Ne bis in idem -kielto hallinnollisen veroseuraamuksen ja rikosoikeudellisen rangaistuksen välisessä suhteessa
Sillanpää, Saara (2024-11-08)
Ne bis in idem -kielto hallinnollisen veroseuraamuksen ja rikosoikeudellisen rangaistuksen välisessä suhteessa
(08.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112195808
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112195808
Tiivistelmä
Käsittelen tutkielmassani muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan sisältyvää kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti samassa asiassa. Tämä niin kutsuttu ne bis in idem -kielto tarkoittaa, ettei ketään saa saman valtion tuomiovallan perusteella tutkia tai rangaista uudelleen sellaisesta rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut perus- ja ihmisoikeuksien tehokkaan suojaamisen edellyttävän, että ne bis in idem -kiellossa tarkoitetun rikosasian määritelmälle annetaan kansallisesta oikeudesta riippumaton autonominen merkitys. Linjaus on aiheuttanut kansallisesti useita tulkinnallisia haasteita erityisesti verotuksen kaksijakoisen sanktiojärjestelmän kannalta.
Tulkinnalliset haasteet johtivat oikeustilaan, joka sisälsi vakavaa laatua olleita perus- ja ihmisoikeusongelmia. Ongelmien ratkaisemiseksi säädetiin lait erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta (8.11.2013/781) sekä rikoslain muuttamisesta (8.11.2013/782).
Lakimuutokset vastasivat pääosin niihin perus- ja ihmisoikeusongelmiin, joita aiempi oikeustila sisälsi, mutta toisaalta nostivat esille uusia tulkinnallisia haasteita. Käsittelen tutkielmassani edellä kuvattua oikeustilan kehitystä. Pyrin myös antamaan perustellun näkemyksen sille, millaisia ajankohtaisia perus- ja ihmisoikeusongelmia lainsäädännön muutoksen jälkeen on havaittavissa. Tutkielmani lopussa käsittelen de lege ferenda -tyyliin ehdotuksia nykyisen lainsäädännön kehittämiseksi.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut perus- ja ihmisoikeuksien tehokkaan suojaamisen edellyttävän, että ne bis in idem -kiellossa tarkoitetun rikosasian määritelmälle annetaan kansallisesta oikeudesta riippumaton autonominen merkitys. Linjaus on aiheuttanut kansallisesti useita tulkinnallisia haasteita erityisesti verotuksen kaksijakoisen sanktiojärjestelmän kannalta.
Tulkinnalliset haasteet johtivat oikeustilaan, joka sisälsi vakavaa laatua olleita perus- ja ihmisoikeusongelmia. Ongelmien ratkaisemiseksi säädetiin lait erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta (8.11.2013/781) sekä rikoslain muuttamisesta (8.11.2013/782).
Lakimuutokset vastasivat pääosin niihin perus- ja ihmisoikeusongelmiin, joita aiempi oikeustila sisälsi, mutta toisaalta nostivat esille uusia tulkinnallisia haasteita. Käsittelen tutkielmassani edellä kuvattua oikeustilan kehitystä. Pyrin myös antamaan perustellun näkemyksen sille, millaisia ajankohtaisia perus- ja ihmisoikeusongelmia lainsäädännön muutoksen jälkeen on havaittavissa. Tutkielmani lopussa käsittelen de lege ferenda -tyyliin ehdotuksia nykyisen lainsäädännön kehittämiseksi.