Perimykseen sovellettava laki ja tuomioistuimen toimivalta EU:n perintöasetuksen nojalla
Reiman, Roni (2024-11-14)
Perimykseen sovellettava laki ja tuomioistuimen toimivalta EU:n perintöasetuksen nojalla
(14.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111894825
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024111894825
Tiivistelmä
Euroopan unionin vuodesta 2015 asti sovellettu perintöasetus säädettiin, jotta perimyslainsäädäntö eri valtioissa olisi yhteneväistä. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten kyseinen asetus vaikuttaa sovellettavaan lakiin ja toimivallan määräytymiseen kansainvälisissä perimystilanteissa. Tarkoituksenani on selventää niitä seikkoja, jotka määrittävät edellä mainitut liittymät.
Käytän tutkielmassani lainopillista metodia, sillä tavoitteenani on systematisoida ja selventää asetuksen luomaa oikeustilaa. Käytän tulkinta-apuna etenkin oikeuskirjallisuutta sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Käytän työssäni muun muassa kielellistä sekä systemaattista asetuksen tulkintaa.
Tutkielmassani selviää, että perintöasetuksessa niin lainvalintaa kuin toimivaltaa määriteltäessä lähtökohdaksi on otettu perittävän kuolinhetkinen asuinpaikka. Tällä on pyritty tilanteeseen, jossa tuomioistuin saa soveltaa oman valtionsa lakia. Asuinpaikkaa määriteltäessä on perittävän viimeisten vuosien elinolosuhteista tehtävä yleisarviointi. Näin ollen asuinpaikka perintöasetuksen viitekehyksessä on erotettava kansallisista määritelmistä asuin- tai kotipaikalle.
Sovellettavan lain osalta henkilö voi kuitenkin halutessaan poiketa asetuksen mukaisesta peruslähtökohdasta tekemällä lakiviittauksen kansalaisuusvaltionsa lakiin. Tuomioistuinvaltion on kuitenkin mahdollista jättää soveltamatta jotakin säännöstä tai tulkintaa, mikäli tällainen on selvästi vastoin kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Henkilöllä ei sen sijaan ole elinaikanaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mikä valtio on toimivaltainen. Toimivalta voidaan siirtää vain jälkikäteen asianosaisten tai tuomioistuimen myötävaikutuksella. Asetuksessa on myös huomioitu valtioiden väliset erot erilaisten kuolemanvaraismääräysten muodoissa. Niiden pätevyyden osalta sovelletaan niin kutsuttua hypoteettista perintöstatuuttia.
Tutkielmani perusteella huomataan, että perintöasetus on yhtenäistänyt perimyslainsäädäntöjä, mutta täydelliseen tilanteeseen ei kuitenkaan vielä olla päästy. Henkilön, jolla on liittymiä useampaan valtioon kannattaakin tehdä lakiviittaus kansalaisuusvaltionsa lakiin, mikäli hän haluaa varmuuden siitä, mitä lakia hänen perintöönsä tullaan soveltamaan. Vähintäänkin henkilön, jolla on liittymiä useampaan valtioon kannattaa pohtia sitä, miten perintöasetus vaikuttaa omaan perimykseen, jotta suuremmilta yllätyksiltä vältytään.
Käytän tutkielmassani lainopillista metodia, sillä tavoitteenani on systematisoida ja selventää asetuksen luomaa oikeustilaa. Käytän tulkinta-apuna etenkin oikeuskirjallisuutta sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Käytän työssäni muun muassa kielellistä sekä systemaattista asetuksen tulkintaa.
Tutkielmassani selviää, että perintöasetuksessa niin lainvalintaa kuin toimivaltaa määriteltäessä lähtökohdaksi on otettu perittävän kuolinhetkinen asuinpaikka. Tällä on pyritty tilanteeseen, jossa tuomioistuin saa soveltaa oman valtionsa lakia. Asuinpaikkaa määriteltäessä on perittävän viimeisten vuosien elinolosuhteista tehtävä yleisarviointi. Näin ollen asuinpaikka perintöasetuksen viitekehyksessä on erotettava kansallisista määritelmistä asuin- tai kotipaikalle.
Sovellettavan lain osalta henkilö voi kuitenkin halutessaan poiketa asetuksen mukaisesta peruslähtökohdasta tekemällä lakiviittauksen kansalaisuusvaltionsa lakiin. Tuomioistuinvaltion on kuitenkin mahdollista jättää soveltamatta jotakin säännöstä tai tulkintaa, mikäli tällainen on selvästi vastoin kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteita. Henkilöllä ei sen sijaan ole elinaikanaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mikä valtio on toimivaltainen. Toimivalta voidaan siirtää vain jälkikäteen asianosaisten tai tuomioistuimen myötävaikutuksella. Asetuksessa on myös huomioitu valtioiden väliset erot erilaisten kuolemanvaraismääräysten muodoissa. Niiden pätevyyden osalta sovelletaan niin kutsuttua hypoteettista perintöstatuuttia.
Tutkielmani perusteella huomataan, että perintöasetus on yhtenäistänyt perimyslainsäädäntöjä, mutta täydelliseen tilanteeseen ei kuitenkaan vielä olla päästy. Henkilön, jolla on liittymiä useampaan valtioon kannattaakin tehdä lakiviittaus kansalaisuusvaltionsa lakiin, mikäli hän haluaa varmuuden siitä, mitä lakia hänen perintöönsä tullaan soveltamaan. Vähintäänkin henkilön, jolla on liittymiä useampaan valtioon kannattaa pohtia sitä, miten perintöasetus vaikuttaa omaan perimykseen, jotta suuremmilta yllätyksiltä vältytään.