutumiseen: tapausten valintaan, aineistoihin, menetelmiin ja tutkimuksen rajoitteisiin. Viidennessä luvussa esitellään artikkeleiden tulokset. Kuudennessa luvussa tuodaan esiin työn johtopäätökset ja aiheita jatkotutkimukseen.
Työtä ohjaa kolme toisiinsa kytkeytyvää kysymystä. Ensinnäkin se, kuka globaalin mittakaavan saavuttaneessa koronakriisissä toimi ja mille yleisölle? Toisekseen, kuinka rajat ylittävää koronakriisiä pyrittiin ratkaisemaan? Kolmanneksi, missä ja miksi kriisejä rakentuu?
Tutkimuksen johtopäätökset perustuvat neljän tutkimusartikkelin tuloksille. Näistä ensimmäisessä artikkelissa vertaillaan Irlannin ja Suomen rajatoimenpiteitä kosmopolitanismin näkökulmasta koronapandemian alussa. Toisessa artikkelissa luodaan heuristinen, syklisen eurooppalaistumisen malli sen pohjalta, millaiset toiminnalliset logiikat ohjasivat EU:n ja sen jäsenvaltio-Suomen politiikkaa pandemian ensimmäisen runsaan puolentoista vuoden aikana. Kolmas artikkeli vertailee pohjoismaisia turvallisuushallintakäsityksiä analyyttisena työkalunaan resilienssi-käsite. Neljännessä artikkelissa analysoidaan kansainvälisten järjestöjen toimijuutta ja toiminnan hyväksyttävyyttä kriisinhallinnassa tapauksenaan Maailman terveysjärjestö (WHO) ja sen legitimiteetti.
Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakentuu aikaisemmalle kriisinhallintatutkimukselle, globaali- ja monitasohallinnalle sekä demokratia- ja organisaatiotutkimukselle.
Tutkimuksessa hyödynnetään sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä, erityisesti laadullista sisällönanalyysia. Empiirisen ytimen muodostavat kaksi eliittihaastatteluaineistoa. Näiden lisäksi tutkimukseen kuuluu laaja kirjallisuuskatsaus-korpus ja rajoitustoimenpidetilasto.
Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että koronakriisi tuotettiin kansainvälisesti ja keskusjohtoinen kansallinen politiikka toimenpiteineen syntyi vuorovaikutuksessa eri hallinnon tasojen kanssa. Kansalliset erityispiirteet ilmenivät voimakkaimmin kriisin alkuaikoina. Vaikka eurooppalainen yhteistoiminta haki muotoaan koronakriisin alussa, yhteistyöstä ei luovuttu ja kriisi lopulta vahvisti Euroopan unionia myös institutionaalisesti. Helmikuussa 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti terveyskriisinä alkaneen tilanteen luonnetta ja merkitystä. Institutionalisoidut yhteistyön rakenteet pitivät EU:n yhdessä ja vahvistivat sitä tärkeänä ajankohtana ennen Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamista Ukrainassa. Tutkimuksessa kriisi määritellään eliittien julkisuudessa rakentamaksi, sosiaalisen järjestelmän perustavanlaatuisia arvoja ja normeja uhkaavaksi tilanteeksi, jota luonnehtii tarve tehdä nopeita päätöksiä vajavaisin tiedoin. Democratic Governance in the Age of Crises: A Multi-level Perspective on Agency and Action during the COVID-19 Pandemic
This dissertation examines the COVID-19 crisis management at various levels of governance, utilizing a European and Nordic comparative framework to shed light on the nature of the crisis and the approaches taken to address it. The research also considers how the experience of the pandemic affects the theorization and conceptualization of crises in general.
The COVID-19 pandemic, lasting from March 2020 to May 2023, was the most significant global crisis since World War II. This study emphasizes that the pandemic and its governance should not be isolated from the other pending crises, especially those faced by Europe, but rather these crises and their governance should be viewed as part of a continuum of various overlapping phenomena.
The introductory chapter presents the research topic, framework, motivation, and structure of the study. The second chapter addresses its theoretical and conceptual foundations, while the third chapter reviews existing COVID-19 research. The fourth chapter focuses on the empirical design of the study, covering the case selection, data, methods and limitations. The fifth chapter presents the findings of the research articles. Results, conclusions and suggestions for further research form the core of the sixth chapter.
The research is guided by three interrelated questions: Who were the key actors in the global COVID-19 crisis, and for whom were they acting? How was the cross-border COVID-19 crisis governed? Additionally, why and under what conditions are crises constructed as such?
The conclusions are based on four research articles. The first article compares Ireland’s and Finland’s border measures from the perspective of cosmopolitanism at the start of the pandemic. The second article develops a heuristic model of cyclical Europeanization based on the functional logics guiding the EU and its member state Finland during the first eighteen months of the pandemic. The third article compares Nordic security management approaches using the concept of resilience as an ana-lytical tool. The fourth article analyses the role and legitimacy of international or-ganizations in global crisis, focusing on the World Health Organization (WHO).
The conceptual framework of the research is built on previous crisis management studies, global and multi-level governance, as well as democracy and organizational studies.
The research employs both quantitative and qualitative methods, qualitative con-tent analysis in particular. The empirical core consists of two elite interview datasets, complemented by a comprehensive literature review corpus and statistics on cross-border movement measures.
The research concludes that the COVID-19 crisis was constructed internationally, and the centralized national policy with its measures emerged through interaction with various levels of governance. National characteristics were most pronounced in the early stages of the crisis. Although cooperation at the European level faced initial challenges, the crisis ultimately strengthened the European Union insttutionally. The Russian invasion of Ukraine in February 2022 transformed the nature and significance of what began as a health crisis. The study concludes that institutionalized cooperation structures kept the EU united and strengthened it at a critical juncture before the full-scale invasion of Ukraine by Russia. In this research, a crisis is defined as a situation constructed by elites in the public sphere, threatening the fundamental values and norms of the social system, characterized by the need to make quick decisions under the condition of uncertainty.
Maaliskuusta 2020 toukokuuhun 2023 kestänyt koronaviruspandemia aiheutti merkittävimmän globaalin kriisin sitten toisen maailmansodan. Tutkimuksessa korostetaan, että pandemiaa tulisi tarkastella osana erilaisten ja toisiinsa limittyneiden kriisien sekä kriisinhallinnan jatkumoa.
Johdantoluvussa esittelen tutkimuskohteen, tutkimuksen viitekehyksen, tutkimuksen tiedonintressin ja työn rakenteen. Toisessa luvussa käsittelen työn teoreettiset ja käsitteelliset lähtökohdat. Kolmannessa luvussa esittelen muuta koronatutkimusta. Neljäs luku keskittyy tutkimuksen empiiriseen muotoutumiseen: tapausten valintaan, aineistoihin, menetelmiin ja tutkimuksen rajoitteisiin. Viidennessä luvussa esitellään artikkeleiden tulokset. Kuudennessa luvussa tuodaan esiin työn johtopäätökset ja aiheita jatkotutkimukseen.
Työtä ohjaa kolme toisiinsa kytkeytyvää kysymystä. Ensinnäkin se, kuka globaalin mittakaavan saavuttaneessa koronakriisissä toimi ja mille yleisölle? Toisekseen, kuinka rajat ylittävää koronakriisiä pyrittiin ratkaisemaan? Kolmanneksi, missä ja miksi kriisejä rakentuu?
Tutkimuksen johtopäätökset perustuvat neljän tutkimusartikkelin tuloksille. Näistä ensimmäisessä artikkelissa vertaillaan Irlannin ja Suomen rajatoimenpiteitä kosmopolitanismin näkökulmasta koronapandemian alussa. Toisessa artikkelissa luodaan heuristinen, syklisen eurooppalaistumisen malli sen pohjalta, millaiset toiminnalliset logiikat ohjasivat EU:n ja sen jäsenvaltio-Suomen politiikkaa pandemian ensimmäisen runsaan puolentoista vuoden aikana. Kolmas artikkeli vertailee pohjoismaisia turvallisuushallintakäsityksiä analyyttisena työkalunaan resilienssi-käsite. Neljännessä artikkelissa analysoidaan kansainvälisten järjestöjen toimijuutta ja toiminnan hyväksyttävyyttä kriisinhallinnassa tapauksenaan Maailman terveysjärjestö (WHO) ja sen legitimiteetti.
Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakentuu aikaisemmalle kriisinhallintatutkimukselle, globaali- ja monitasohallinnalle sekä demokratia- ja organisaatiotutkimukselle.
Tutkimuksessa hyödynnetään sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä, erityisesti laadullista sisällönanalyysia. Empiirisen ytimen muodostavat kaksi eliittihaastatteluaineistoa. Näiden lisäksi tutkimukseen kuuluu laaja kirjallisuuskatsaus-korpus ja rajoitustoimenpidetilasto.
Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että koronakriisi tuotettiin kansainvälisesti ja keskusjohtoinen kansallinen politiikka toimenpiteineen syntyi vuorovaikutuksessa eri hallinnon tasojen kanssa. Kansalliset erityispiirteet ilmenivät voimakkaimmin kriisin alkuaikoina. Vaikka eurooppalainen yhteistoiminta haki muotoaan koronakriisin alussa, yhteistyöstä ei luovuttu ja kriisi lopulta vahvisti Euroopan unionia myös institutionaalisesti. Helmikuussa 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti terveyskriisinä alkaneen tilanteen luonnetta ja merkitystä. Institutionalisoidut yhteistyön rakenteet pitivät EU:n yhdessä ja vahvistivat sitä tärkeänä ajankohtana ennen Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamista Ukrainassa. Tutkimuksessa kriisi määritellään eliittien julkisuudessa rakentamaksi, sosiaalisen järjestelmän perustavanlaatuisia arvoja ja normeja uhkaavaksi tilanteeksi, jota luonnehtii tarve tehdä nopeita päätöksiä vajavaisin tiedoin.
This dissertation examines the COVID-19 crisis management at various levels of governance, utilizing a European and Nordic comparative framework to shed light on the nature of the crisis and the approaches taken to address it. The research also considers how the experience of the pandemic affects the theorization and conceptualization of crises in general.
The COVID-19 pandemic, lasting from March 2020 to May 2023, was the most significant global crisis since World War II. This study emphasizes that the pandemic and its governance should not be isolated from the other pending crises, especially those faced by Europe, but rather these crises and their governance should be viewed as part of a continuum of various overlapping phenomena.
The introductory chapter presents the research topic, framework, motivation, and structure of the study. The second chapter addresses its theoretical and conceptual foundations, while the third chapter reviews existing COVID-19 research. The fourth chapter focuses on the empirical design of the study, covering the case selection, data, methods and limitations. The fifth chapter presents the findings of the research articles. Results, conclusions and suggestions for further research form the core of the sixth chapter.
The research is guided by three interrelated questions: Who were the key actors in the global COVID-19 crisis, and for whom were they acting? How was the cross-border COVID-19 crisis governed? Additionally, why and under what conditions are crises constructed as such?
The conclusions are based on four research articles. The first article compares Ireland’s and Finland’s border measures from the perspective of cosmopolitanism at the start of the pandemic. The second article develops a heuristic model of cyclical Europeanization based on the functional logics guiding the EU and its member state Finland during the first eighteen months of the pandemic. The third article compares Nordic security management approaches using the concept of resilience as an ana-lytical tool. The fourth article analyses the role and legitimacy of international or-ganizations in global crisis, focusing on the World Health Organization (WHO).
The conceptual framework of the research is built on previous crisis management studies, global and multi-level governance, as well as democracy and organizational studies.
The research employs both quantitative and qualitative methods, qualitative con-tent analysis in particular. The empirical core consists of two elite interview datasets, complemented by a comprehensive literature review corpus and statistics on cross-border movement measures.
The research concludes that the COVID-19 crisis was constructed internationally, and the centralized national policy with its measures emerged through interaction with various levels of governance. National characteristics were most pronounced in the early stages of the crisis. Although cooperation at the European level faced initial challenges, the crisis ultimately strengthened the European Union insttutionally. The Russian invasion of Ukraine in February 2022 transformed the nature and significance of what began as a health crisis. The study concludes that institutionalized cooperation structures kept the EU united and strengthened it at a critical juncture before the full-scale invasion of Ukraine by Russia. In this research, a crisis is defined as a situation constructed by elites in the public sphere, threatening the fundamental values and norms of the social system, characterized by the need to make quick decisions under the condition of uncertainty.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2824]