Shakespearelaiset arkkityypit ja kehittyvät henkilöhahmot M. L. Rion romaanissa If We Were Villains
Mustonen, Sara (2024-10-30)
Shakespearelaiset arkkityypit ja kehittyvät henkilöhahmot M. L. Rion romaanissa If We Were Villains
Mustonen, Sara
(30.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111492397
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111492397
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee M. L. Rion romaanin If We Were Villains (2017)
arkkityyppien pohjalta rakentuvia henkilöhahmoja ja näiden muutoksia kerronnan
kehityskulussa. Romaani kertoo William Shakespearen näytelmiin keskittyvän kuvitteellisen
teatterikorkeakoulun tapahtumista vuonna 1997, jolloin yksi koulun näyttelijäopiskelijoista
kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Tarina keskittyy muiden näyttelijäopiskelijoiden
kamppailuun syyllisyyden kanssa, jota he kantavat ystävänsä kuolemasta. Sen keskiössä ovat
henkilöhahmojen monimutkaiset platoniset ja romanttiset suhteet sekä ympäristön ja muiden
ihmisten vaikutus yksilön moraalisiin valintoihin.
Lähestyn tutkimusaihettani henkilöhahmotutkimuksen kautta. Esittelen teorialuvussa erilaisia
tapoja lähestyä henkilöhahmoja, mutta pääasiallisina teorioinani toimivat arkkityyppien
tutkimus sekä retorinen kertomusteoria. Nojaan vahvasti James Phelanin laaja-alaiseen
tutkimustyöhön koskien retorisen kertomusteorian suhdetta henkilöhahmoihin. Kolmannessa
luvussa analysoin henkilöhahmojen rakentumista temaattisten arkkityyppien päälle, joskin
tulkitsen hahmoja myös mimeettisesti narratiivin mukana kehittyvinä subjekteina. Nostan
esille minäkertojan aseman arkkityyppien muodostumisessa, ja käsittelen myös
performatiivisuuteen yllyttävän ympäristön sekä yhteisön vaikutusta hahmojen
rakentumiseen. Sivuan samalla lukijan roolia henkilöhahmojen tulkitsemisessa ja
arvioimisessa.
Intertekstuaalisuus on tärkeä osa Rion romaania, ja neljännessä luvussa käsittelenkin sen
henkilöhahmoja, tapahtumia ja tematiikkaa vertaamalla niitä neljään William Shakespearen
näytelmään. Nämä ovat Macbeth (1603–1606), Julius Caesar (n. 1599), Romeo ja Julia (n.
1597) sekä Kuningas Lear (1603–1606). Rion romaanin hahmot näyttelevät romaanin
narratiivissa kyseisiä näytelmiä, mutta ne toimivat myös teoksen subteksteinä
henkilöhahmojen ja tapahtumien taustalla. Lopuksi analysoin romaanin suhdetta
Shakespearen tuotantoon etenkin pastissin käsitteen kautta.
Tutkielmassani esitän, että arkkityypit ovat hyvä lähtökohta henkilöhahmojen rakentumisen
tutkimiselle, mutta nykykirjallisuuden henkilöhahmoista ei saa kattavaa kuvaa ainoastaan
temaattisen henkilöhahmoteorian avulla. Henkilöhahmojen kehittyminen narratiivin mukana
vaatii rinnalleen henkilöhahmojen mimeettistä lukutapaa. Lisäksi argumentoin Rion romaanin
olevan Shakespearen näytelmiä yhdistelevä ja imitoiva pastissi, jonka tarkoitus on toimia
tribuuttina Shakespearen tuotannon kielenkäytölle ja tematiikalle.
arkkityyppien pohjalta rakentuvia henkilöhahmoja ja näiden muutoksia kerronnan
kehityskulussa. Romaani kertoo William Shakespearen näytelmiin keskittyvän kuvitteellisen
teatterikorkeakoulun tapahtumista vuonna 1997, jolloin yksi koulun näyttelijäopiskelijoista
kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Tarina keskittyy muiden näyttelijäopiskelijoiden
kamppailuun syyllisyyden kanssa, jota he kantavat ystävänsä kuolemasta. Sen keskiössä ovat
henkilöhahmojen monimutkaiset platoniset ja romanttiset suhteet sekä ympäristön ja muiden
ihmisten vaikutus yksilön moraalisiin valintoihin.
Lähestyn tutkimusaihettani henkilöhahmotutkimuksen kautta. Esittelen teorialuvussa erilaisia
tapoja lähestyä henkilöhahmoja, mutta pääasiallisina teorioinani toimivat arkkityyppien
tutkimus sekä retorinen kertomusteoria. Nojaan vahvasti James Phelanin laaja-alaiseen
tutkimustyöhön koskien retorisen kertomusteorian suhdetta henkilöhahmoihin. Kolmannessa
luvussa analysoin henkilöhahmojen rakentumista temaattisten arkkityyppien päälle, joskin
tulkitsen hahmoja myös mimeettisesti narratiivin mukana kehittyvinä subjekteina. Nostan
esille minäkertojan aseman arkkityyppien muodostumisessa, ja käsittelen myös
performatiivisuuteen yllyttävän ympäristön sekä yhteisön vaikutusta hahmojen
rakentumiseen. Sivuan samalla lukijan roolia henkilöhahmojen tulkitsemisessa ja
arvioimisessa.
Intertekstuaalisuus on tärkeä osa Rion romaania, ja neljännessä luvussa käsittelenkin sen
henkilöhahmoja, tapahtumia ja tematiikkaa vertaamalla niitä neljään William Shakespearen
näytelmään. Nämä ovat Macbeth (1603–1606), Julius Caesar (n. 1599), Romeo ja Julia (n.
1597) sekä Kuningas Lear (1603–1606). Rion romaanin hahmot näyttelevät romaanin
narratiivissa kyseisiä näytelmiä, mutta ne toimivat myös teoksen subteksteinä
henkilöhahmojen ja tapahtumien taustalla. Lopuksi analysoin romaanin suhdetta
Shakespearen tuotantoon etenkin pastissin käsitteen kautta.
Tutkielmassani esitän, että arkkityypit ovat hyvä lähtökohta henkilöhahmojen rakentumisen
tutkimiselle, mutta nykykirjallisuuden henkilöhahmoista ei saa kattavaa kuvaa ainoastaan
temaattisen henkilöhahmoteorian avulla. Henkilöhahmojen kehittyminen narratiivin mukana
vaatii rinnalleen henkilöhahmojen mimeettistä lukutapaa. Lisäksi argumentoin Rion romaanin
olevan Shakespearen näytelmiä yhdistelevä ja imitoiva pastissi, jonka tarkoitus on toimia
tribuuttina Shakespearen tuotannon kielenkäytölle ja tematiikalle.