Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen koetut esteet ja niiden yhteys ilmastoahdistukseen sekä hiilijalanjälkeen

Abstract

Ilmastonmuutos on seurausta ihmisten toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä ja se muodostaa merkittäviä haasteita ihmis- ja eliökunnan selviytymiselle ja hyvinvoinnille. Kasvihuonekaasupäästöjen määrän tulisi saavuttaa nollataso 2050 vuoteen mennessä, jotta ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia voitaisiin hillitä. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii laaja-alaisesti käyttäytymisen ja toimintatapojen muutoksia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Ilmastotekojen tekemisen edistämiseksi ja näin yksilöiden elämäntavasta johtuvien päästömäärien vähentämiseksi, on ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen esteitä tarpeen tuntea. Tässä tutkielmassa ilmastotekojen esteitä tarkastellaan suunnitellun toiminnan teorian ja itsemääräämisteorian avulla ja pyritään selvittämään, missä määrin suomalaisessa väestössä koetaan esteitä ilmastoteoille, ovatko koetut ilmastotekojen esteet yhteydessä hiilijalanjäljen suuruuteen ja onko esteiden kokemisella yhteyttä ilmastoahdistuksen oireiden kokemiseen. Tutkielman aineisto on kerätty osana Ilmastotuuppaus-tutkimusprojektin kyselytutkimusta ja otos koostui 3770 vastaajasta. Kyselyssä kartoitettiin yhdeksän mahdollisen ilmastotekojen esteen kokemista. Koettujen esteiden määrän yhteyttä tarkasteltiin suhteessa demograafisiin taustamuuttujiin ja hiilijalanjälkeen. Tämän lisäksi tarkasteltiin regressiomallien avulla esteiden kokemisen yhteyttä ilmastoahdistuksen oireisiin, joita mitattiin Climate change anxiety scale -mittarin suomennetulla versiolla. Regressiomalleissa huomioitiin myös iän, sukupuolen ja ympäristöasenteiden vaikutus. Ilmastotekojen esteiden ja ilmastoahdistuksen oireiden kokeminen oli aineistossa vähäistä. Taustamuuttujista nuorempi ikä ja naissukupuoli olivat yhteydessä suurempaan määrään koettuja esteitä. Koetut esteet ilmastoteoille eivät olleet yhteydessä vastaajien hiilijalanjäljen suuruuteen, mutta suurempi määrä koettuja esteitä oli yhteydessä suurempaan määrään ilmastoahdistuksen oireita. Esteiden kokeminen selitti regressiomallissa kuitenkin vain pienen osan ilmastoahdistuksen oireiden määrän vaihtelusta ja esteiden selitysosuus pieneni, kun malliin lisättiin ympäristöasenteet, ikä ja sukupuoli. Vähäinen koettujen esteiden määrä voi liittyä joko esteiden todelliseen vähyyteen, siihen, etteivät vastaajat ylipäänsä ole kiinnostuneita tekemään ilmastotekoja tai että he eivät tunnista esteitä ilmastoteoilleen. Esteiden kokemisen vähäisyys saattaa osaltaan liittyä myös tutkielmassa käytettyyn estemuuttujan operationalisointiin. Menetelmälliset haasteet saattavat osaltaan selittää hiilijalanjäljen ja koettujen esteiden välisen yhteyden puuttumista, mutta toisaalta on myös mahdollista, että hiilijalanjäljen kokoa määrittää niin merkittävästi muut tekijät, kuten tulotason mukana nouseva yleinen kuluttaminen, ettei esteiden kokemisella ole merkitystä hiilijalanjäljen kokoon. Esteiden kokemisen yhteys ilmastoahdistuksen oireisiin voi olla tärkeä tiedostaa erityisesti paljon ilmastoahdistuksen oireita kokevien ilmastotekojen esteitä pohdittaessa ja mahdollisesti myös kliinisessä käytännössä. Ilmastotekojen esteitä koskevaa tutkimusta kaivataan lisää, jotta esteitä ilmastoystävällisille elämäntapamuutoksille voidaan purkaa ja pyrkiä vaikuttamaan ilmastonmuutosta kiihdyttäviin kulutuskeskeisestä elämäntyylistä aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin.