”Suomi ei ole Ruotsi, jossa on pidempi eriarvoisuuden historia” : Suomalaisen katujengi-ilmiön selitysmalleja mediapuheessa 2020-luvulla
Keinonen, Paula (2024-12-03)
”Suomi ei ole Ruotsi, jossa on pidempi eriarvoisuuden historia” : Suomalaisen katujengi-ilmiön selitysmalleja mediapuheessa 2020-luvulla
(03.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241211101297
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241211101297
Tiivistelmä
Lisääntynyt katurikollisuus voidaan nähdä hyvinvointivaltion epäonnistumisena; sosiaalinen riski nimeltä ”syrjäytyminen” on toteutunut, mikäli nuori on jatko-opintojen tai työelämään siirtymisen sijaan valinnut rikollisen urapolun. Tässä artikkelimuotoisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kehysanalyysin keinoin valtamedian esittelemiä syitä suomalaisen katujengirikollisuuden kehitykselle 2020-luvulla. Media valitsee tiedostaen tai tiedostamattaan millaisia kehyksiä asioiden esille tuomisessa käytetään ja ketkä keskusteluun osallistuvat. Mediapuheella on merkitystä politiikkapäätösten takana, sillä media kehystää julkista keskustelua ja ajankohtaisia poliittisia kiistakysymyksiä ja osallistuu näin politiikan asialistan määrittelyyn. Tutkimus vastaa kysymykseen ”Miten suomalainen mediapuhe kehystää katujengirikollisuuskehityksen syitä 2020-luvulla?” sekä tarkastelee kriittisesti mediapuheesta tunnistettavia syitä ja ratkaisuehdotuksia.
Teoreettinen viitekehys ammentaa muun muassa kotimaisen katujengikehityksen aikajanasta, median roolista julkisessa keskustelussa ja politiikan asialistoilla sekä kriminologian ja sosiaalipolitiikan syrjäytymiskäsityksistä. Tutkimusaineistona käytetään Helsingin Sanomien ja Ylen feature-lajityypin artikkeleita aiheesta vuosina 2020–2024. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista kehysanalyysia.
Aineistosta tunnistettiin statuksen, osattomuuden ja Ruotsin tien kehykset. Kehykset muuttuivat tarkastelujaksolla tilannekontekstin, kuten COVID-19 pandemian, eduskuntavaalien ja ensimmäisten katujengiaiheisten oikeudenkäyntien, vaikutuksesta. Media kehysti katujengi-ilmiön taustasyiksi vallitsevan arvomaailman ja statuksen tavoittelun muoti-ilmiöiden, kuten roadman-tyylin ja sosiaalisen median, kautta, sekä nuorten vajavaiset osallisuuden kokemukset marginalisoivien palveluiden tai rasismin vuoksi. Pohjoismaisen rangaistusjärjestelmän ja segregaation vaikutukset kehystyivät ilmiön syyksi Ruotsin tie -kehyksessä, jossa tehtiin erontekoja kahden pohjoismaisen hyvinvointivaltion välillä. Vaikka mediapuheessa huomioitiin erilaisesta sosiaalipolitiikasta johtuvan erilaisen segregaatiokehityksen hyödyt Suomelle, katujengikehityksen selitysmallit ja ratkaisuehdotukset julkisessa keskustelussa painottuivat universaalin ja aktivoivan sosiaalipolitiikan sijaan yhden väestöryhmän ongelmien korostamiseen ja rangaistusjärjestelmän koventamiseen.
Yhteiskunnan interventioiden oikein kohdistamiseksi katujengikehityksen syiden tutkiminen on tärkeää. Katujengikehitystä koskevan keskustelun ominaispiirteiden ja taustatekijöiden tietoperustan vahvistuminen mahdollistaa myös laajemmin hyvinvoinnin edistämisen. Mediapuhe voi vaikuttaa kaupunkien julkiseen mielikuvaan, poliittiseen päätöksentekoon ja sosiaaliseen koheesioon. Tutkielma auttaa ymmärtämään, miten kaupunkien sosiaalista ympäristöä ja kehityskulkuja esitetään ja miten kehystykset vaikuttavat politiikan asialistaan.
Teoreettinen viitekehys ammentaa muun muassa kotimaisen katujengikehityksen aikajanasta, median roolista julkisessa keskustelussa ja politiikan asialistoilla sekä kriminologian ja sosiaalipolitiikan syrjäytymiskäsityksistä. Tutkimusaineistona käytetään Helsingin Sanomien ja Ylen feature-lajityypin artikkeleita aiheesta vuosina 2020–2024. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista kehysanalyysia.
Aineistosta tunnistettiin statuksen, osattomuuden ja Ruotsin tien kehykset. Kehykset muuttuivat tarkastelujaksolla tilannekontekstin, kuten COVID-19 pandemian, eduskuntavaalien ja ensimmäisten katujengiaiheisten oikeudenkäyntien, vaikutuksesta. Media kehysti katujengi-ilmiön taustasyiksi vallitsevan arvomaailman ja statuksen tavoittelun muoti-ilmiöiden, kuten roadman-tyylin ja sosiaalisen median, kautta, sekä nuorten vajavaiset osallisuuden kokemukset marginalisoivien palveluiden tai rasismin vuoksi. Pohjoismaisen rangaistusjärjestelmän ja segregaation vaikutukset kehystyivät ilmiön syyksi Ruotsin tie -kehyksessä, jossa tehtiin erontekoja kahden pohjoismaisen hyvinvointivaltion välillä. Vaikka mediapuheessa huomioitiin erilaisesta sosiaalipolitiikasta johtuvan erilaisen segregaatiokehityksen hyödyt Suomelle, katujengikehityksen selitysmallit ja ratkaisuehdotukset julkisessa keskustelussa painottuivat universaalin ja aktivoivan sosiaalipolitiikan sijaan yhden väestöryhmän ongelmien korostamiseen ja rangaistusjärjestelmän koventamiseen.
Yhteiskunnan interventioiden oikein kohdistamiseksi katujengikehityksen syiden tutkiminen on tärkeää. Katujengikehitystä koskevan keskustelun ominaispiirteiden ja taustatekijöiden tietoperustan vahvistuminen mahdollistaa myös laajemmin hyvinvoinnin edistämisen. Mediapuhe voi vaikuttaa kaupunkien julkiseen mielikuvaan, poliittiseen päätöksentekoon ja sosiaaliseen koheesioon. Tutkielma auttaa ymmärtämään, miten kaupunkien sosiaalista ympäristöä ja kehityskulkuja esitetään ja miten kehystykset vaikuttavat politiikan asialistaan.