Pimeä hiljaisuus : Kolonialismiin osallisen subjektin trauma Joseph Conradin romaanin Lord Jim ääni- ja valomaisemassa
Kahri, Sofia (2024-11-11)
Pimeä hiljaisuus : Kolonialismiin osallisen subjektin trauma Joseph Conradin romaanin Lord Jim ääni- ja valomaisemassa
Kahri, Sofia
(11.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111894850
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111894850
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Joseph Conradin romaania Lord Jim (1900) traumakertomuksena, joka kiertyy kolonialismiin osallisen subjektin trauman ympärille ja esittää traumaa erityisesti ääni- ja valomaiseman välityksellä. Tutkin, miten trauma ilmenee ja millaista problematiikkaa ja eettistä potentiaalia sen ilmentämiseen liittyy romaanin ääni- ja valomaisemassa. Lord Jim -romaania on tutkittu runsaasti eri aikoina ja eri näkökulmista. Oma tutkielmani yhdistää ensi kertaa romaanin kriittisen traumateoreettisen luennan sekä ääni- ja valomaiseman analyysin. Tutkielmani pohjalta ehdotan ääni- ja valomaiseman tutkimusta kiinteäksi osaksi traumateoreettisen luennan metodologiaa, sillä se tuottaa uusia tulkintapositioita sekä tietoa, joka valaisee romaanin muodon ja merkityksen yhteen kietoutumista.
Tutkielmani teoreettinen tausta on postkoloniaalisesti virittynyt traumateoreettinen luenta, jossa nojaan Cathy Caruthin kirjoituksiin traumasta ilmiönä, Dori Laubin näkemyksiin todistajuudesta sekä Michael Rothbergin osallisen subjektin käsitteeseen. Lisäksi hyödynnän Colin Davisin ja Hanna Meretojan toimittaman kokoomateoksen The Routledge Companion to Literature and Trauma (2020) artikkeleja ja Hanna Meretojan ajatuksia kertomusten eettisestä potentiaalista. Postkoloniaalisen kirjallisuuden tutkimuksen osalta hyödynnän alan klassikon Edward Saidin kirjoituksia eurosentrismistä ja toiseudesta.
Tutkielmani osoittaa, että romaani ilmentää kolonialismiin osallisen subjektin traumaa. Se tekee näkyväksi päähenkilö Jimin tekijän trauman sekä eurooppalaisten kolonialistien kulttuurisen trauman. Traumaprosessit välittyvät ääni- ja valomaiseman kautta epäsuorasti. Maisemien piirteet simuloivat trauman muokkaamaa kokemusmaailmaa, jossa esiintyy pimeyden ja hiljaisuuden aukkoja. Lisäksi maisemien välittämät trauman häiritsevyys ja kontrolloimattomuus ilmenevät henkilöhahmojen uhkaavina kuvitelmina ja maiseman personifikaatioina. Ääni ja valo viestivät myös siitä, miten trauma hajottaa kokijansa identiteetin ja muokkaa sitä. Traumaattisen muistin äänihavainnot vääristyvät, trauman totuus hämärtyy ja trauman sanallistaminen kytkeytyy hiljaisuuteen. Romaanissa esiin nousevat syyllisyys osallisuudesta kolonialismiin sekä syyllisyyden tunteen välttely.
Romaanin ääni- ja valomaisema välittävät myös kolonialismiin osallisen subjektin trauman ongelmakohtia sekä eettistä potentiaalia. Tutkielmani osoittaa, miten Jimin rikos uhkaa eurooppalaisten kollektiivista identiteettiä ja aiheuttaa kulttuurisen trauman kehkeytymistä. Äänet ja valo Steinin kodissa paljastavat eurooppalaisten ristiriitaisen itseymmärryspohdinnan sekä muodostavat romaaniin itsereflektiivisen tilan. Trauman kuvauksen ongelmallisuus liittyy sen tapaan ensisijaistaa eurooppalaisen kokijan traumakokemus ja sivuuttaa kolonialismin uhrien trauma. Myös Patusanista muodostuu romaanissa toiseutettu paikka, jonka ääni- ja valomaisema pelkistyvät eurooppalaisen mielen tutkimisen alustaksi siinä missä uhrien äänen käyttö on rajattua. Patusanin maiseman piirteet paljastavat myös ehdot, joilla kulttuurisen trauman tarkastelu on mahdollista romaanin historiallisessa kontekstissa. Ehdotankin, että romaanin eettinen potentiaali kietoutuu eurosentristen ja kolonialismia tukevien tulkintapositioiden havaitsemiseen ja niiden kriittiseen pohdintaan aikakautensa tuotteina. Eettinen potentiaali syntyy kuitenkin myös romaanin tyhjien aukkokohtien tarkastelemisesta itsereflektiivisinä tiloina, jotka kutsuvat lukijaa aktiiviseen lukupositioiden valintaan sekä haastavat eettiseen pohdintaan ja vastustavaan merkityksenantoon.
Tutkielmani teoreettinen tausta on postkoloniaalisesti virittynyt traumateoreettinen luenta, jossa nojaan Cathy Caruthin kirjoituksiin traumasta ilmiönä, Dori Laubin näkemyksiin todistajuudesta sekä Michael Rothbergin osallisen subjektin käsitteeseen. Lisäksi hyödynnän Colin Davisin ja Hanna Meretojan toimittaman kokoomateoksen The Routledge Companion to Literature and Trauma (2020) artikkeleja ja Hanna Meretojan ajatuksia kertomusten eettisestä potentiaalista. Postkoloniaalisen kirjallisuuden tutkimuksen osalta hyödynnän alan klassikon Edward Saidin kirjoituksia eurosentrismistä ja toiseudesta.
Tutkielmani osoittaa, että romaani ilmentää kolonialismiin osallisen subjektin traumaa. Se tekee näkyväksi päähenkilö Jimin tekijän trauman sekä eurooppalaisten kolonialistien kulttuurisen trauman. Traumaprosessit välittyvät ääni- ja valomaiseman kautta epäsuorasti. Maisemien piirteet simuloivat trauman muokkaamaa kokemusmaailmaa, jossa esiintyy pimeyden ja hiljaisuuden aukkoja. Lisäksi maisemien välittämät trauman häiritsevyys ja kontrolloimattomuus ilmenevät henkilöhahmojen uhkaavina kuvitelmina ja maiseman personifikaatioina. Ääni ja valo viestivät myös siitä, miten trauma hajottaa kokijansa identiteetin ja muokkaa sitä. Traumaattisen muistin äänihavainnot vääristyvät, trauman totuus hämärtyy ja trauman sanallistaminen kytkeytyy hiljaisuuteen. Romaanissa esiin nousevat syyllisyys osallisuudesta kolonialismiin sekä syyllisyyden tunteen välttely.
Romaanin ääni- ja valomaisema välittävät myös kolonialismiin osallisen subjektin trauman ongelmakohtia sekä eettistä potentiaalia. Tutkielmani osoittaa, miten Jimin rikos uhkaa eurooppalaisten kollektiivista identiteettiä ja aiheuttaa kulttuurisen trauman kehkeytymistä. Äänet ja valo Steinin kodissa paljastavat eurooppalaisten ristiriitaisen itseymmärryspohdinnan sekä muodostavat romaaniin itsereflektiivisen tilan. Trauman kuvauksen ongelmallisuus liittyy sen tapaan ensisijaistaa eurooppalaisen kokijan traumakokemus ja sivuuttaa kolonialismin uhrien trauma. Myös Patusanista muodostuu romaanissa toiseutettu paikka, jonka ääni- ja valomaisema pelkistyvät eurooppalaisen mielen tutkimisen alustaksi siinä missä uhrien äänen käyttö on rajattua. Patusanin maiseman piirteet paljastavat myös ehdot, joilla kulttuurisen trauman tarkastelu on mahdollista romaanin historiallisessa kontekstissa. Ehdotankin, että romaanin eettinen potentiaali kietoutuu eurosentristen ja kolonialismia tukevien tulkintapositioiden havaitsemiseen ja niiden kriittiseen pohdintaan aikakautensa tuotteina. Eettinen potentiaali syntyy kuitenkin myös romaanin tyhjien aukkokohtien tarkastelemisesta itsereflektiivisinä tiloina, jotka kutsuvat lukijaa aktiiviseen lukupositioiden valintaan sekä haastavat eettiseen pohdintaan ja vastustavaan merkityksenantoon.