Merikotkiin (Haliaeetus albicilla) kohdistuvien törmäysvaikutusten kokonaisarvio tuulivoimahankkeiden YVA-selostusten ja elinympäristömallinnuksen perusteella
Ingerö, Hilja (2024-11-05)
Merikotkiin (Haliaeetus albicilla) kohdistuvien törmäysvaikutusten kokonaisarvio tuulivoimahankkeiden YVA-selostusten ja elinympäristömallinnuksen perusteella
Ingerö, Hilja
(05.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111895094
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111895094
Tiivistelmä
Tarve uusiutuvalle energialle on suuri ilmastonmuutoksen myötä, ja se näkyy esimerkiksi tuulivoiman
lisääntymisenä ympäri maailmaa. Tuulivoima kuitenkin aiheuttaa ympäristövaikutuksia, kuten
linnustovaikutuksia. Suuret petolinnut, kuten merikotka (Haliaeetus albicilla) ovat erityisen herkkiä
lajeja tuulivoimaloihin törmäämiselle. Tuulivoimaa rakennetaan Suomessa merikotkien pääasiallisille
pesimä- ja muuttoalueille. Tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksia ml. linnustovaikutuksia selvitetään
ympäristövaikutusten arviointi-, eli YVA-prosessilla. Tutkielman tarkoitus oli arvioida YVA-selostusten merikotka-arvioinnin laatua sekä koota yhteen YVA-selostusten merikotkien törmäysarviot
sekä verrata niitä merikotkien elinympäristömallinnuksella saatuihin törmäysarvioihin.
Tutkielman aineisto koostui YVA-selostuksista, joissa oli havaittu merikotka. YVA-selostuksien
merikotkien törmäysarvioita verrattiin elinympäristömallinnuksen avulla saatuihin törmäysarvioihin.
Sen lisäksi YVA-selostusten merikotka-arvioinnin laatua arvioitiin tutkielmaa varten laaditulla
arviointiasteikolla. Laadun ja törmäysarvioiden välistä yhteyttä testattiin korrelaatiotestillä.
102 läpikäydystä hankkeesta 50 YVA-selostuksessa oli laskettu törmäysarvio merikotkalle ja niiden
perusteella tuulivoimaloihin törmää noin 8–12 merikotkaa vuodessa. Elinympäristömallinnuksen
mukaan 80 hankkeessa oli törmäysriski merikotkalle ja niiden perusteella pesiviä merikotkia törmää
vuodessa noin kuusi ja muuttavia noin 19–21 yksilöä. Kyseisillä menetelmillä laskettujen
törmäysarvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, kun tarkasteltiin samaa hankejoukkoa.
Merikotka-arvioinnin laadussa oli suurta vaihtelua hankkeiden välillä. Laadun ja törmäysarvioiden
maksimiarvojen välillä vaikutti olevan positiivinen yhteys korrelaatiotestin mukaan.
Tutkielmassa saaduista törmäysmääristä voi saada osviittaa siitä, miten paljon tuulivoima vaikuttaa
merikotkiin. Menetelmissä on kuitenkin useita epävarmuuksia, ja tarkempien arvioiden saaminen vaatisi
lisätutkimusta. YVA-selostusten merikotka-arvioinnin laatu vaihtelee paljon. YVA-selostukset
kaipaisivat selkeämpiä ohjeistuksia, tiukempia vaatimuksia ja menetelmien kehittämistä, jotta
vaikutusten arviointi olisi yhtenäisempää hankkeiden välillä ja tuottaisi todenmukaisia arvioita
törmäysriskeistä. Uusia tuulivoimala-alueita suunnitellaan runsaasti merikotkien esiintymisalueille.
Olisi erittäin tärkeää seurata toteutuneiden hankkeiden vaikutuksia merikotkiin ja kehittää
arviointimenetelmiä, jotta tuulivoima ei aiheuttaisi uhkaa merikotkan kannalle Suomessa.
lisääntymisenä ympäri maailmaa. Tuulivoima kuitenkin aiheuttaa ympäristövaikutuksia, kuten
linnustovaikutuksia. Suuret petolinnut, kuten merikotka (Haliaeetus albicilla) ovat erityisen herkkiä
lajeja tuulivoimaloihin törmäämiselle. Tuulivoimaa rakennetaan Suomessa merikotkien pääasiallisille
pesimä- ja muuttoalueille. Tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksia ml. linnustovaikutuksia selvitetään
ympäristövaikutusten arviointi-, eli YVA-prosessilla. Tutkielman tarkoitus oli arvioida YVA-selostusten merikotka-arvioinnin laatua sekä koota yhteen YVA-selostusten merikotkien törmäysarviot
sekä verrata niitä merikotkien elinympäristömallinnuksella saatuihin törmäysarvioihin.
Tutkielman aineisto koostui YVA-selostuksista, joissa oli havaittu merikotka. YVA-selostuksien
merikotkien törmäysarvioita verrattiin elinympäristömallinnuksen avulla saatuihin törmäysarvioihin.
Sen lisäksi YVA-selostusten merikotka-arvioinnin laatua arvioitiin tutkielmaa varten laaditulla
arviointiasteikolla. Laadun ja törmäysarvioiden välistä yhteyttä testattiin korrelaatiotestillä.
102 läpikäydystä hankkeesta 50 YVA-selostuksessa oli laskettu törmäysarvio merikotkalle ja niiden
perusteella tuulivoimaloihin törmää noin 8–12 merikotkaa vuodessa. Elinympäristömallinnuksen
mukaan 80 hankkeessa oli törmäysriski merikotkalle ja niiden perusteella pesiviä merikotkia törmää
vuodessa noin kuusi ja muuttavia noin 19–21 yksilöä. Kyseisillä menetelmillä laskettujen
törmäysarvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, kun tarkasteltiin samaa hankejoukkoa.
Merikotka-arvioinnin laadussa oli suurta vaihtelua hankkeiden välillä. Laadun ja törmäysarvioiden
maksimiarvojen välillä vaikutti olevan positiivinen yhteys korrelaatiotestin mukaan.
Tutkielmassa saaduista törmäysmääristä voi saada osviittaa siitä, miten paljon tuulivoima vaikuttaa
merikotkiin. Menetelmissä on kuitenkin useita epävarmuuksia, ja tarkempien arvioiden saaminen vaatisi
lisätutkimusta. YVA-selostusten merikotka-arvioinnin laatu vaihtelee paljon. YVA-selostukset
kaipaisivat selkeämpiä ohjeistuksia, tiukempia vaatimuksia ja menetelmien kehittämistä, jotta
vaikutusten arviointi olisi yhtenäisempää hankkeiden välillä ja tuottaisi todenmukaisia arvioita
törmäysriskeistä. Uusia tuulivoimala-alueita suunnitellaan runsaasti merikotkien esiintymisalueille.
Olisi erittäin tärkeää seurata toteutuneiden hankkeiden vaikutuksia merikotkiin ja kehittää
arviointimenetelmiä, jotta tuulivoima ei aiheuttaisi uhkaa merikotkan kannalle Suomessa.