Käsityön aineenopettajaopiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutustaidoista ja ostrakismista

Abstract

Tutkimuksemme kohdistui käsityön aineenopettajaopiskelijoihin ja heidän kokemuksiinsa vuorovaikutustaidoista ja ostrakismista. Ostrakismi käsitteenä määritellään tutkimuksessa sekä tahattomana että tahallisena henkisenä väkivaltana, kuten ryhmästä poissulkemisena tai jatkuvana huomiotta jättämisenä. Halusimme selvittää opiskelijoiden kokemaa ostrakismia, sekä heidän valmiuksiaan käsitellä ja kohdata sitä. Tämä tutkimus on tärkeä, koska se tarjoaa uutta tietoa käsityön aineenopettajaopiskelijoiden kokemuksista ja heidän valmiuksistaan kohdata ostrakismia. Opettajan koulutuksessa myös vuorovaikutustaidot ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä tekijöitä, koska ne vaikuttavat merkittävästi opiskelijoiden hyvinvointiin ja ammatilliseen kehittymiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina, jonka avulla pyrittiin luomaan selkeyttä aineistoon tiivistämällä sitä kuitenkaan informaatiota kadottamatta. Laadullisen analyysin tavoitteena oli jäsentää tutkimuskohteen eli käsityön aineenopettajaopiskelijoiden vuorovaikutustaitojen ja ostrakismikokemusten laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä kokonaisvaltaisesti. Tutkimusaineisto on kerätty keväällä 2024 webropol-kyselyn avulla. Tutkimukseen saatiin yhteensä 20 vastaajaa. Tutkimuskysymykset pohjautuivat kahteen teemaan: opiskelijoiden omiin käsityksiin vuorovaikutustaidoista ja ostrakismista. Kyselyssä keskityttiin kartoittamaan Rauman kampuksen käsityön aineenopettajaopiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä ostrakismista sekä heidän käsitystään omista vuorovaikutustaidoistaan. Samalla tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten ostrakismia ilmiönä voitaisiin vähentää Rauman kampuksella. Vastanneista yhdeksän opiskelijaa koki vuorovaikutustaitojensa kehittyneen. Toisaalta kahdeksan opiskelijaa koki taitojensa pysyneen ennallaan. Vain kaksi vastaaja ei osannut arvioida omaa kehitystään vuorovaikutustaitojen osalta. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että ostrakismia ilmenee opiskelijoiden keskuudessa monissa eri muodoissa. Monet vastanneista opiskelijoista kertoivat joskus kokeneensa tahallista ja/tai tahatonta ulossulkemista eli ostrakismia opintojensa aikana. Useimmat vastaajat kokivat tietävänsä, kuinka heidän kuuluisi toimia ostrakismia kohdatessaan. Toisaalta ostrakismia kokeneet henkilöt kuitenkin kokivat, että apua ei ole saatavilla tai siihen ei voi luottaa. Tutkimuksen perusteella voidaan suositella lisäämään opiskelijoiden tietoisuutta ostrakismista ja sen se vaikutuksista. Tärkeää olisi pyrkiä jatkossa vahvistamaan opiskelijoiden valmiuksia kohdata ja käsitellä ostrakismia. Yhteisöllisyyden ja omantoimijuuden merkityksen korostaminen voi auttaa vähentämään ostrakismia ja parantamaan opiskelijoiden hyvinvointia.