Lapsen pitkäaikaisen voimakkaan negatiivisen tunnereaktiivisuuden yhteys lapsen myöhempiin sosioemotionaalisiin vaikeuksiin ja äidin sensitiivisyyden suojaava vaikutus tähän yhteyteen
Haarala, Veera (2024-11-20)
Lapsen pitkäaikaisen voimakkaan negatiivisen tunnereaktiivisuuden yhteys lapsen myöhempiin sosioemotionaalisiin vaikeuksiin ja äidin sensitiivisyyden suojaava vaikutus tähän yhteyteen
Haarala, Veera
(20.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120298872
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120298872
Tiivistelmä
Lapsen temperamenttipiirteisiin kuuluvan negatiivisen tunnereaktiivisuuden on havaittu ennustavan lapsen myöhempiä sosioemotionaalisen kehityksen vaikeuksia, kuten käytöshäiriöitä, tunne-elämän ongelmia sekä hyperaktiivisuutta. Erottelua normaalikehitykseen kuuluvan lyhytaikaisen negatiivisen tunnereaktiivisuuden ja poikkeavan pitkäaikaisen negatiivisen tunnereaktiivisuuden välillä ei ole kuitenkaan juurikaan tehty. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää lapsen pitkäaikaisen voimakkaan negatiivisen tunnereaktiivisuuden ja sosioemotionaalisen kehityksen välistä yhteyttä. Temperamenttipiirteiden lisäksi kasvuympäristöllä ajatellaan olevan merkittävä vaikutus lapsen sosioemotionaaliselle kehitykselle. Suojaavia tekijöitä tunnistamalla voidaan pyrkiä turvaamaan lapsen suotuisaa kehitystä riskitekijöistä huolimatta. Tästä syystä tutkimuksessa selvitettiin lisäksi äidin sensitiivisyyden suojaavaa vaikutusta voimakkaan negatiivisen tunnereaktiivisuuden ja sosioemotionaalisen kehityksen väliseen yhteyteen.
Tämän pitkittäistutkimuksen aineisto oli kerätty osana suomalaista FinnBrain -kohorttitutkimuksen aineistoa. Lapsen pitkäaikaista voimakasta negatiivista tunnereaktiivisuutta varten kerättiin vanhemman täyttämät kyselylomakkeet lapsen temperamentista lapsen ollessa kuuden kuukauden sekä yhden, kahden, neljän ja viiden vuoden ikäinen. Tulokset temperamenttikyselyistä oli oltava vähintään kolmelta aikapisteeltä, jotta negatiivisen tunnereaktiivisuuden pitkäaikaisuutta voitiin tutkia. Lisäksi tulokset oli oltava lapsen sosioemotionaalista kehitystä mittaavasta, vanhemman täyttämästä SDQ-kyselylomakkeesta sekä äidin sensitiivisyyttä arvioivasta EA-vuorovaikutuksen havainnointimenetelmästä. Yhteensä tutkimukseen valikoitui 263 perhettä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pitkäaikainen voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus ennustaa lapsen sisään- ja ulospäin suuntautuvaa oireilua merkittävästi enemmän kuin väliaikaisesti voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus tai matala negatiivinen tunnereaktiivisuus. Lisäksi väliaikaisesti ilmenevä voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus ennusti sisäänpäin suuntautuvaa oireilua merkittävästi enemmän kuin matala negatiivinen tunnereaktiivisuus. Hyperaktiivisuuden kohdalla eroja ei ilmennyt. Lisäksi äidin sensitiivisyydellä ei havaittu olevan vaikutuksia. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että negatiivinen tunnereaktiivisuus tulisi ymmärtää voimakkuudeltaan ja pysyvyydeltään jatkumona. Suurin riski oireilulle on niillä, joiden negatiivinen tunnereaktiivisuus on voimakasta ja pysyvää, mutta huomiota tulisi kiinnittää jo yhdessä aikapisteessä havaittavaan voimakkaaseen negatiiviseen tunnereaktiivisuuteen.
Tutkimuksen aineisto sekä menetelmät saattoivat vaikuttaa tutkimuksessa saatuihin tuloksiin. Tulevaisuudessa vastaavanlaista tutkimusta tulisi tehdä muunlaisella aineistolla, määrittää ennalta raja negatiivisen tunnereaktiivisuuden voimakkuuden suhteen sekä käyttää arvioinnissa havainnointimenetelmiä. Negatiivisen tunnereaktiivisuuden kehitystä tulisi lisäksi tutkia suhteessa muihin temperamenttipiirteisiin.
Tämän pitkittäistutkimuksen aineisto oli kerätty osana suomalaista FinnBrain -kohorttitutkimuksen aineistoa. Lapsen pitkäaikaista voimakasta negatiivista tunnereaktiivisuutta varten kerättiin vanhemman täyttämät kyselylomakkeet lapsen temperamentista lapsen ollessa kuuden kuukauden sekä yhden, kahden, neljän ja viiden vuoden ikäinen. Tulokset temperamenttikyselyistä oli oltava vähintään kolmelta aikapisteeltä, jotta negatiivisen tunnereaktiivisuuden pitkäaikaisuutta voitiin tutkia. Lisäksi tulokset oli oltava lapsen sosioemotionaalista kehitystä mittaavasta, vanhemman täyttämästä SDQ-kyselylomakkeesta sekä äidin sensitiivisyyttä arvioivasta EA-vuorovaikutuksen havainnointimenetelmästä. Yhteensä tutkimukseen valikoitui 263 perhettä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pitkäaikainen voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus ennustaa lapsen sisään- ja ulospäin suuntautuvaa oireilua merkittävästi enemmän kuin väliaikaisesti voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus tai matala negatiivinen tunnereaktiivisuus. Lisäksi väliaikaisesti ilmenevä voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus ennusti sisäänpäin suuntautuvaa oireilua merkittävästi enemmän kuin matala negatiivinen tunnereaktiivisuus. Hyperaktiivisuuden kohdalla eroja ei ilmennyt. Lisäksi äidin sensitiivisyydellä ei havaittu olevan vaikutuksia. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että negatiivinen tunnereaktiivisuus tulisi ymmärtää voimakkuudeltaan ja pysyvyydeltään jatkumona. Suurin riski oireilulle on niillä, joiden negatiivinen tunnereaktiivisuus on voimakasta ja pysyvää, mutta huomiota tulisi kiinnittää jo yhdessä aikapisteessä havaittavaan voimakkaaseen negatiiviseen tunnereaktiivisuuteen.
Tutkimuksen aineisto sekä menetelmät saattoivat vaikuttaa tutkimuksessa saatuihin tuloksiin. Tulevaisuudessa vastaavanlaista tutkimusta tulisi tehdä muunlaisella aineistolla, määrittää ennalta raja negatiivisen tunnereaktiivisuuden voimakkuuden suhteen sekä käyttää arvioinnissa havainnointimenetelmiä. Negatiivisen tunnereaktiivisuuden kehitystä tulisi lisäksi tutkia suhteessa muihin temperamenttipiirteisiin.