Luonto ja sukupuoli Essi Korvan veistoksissa
Kumpula, Kaisa (2024-10-30)
Luonto ja sukupuoli Essi Korvan veistoksissa
(30.10.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120298652
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120298652
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma avaa pohjoissuomalaisen nykykuvanveistäjä Essi Korvan (s. 1985) taiteen teemoja, materiaaleja ja metodeja. Taiteilijasta ei ole aiempaa tieteellistä tutkimusta, ja tutkielman kartoitus hänen taiteestaan pohjautuu pääasiassa hänen kanssaan syksyllä 2023 toteuttamaani taiteilijahaastatteluun. Aineistona toimivat lisäksi Korvan veistokset, jotka ilmentävät hänen taiteensa kahta pääteemaa, sukupuolta ja luontoa. Teosanalyysi asettuu feminististen ja ekokriittisten teorioiden viitekehykseen.
Vierailu Essi Korvan ateljeekodissa Willa Korvassa Kolarin Sammalvaarassa tarjosi mahdollisuuden muodostaa kokonaiskuva taiteilijan työskentelytavoista. Vierailun yhteydessä toteutettu taiteilijahaastattelu mahdollistaa paitsi kenttätyön metodein kerätyn ajankohtaisen tiedon, myös taiteilijan oman äänen yhdistämisen osaksi tutkielmaa. Korvan veistokset kuvaavat ei-miehisiä hahmoja, usein naisia ja lapsia, tai muunlajisia eläimiä. Teokset viittaavat luontoon materiaaliensa, aiheidensa ja sijoituspaikkojensa välityksellä.
Analyysi sukupuolesta Korvan veistoksissa sijoittuu feministisen teorian viitekehykseen. Tutkielma osoittaa Laura Mulveyn sukupuolittuneen katseen käsitteen avulla sen, kuinka veistokset murtavat miesvaltaista katsetta. Taiteen historian, etenkin barokin, rokokoon ja prerafaeliittien, naistopoksiin rinnastettuna Korvan veistoksissa voi tulkita piirteitä, jotka sekä toisintavat että toisintekevät naiskuvaperinteeseen yhdistettäviä piirteitä. Ei-miehisten toimijoiden kokemusmaailmat ovat tulkittavissa Korvan taiteessa myös kauhukuvaston keinoin. Veistosten kauhuelementtien tunnistamisen ja analyysin tukena ovat esimerkiksi Masahiro Morin outolaakson ja Julia Kristevan abjektin käsitteet sekä feministiset teoriat sukupuolen käsittelystä kauhuperinteessä. Analyysin aineistona toimivat myös Korvan lapsihahmoja kuvaavat veistokset, joiden osalta tarkastelussa on teosten yhteys kauhukuvastoon sekä niiden potentiaali esimerkiksi kritisoida lasten toiseuttamista.
Tutkielma käsittelee luontoa Korvan veistoksissa ekokriittisten ja ekofeminististen teorioiden avulla. Niihin pohjautuva analyysi tunnistaa teoksissa sukupuolihierarkioiden ja luonnon hyväksikäytön yhteyden, ei-inhimillisen ja inhimillisen luonnon tasa-arvoisuuden korostumisen sekä synkkienkin ekologisten totuuksien läsnäolon. Tarkastelen ekokriittisten teorioiden kautta myös Korvan veistosten monitasoista potentiaalia tuoda esiin muunlajisten kokemusmaailmoja sekä herättää kokijassa ajatuksia luontosuhteesta ja luonnon tilasta. Ekofeminististen teorioiden, kuten esimerkiksi Karen Warrenin tutkimusten, avulla kartoitan veistosten tapoja kuvata sukupuolihierarkioiden ja luonnon hyväksikäytön yhteen kietoutumista. Tutkimustuloksissa korostuu se, kuinka Korvan veistokset purkavat patriarkaalisten ajattelutapojen rakentamia kaksijakoisuuksia etenkin binäärin sukupuolihierarkian sekä luonnon ja kulttuurin dikotomian osalta.
Vierailu Essi Korvan ateljeekodissa Willa Korvassa Kolarin Sammalvaarassa tarjosi mahdollisuuden muodostaa kokonaiskuva taiteilijan työskentelytavoista. Vierailun yhteydessä toteutettu taiteilijahaastattelu mahdollistaa paitsi kenttätyön metodein kerätyn ajankohtaisen tiedon, myös taiteilijan oman äänen yhdistämisen osaksi tutkielmaa. Korvan veistokset kuvaavat ei-miehisiä hahmoja, usein naisia ja lapsia, tai muunlajisia eläimiä. Teokset viittaavat luontoon materiaaliensa, aiheidensa ja sijoituspaikkojensa välityksellä.
Analyysi sukupuolesta Korvan veistoksissa sijoittuu feministisen teorian viitekehykseen. Tutkielma osoittaa Laura Mulveyn sukupuolittuneen katseen käsitteen avulla sen, kuinka veistokset murtavat miesvaltaista katsetta. Taiteen historian, etenkin barokin, rokokoon ja prerafaeliittien, naistopoksiin rinnastettuna Korvan veistoksissa voi tulkita piirteitä, jotka sekä toisintavat että toisintekevät naiskuvaperinteeseen yhdistettäviä piirteitä. Ei-miehisten toimijoiden kokemusmaailmat ovat tulkittavissa Korvan taiteessa myös kauhukuvaston keinoin. Veistosten kauhuelementtien tunnistamisen ja analyysin tukena ovat esimerkiksi Masahiro Morin outolaakson ja Julia Kristevan abjektin käsitteet sekä feministiset teoriat sukupuolen käsittelystä kauhuperinteessä. Analyysin aineistona toimivat myös Korvan lapsihahmoja kuvaavat veistokset, joiden osalta tarkastelussa on teosten yhteys kauhukuvastoon sekä niiden potentiaali esimerkiksi kritisoida lasten toiseuttamista.
Tutkielma käsittelee luontoa Korvan veistoksissa ekokriittisten ja ekofeminististen teorioiden avulla. Niihin pohjautuva analyysi tunnistaa teoksissa sukupuolihierarkioiden ja luonnon hyväksikäytön yhteyden, ei-inhimillisen ja inhimillisen luonnon tasa-arvoisuuden korostumisen sekä synkkienkin ekologisten totuuksien läsnäolon. Tarkastelen ekokriittisten teorioiden kautta myös Korvan veistosten monitasoista potentiaalia tuoda esiin muunlajisten kokemusmaailmoja sekä herättää kokijassa ajatuksia luontosuhteesta ja luonnon tilasta. Ekofeminististen teorioiden, kuten esimerkiksi Karen Warrenin tutkimusten, avulla kartoitan veistosten tapoja kuvata sukupuolihierarkioiden ja luonnon hyväksikäytön yhteen kietoutumista. Tutkimustuloksissa korostuu se, kuinka Korvan veistokset purkavat patriarkaalisten ajattelutapojen rakentamia kaksijakoisuuksia etenkin binäärin sukupuolihierarkian sekä luonnon ja kulttuurin dikotomian osalta.