Luokanopettajaopiskelijoiden kokemat valmiudet opettaa englannin ja ruotsin kieliä alakoulussa
Aho, Siiri; Mäkelä, Janette (2024-12-02)
Luokanopettajaopiskelijoiden kokemat valmiudet opettaa englannin ja ruotsin kieliä alakoulussa
(02.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120298848
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024120298848
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää luokanopettajaopiskelijoiden kokemia valmiuksia opettaa englannin ja ruotsin kieliä alakoulussa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millainen rooli asenteella ja koulutuksella on valmiuksien taustalla. Tämän tutkimuksen avulla haluttiin tarkastella tarpeita valmiuksien taustalla olevien tekijöiden kehittämiseksi, jotta osaaminen vastaisi työelämän vaatimia valmiuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin verkkohaastatteluilla syksyllä 2024. Haastatteluihin osallistui seitsemän Turun yliopiston luokanopettajaopiskelijaa. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen teemoittelua.
Tuloksista kävi ilmi, että opettajaopiskelijoilta löytyi valmiuksia kielten opetukseen ja ne vaihtelivat muun muassa opetettavan luokka-asteen ja kielen mukaan. Tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Englannin kielen opettaminen koettiin pääosin mahdollisena, mutta ylempien alakoulun luokkien englannin kielen opetus aiheutti osalle epävarmuutta vaikeampien sisältöjen vuoksi. Englantia arjessa käyttäneet opiskelijat olivat itsevarmempia ja kokivat asenteensa kieltä kohtaan positiivisemmaksi. Ruotsin kielen osalta osa opiskelijoista koki valmiutensa riittämättömiksi. Ruotsin kieli herätti myös yleisesti kielteisempiä asenteita, mikä liittyi vähäiseen arkikäyttöön ja “pakkoruotsi”-ilmiöön.
Jatkossa antoisaa voisi olla laajempi tutkimusotos joko Turun yliopistosta tai eri yliopistoista ympäri Suomen tai mahdollisesti laajentaa tutkimusta koskemaan myös jo valmistuneita luokanopettajia. Myös erityisesti ruotsin kielen opetuksen kehittäminen voisi parantaa opiskelijoiden asenteita ja täten valmiuksia kielen opettamiseen. Lisäksi olisi mahdollisesti hyödyllistä arvioida, tarjoaako luokanopettajakoulutus riittävän pätevyyden kieltenopetukseen niille, joilla ei ole vahvaa kielitaustaa tai motivaatiota kielen laadukkaaseen opetukseen.
Tuloksista kävi ilmi, että opettajaopiskelijoilta löytyi valmiuksia kielten opetukseen ja ne vaihtelivat muun muassa opetettavan luokka-asteen ja kielen mukaan. Tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Englannin kielen opettaminen koettiin pääosin mahdollisena, mutta ylempien alakoulun luokkien englannin kielen opetus aiheutti osalle epävarmuutta vaikeampien sisältöjen vuoksi. Englantia arjessa käyttäneet opiskelijat olivat itsevarmempia ja kokivat asenteensa kieltä kohtaan positiivisemmaksi. Ruotsin kielen osalta osa opiskelijoista koki valmiutensa riittämättömiksi. Ruotsin kieli herätti myös yleisesti kielteisempiä asenteita, mikä liittyi vähäiseen arkikäyttöön ja “pakkoruotsi”-ilmiöön.
Jatkossa antoisaa voisi olla laajempi tutkimusotos joko Turun yliopistosta tai eri yliopistoista ympäri Suomen tai mahdollisesti laajentaa tutkimusta koskemaan myös jo valmistuneita luokanopettajia. Myös erityisesti ruotsin kielen opetuksen kehittäminen voisi parantaa opiskelijoiden asenteita ja täten valmiuksia kielen opettamiseen. Lisäksi olisi mahdollisesti hyödyllistä arvioida, tarjoaako luokanopettajakoulutus riittävän pätevyyden kieltenopetukseen niille, joilla ei ole vahvaa kielitaustaa tai motivaatiota kielen laadukkaaseen opetukseen.