Peruskoulun yläluokkien kasviot eri puolilla Suomea ja biologian aineenopettajien kokemukset

Abstract

Oppilaiden kasvilajintuntemuksen on todettu olevan heikkoa sekä Suomessa että ulkomailla. Suomessa sen opettamiseen kuuluu olennaisesti kasvikokoelma eli kasvio, jonka useat oppilaat tekevät peruskoulun yläluokkien aikana. Kasvilajintuntemusta ja kasviota on tutkittu etenkin oppilaiden osaamisen näkökulmasta, mutta opettajien näkökulma on jätetty vähälle huomiolle. Siksi tässä tutkielmassa selvitän, millaisia kasvioita opettajat teettävät, millaisia kokemuksia ja näkemyksiä opettajilla on kasvioista opetusmenetelmänä sekä millaista lajistoa opettajat vaativat tai ehdottavat kasvioihin kerättäväksi tai kuvattavaksi. Tavoitteenani on myös selvittää, millaisia haasteita kasvion toteuttamisessa on ja miten näitä ongelmia voisi ratkaista, jotta tämän yleisen kasvilajintuntemuksen opetusmenetelmän tehokkuutta voisi parantaa. Keräsin tutkimusaineistoni lähettämällä eri puolilla Suomea opettaville biologian aineenopettajille sähköpostiviestin, jossa pyysin heitä vastaamaan kyselyyn ja lähettämään lajilistan kasvioihin vaaditusta tai ehdotetusta lajistosta. Etsin lajilistoja myös netissä avoimilta koulujen Peda.net-sivuilta. Kyselyvastauksia tuli yhteensä 92 ja lajilistoja kertyi yhteensä 74. Analysoin aineistoa tilastollisesti ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Keskeisin havainto oli opettajien teettämien kasvioiden vaatimustason runsas vaihtelu. Erinomaisen arvosanan sai kasviosta alimmillaan 10:llä ja enimmillään 100:lla lajilla. Suurin osa opettajista suhtautui kasvioon myönteisesti ja koki sen tärkeäksi ja tehokkaaksi opetusmenetelmäksi, jolla on myös sosiaalista ja kulttuurista arvoa. Lajilistoissa mainittiin 236 kasvilajia, joista valtaosa oli Suomen lajistoon kuuluvia ja luokiteltu elinvoimaisiksi. Näiden tulosten perusteella opetussuunnitelmaan tarvitaan tarkennus kasvion laajuudesta. Lisäksi biologian ainedidaktisissa opinnoissa pitäisi keskittyä enemmän kasvilajintuntemukseen, jotta tulevat opettajat pääsisivät eroon mahdollisesta kielteisestä suhtautumisestaan kasvien opettamista kohtaan tai jopa suoranaisesta kasvisokeudesta.