Dancing language education: An embodied approach in early language teaching and learning

Abstract

This doctoral dissertation explores how the integration of language and dance can be practiced and conceptualised as an embodied approach in early additional language education, addressing the urgent need for new pedagogical practices in teaching additional languages to children. Theoretically, the dissertation is grounded in embodied learning, a holistic conception that involves learners’ active engagement with their social and material environments. It also draws on sociomaterial approaches to understand language learning as an embodied, material, and relational process, with teaching as an emergent, unpredictable practice.

Methodologically, the dissertation moved from educational design research towards arts-based and post-qualitative research. A multiprofessional team, including the researcher and dance and class teachers, co-designed activities that integrated creative dance in the early teaching of Swedish as an additional language at a Finnish-speaking primary school. An entire grade participated in these project lessons as part of their Swedish language curriculum in grades 1–2. Data assemblages included video recordings of lessons, audio recordings of team meetings, lesson designs, and embodied experiences and written reflections of team members. Arts-based and post-qualitative approaches were used to draw on multiple forms of knowing and expression, both in analysing the data and presenting the results.

The dissertation comprises three empirical articles and an overarching summary. Article I explores the collaboration within the multiprofessional team as they integrated dance into early language education, showing that co-designing language-and-dance-integrated pedagogical practices happened in events that crossed subject boundaries, during which the team members became an assembled team. Article II focuses on the team’s experiences of integrating language and dance during in-person instruction during the Covid-19 pandemic, revealing that this integration allowed for alternative forms of communication and sustained dialogue, even when physical contact and shared materials were limited. Article III explores how language and dance integration created opportunities for embodied language learning, showing that language-and-dance-integrated activities activated children in ‘languaging’ and expanded their possibilities to act in the language-learning process.

Taken together, this dissertation shows that language and dance integration expands the embodied dimensions of language learning and teaching in early primary grades. Language and dance integration can create possibilities for embodied language learning through holistically engaging children, sparking their creativity, encouraging participation in diverse ways, and sustaining dialogue and communality. Moreover, the results highlight that multiprofessional, cross-sectoral collaboration can provide an entry point to embodied and arts-integrated pedagogies. The dissertation contributes both new pedagogical practices and a conceptualisation of language and dance integration as an embodied approach in early additional language education. More research on integrating language and dance is needed to establish these pedagogical practices and advance language education.

<b>Kielenopetusta tanssien: Kehollinen lähestymistapa varhaisessa kielen opettamisessa ja oppimisessa</b>

Väitöskirja tarkastelee kielen ja tanssin integrointia ja käsitteellistämistä kehollisena lähestymistapana varhaisessa kielenopetuksessa. Täten se vastaa tarpeeseen kehittää uusia opetuskäytänteitä kielten opettamiseen lapsille. Teoreettisesti tutkimus nojaa kehollisen oppimisen viitekehykseen. Tätä kokonaisvaltaista käsitystä mukaillen oppimisen ymmärretään tapahtuvan aktivoimalla oppijoita kokonaisvaltaisesti ja kytkemällä heidät sosiaaliseen ja materiaaliseen ympäristöön oppimisprosessin aikana. Tutkimus sitoutuu lisäksi sosiomateriaalisiin lähestymistapoihin ja tarkastelee kielenoppimista kehollisena ja materiaalisena prosessina ja opettamista kehkeytyvinä ja ennakoimattomina käytänteinä.

Metodologisesti väitöskirjatutkimus liikkuu opetuksen kehittämistutkimuksesta kohti taideperustaista ja postkvalitatiivista tutkimusta. Tutkimukseen sisältyneessä opetuskokeilussa tutkijan, tanssin- ja luokanopettajien tiimi kehitti yhdessä harjoituksia, jotka integroivat luovaa tanssia varhaiseen toisen kotimaisen eli ruotsin kielen opetukseen suomenkielisessä peruskoulussa. Kokonainen vuosiluokka osallistui hankkeeseen kuuluneihin oppitunteihin osana ruotsin kielen opetustaan vuosiluokilla 1–2. Opetuskokeilun aikana tuotettu aineisto koostuu aineistosommitelmista (assemblages), joita ovat oppituntien videotallenteet, tiimikokousten äänitteet, tuntisuunnitelmat sekä tiimijäsenten keholliset kokemukset ja kirjalliset pohdinnat. Tutkimuksessa käytettiin taideperustaisia ja postkvalitatiivisia analyysitapoja eri tietämisen tapojen ja ilmaisumuotojen hyödyntämiseksi aineiston analysoinnissa ja tulosten esittämisessä.

Väitöskirja koostuu kolmesta tutkimusartikkelista ja niiden yhteenvedosta. Ensimmäinen artikkeli tarkastelee moniammatillisen tiimin yhteistyötä tanssin ja varhaisen kielenopetuksen yhdistämisessä. Tulokset näyttävät, miten kieltä ja tanssia integroivien käytänteiden yhteiskehittäminen tapahtui hetkissä, joissa oppiainerajat ylittyivät ja tiimijäsenistä muovautui yhtenäinen tiimi. Toinen artikkeli kohdistuu tiimin kokemuksiin ja pohdintoihin kehollisen lähestymistavan toteuttamisesta lähiopetuksessa COVID-19 pandemian aikana. Tuloksista ilmenee, että kielen ja tanssin integrointi mahdollisti dialogin ylläpitämisen, vaikka fyysisiä kontakteja ja materiaaleja tuli välttää. Kolmas artikkeli tutkii, kuinka kielen ja tanssin integrointi voi luoda mahdollisuuksia keholliselle kielenoppimiselle. Tulokset osoittavat, että kieltä ja tanssia integroivat harjoitukset aktivoivat lapsia kieleilyyn (languaging) ja laajensivat heidän mahdollisuuksiaan toimia kielenoppimisprosessin aikana.

Tutkimus esittää, että kielen ja tanssin integrointi laajentaa merkittävästi kehollisuuden osuutta kielen oppimisessa ja opettamisessa perusopetuksen alaluokilla. Kielen ja tanssin integrointi voi mahdollistaa kehollista kielen oppimista aktivoimalla lapsia kokonaisvaltaisesti, herättämällä heidän luovuutensa, kannustamalla osallistumiseen eri tavoin sekä ylläpitämällä dialogia ja yhteisöllisyyttä. Edelleen tulokset osoittavat, että sektorirajoja ylittävä moniammatillinen yhteistyö voi tarjota tulokohdan kehollisen ja taideperustaisen opetuksen toteuttamiseen. Pedagogisina sovelluksina väitöskirja tuottaa uusia pedagogisia käytänteitä sekä käsitteellisen ymmärryksen kielen ja tanssin integroinnista kehollisena lähestymistapana varhaisessa kielenopetuksessa. Opetuskäytänteiden vakiinnuttamiseksi ja kielenopetuksen kehittämiseksi tarvitaan lisää tutkimusta tanssin ja kielenopetuksen yhdistämisestä.