Photographic Materialities in Contemporary Art: Pathways Beyond the Expanded Field

Abstract

In this article-based dissertation I problematize the concept of photographic materiality in contemporary art, which is currently evolving in two directions. On the one hand there has recently been a new interest in notably tactile methods of photographic image-making as photography is often used in collage, sculpture and mixed media. On the other hand, in the context of digitality, the materiality of the single photographic image seems to have become increasingly irrelevant. Photography in contemporary art is thus at the same time both extremely tactile and material, but also almost immaterial, a non-object. I investigate this materially twofold status through five case studies.

The international selection of artworks studied contest the ontological and conceptual limits of photography. In the works analyzed, photographic practices become intertwined with other material methods and environments: embroidery with needle and thread, exposure to geothermal forces, the agencies and workspaces of photography editing software, sculptural ways of working, the organic nonhuman agents and processes of bioart, and the sensitivities of scanography as an artistic process.

The main theoretical framework I use is new materialism, which I combine with art historical analysis and photography history and theory. The aim of my dissertation is to find new pathways of understanding the material aspects of photography, focusing on how materials and material environments factor in the creative process as well as in the interpretation of the artworks. Through a dialogical and multidisciplinary research stance, I aim to make a methodological contribution of reassessing the ways these phenomena can be studied.

Research on the materiality of photography has been gaining academic recognition since the 1990s, but until recently it has been mostly centered around social and cultural modes of employing photographs and photography. Photographic materialities have often been approached from a very practical point of view, such as how photographic archives and collections are managed and how analog/chemical photographs can be digitized for example. However, in connection to photography theory and philosophy, questions of materiality have until recently been seen as less significant. My study is situated in this meeting point between the philosophy of photography and the materiality of photography.

<b>Valokuvallisia materiaalisuuksia nykytaiteessa. Polkuja laajennetun kentän tuolle puolen</b>

Tutkin artikkelimuotoisessa väitöskirjassani valokuvan ja materiaalisuuden välisiä suhteita nykytaiteessa. Näiden suhteiden voidaan nähdä kehittyvän kahteen eri suuntaan. Yhtäältä on nähtävissä kiinnostusta valokuvaan esineellisenä, kolmiulotteisena objektina, kun valokuvaa käytetään usein kollaaseissa, veistoksissa ja installaatioissa. Toisaalta taas digitaalisuus vie valokuvaa suuntaan, jossa sen fyysisen esineellisyyden merkitys vähenee. Valokuva on nykytaiteessa siis samaan aikaan sekä korostetun materiaalista että yhä vähemmän esineellistä. Tarkastelen tätä valokuvan materiaalisuuden kaksijakoisuutta viidessä artikkelissa, joissa problematisoin materiaalisuuden käsitettä suhteessa valokuvaan ja valokuvaukseen.

Tutkimuksen aineisto koostuu kansainvälisestä otoksesta valokuvataidetta, joka haastaa valokuvan käsitteellisiä ja ontologisia rajoja. Analysoiduissa teoksissa valokuvalliset käytännöt kietoutuvat yhteen muiden materiaalisten metodien ja ympäristöjen, kuten neulalla ja langalla kirjailemisen, geotermisten prosessien, valokuvanmuokkausohjelmistojen, kuvanveiston, orgaanisten ei-inhimillisten toimijoiden ja biotaiteen prosessien sekä skanografian kanssa.

Tärkeimpänä teoreettisena viitekehyksenä sovellan tutkimuksessa uusmaterialismia, jota yhdistän valokuvahistoriaan ja -teoriaan sekä taidehistorian lähestymistapoihin. Tutkimukseni tavoite on löytää uusia polkuja valokuvan materiaalisuuksien ymmärtämiseen ja siirtää huomiota siihen, kuinka materiaalit ja materiaaliset ympäristöt vaikuttavat taiteilijoiden luovassa työssä sekä teosten tulkinnassa. Dialogisen ja monialaisen tutkimusotteen avulla pyrin tekemään metodologisen kontribuution tapoihin, joilla näitä ilmiöitä voidaan tutkia.

Valokuvan materiaalisuuden tutkimus on ollut nousussa 1990-luvulta lähtien. Siinä on kuitenkin pitkään keskitytty ennen muuta valokuvan sosiaalisiin ja kulttuurisiin käyttötarkoituksiin. Valokuvan materiaalisuutta on tutkittu kovin käytännölliseltä kannalta, kuten esimerkiksi miten valokuva-arkistoja ja -kokoelmia hallitaan materiaalisina kokonaisuuksina ja kuinka analogisia valokuvia restauroidaan ja digitoidaan. Valokuvateorian ja -filosofian kontekstissa valokuvan materiaalisuus on viime aikoihin asti nähty vähemmän merkityksellisenä. Tutkimukseni asettuu tähän valokuvafilosofian ja valokuvan materiaalisuuden tutkimuksen risteyskohtaan.