Captivating Film Sounds: Sonic Narration and World-making in the Soundtracks of Finnish Fairy Tale Films

Abstract

In my doctoral dissertation, I examine the soundtracks of Finnish fairy tale films. My focus is on how sound and music construct the fairy tale worlds of these films, that is, the narrative settings. In other words, I investigate what sound reveals about the fictional environment, and how. The work consists of an introduction (Chapter 1), a background chapter (Chapter 2), an overview of essential theories and concepts (Chapter 3), analyses of the research material (Chapters 4–6), and a conclusion (Chapter 7).

My research lies at the intersection of cultural music studies, narratology, and film music studies. The research material consists of six Finnish films. The films analysed, in chronological order, are Prinsessa Ruusunen (1949, directed by Edvin Laine), Pessi ja Illusia (1954, directed by Jack Witikka), Herra Huu – Jestapa epulis, penikat sipuliks (1973, directed by Jaakko Talaskivi), Pessi ja Illusia (1984, directed by Heikki Partanen), Lumikuningatar (1986, directed by Päivi Hartzell), and Pelikaanimies (2004, directed by Liisa Helminen). The research method used is critical audiovisual close reading, alongside concepts such as the perspective of sound, embodiment, materiality, world-making, and immersion. In my dissertation, I develop the narrative perspective on film music, aiming to explain the captivating nature of these films.

In my research, I concluded that for fairy tale films, their characters and nature are central despite their internal magicality. The soundtracks of these fairy tale films made use of conventional expressive means, but this does not mean that various other expressive tools (such as those used in video games) were not applied. A key aspect of the soundtracks of these films was their unifying, cohesive, and defining role in world-making.

---- Väitöskirjassani tutkin suomalaisten satuelokuvien ääniraitoja. Kiinnostuksen kohteenani on se, kuinka äänellä ja musiikilla rakennetaan elokuvien satumaailmaa eli tarinoiden tapahtumapaikkoja. Toisin sanoen mitä (ja miten) ääni paljastaa kuvitteellisesta ympäristöstä. Teos koostuu johdannosta (luku 1), taustoittavasta luvusta (luku 2), oleellisten teorioiden ja käsitteiden esittelystä (luku 3), tutkimusmateriaalin analyyseista (luvut 4–6) ja johtopäätösluvusta (luku 7).

Tutkimukseni sijoittuu kulttuurisen musiikintutkimuksen, narratologian ja elokuvamusiikin tutkimuksen rajapinnoille. Tutkimusmateriaalina on kuusi suomalaista elokuvaa. Nämä analysoitavat elokuvat ovat aikajärjestyksessä Prinsessa Ruusunen (1949, ohj. Edvin Laine), Pessi ja Ilusia (1954, ohj. Jack Witikka), Herra Huu – Jestapa epulis, penikat sipuliks (1973, ohj. Jaakko Talaskivi), Pessi ja Illusia (1984, ohj. Heikki Partanen), Lumikuningatar (1986, ohj. Päivi Hartzell) ja Pelikaanimies (2004, ohj. Liisa Helminen). Tutkimusmetodinani käytän audiovisuaalista lähilukua, jonka lisäksi sovellan muun muassa ääninäkökulman, ruumiillisuuden, materiaalisuuden, maailmanrakentamisen ja immersion käsitteitä. Väitöskirjassani kehitän elokuvamusiikin narratiivista näkökulmaa, jolla pyrin selittämään elokuvien vangitsevuuden.

Tutkimuksessani tulin siihen johtopäätökseen, että satuelokuvalle sen hahmot ja luonto ovat keskeisiä elokuvien sisäisestä maagisuudesta huolimatta. Satuelokuvien ääniraidat käyttivät hyväkseen konventionaalisia ilmaisukeinoja, mutta tämä ei tarkoita sitä, että erilaisia ja uusia ilmaisukeinoja (esim. videopeleissä käytettyjä) ei olisi sovellettu. Oleellista satuelokuvien ääniraidoille oli niiden kokoava, yhtenäistävä ja määrittävä rooli maailmanrakentamisessa.