EU:n yritysvastuudirektiivin 2024/1760 15 artiklan vaikutukset yritysten huolellisuusvelvoitteeseen : Direktiivin mukaiset ihmisoikeusvaikutukset huomioiden
Oja, Venla (2024-12-08)
EU:n yritysvastuudirektiivin 2024/1760 15 artiklan vaikutukset yritysten huolellisuusvelvoitteeseen : Direktiivin mukaiset ihmisoikeusvaikutukset huomioiden
(08.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241211101463
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241211101463
Tiivistelmä
Tämän ON-työn tarkoituksena on tarkastella 25. heinäkuuta 2024 voimaan astuneen yritysvastuudirektiivin 15 artiklan eli säännölliseen seurantaan velvoittavan artiklan tuomia vaikutuksia yritysten huolellisuusvelvoitteeseen. Tutkielman keskiössä on 15 artiklan lisäksi se, millaisia vaikutuksia kyseisellä artiklalla on etenkin ihmisoikeusvaikutukset huomioivaan huolellisuusvelvoitteeseen.
Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen eli lainoppi, sillä tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta hyödyntäen direktiivin valmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Tämän lisäksi tutkielmassa on osittain vertaileva ote tarkastellessa aikaa ennen yritysvastuudirektiiviä hyödyntämällä ei sitovia -toimintaohjeita ja vertaamalla näitä käytäntöjä direktiivin mahdollisesti tuomiin muutoksiin.
Ennen yritysvastuudirektiiviä kestävää yritystoimintaa koskevat velvoitteet ovat perustuneet pitkälti ei sitovaan -aineistoon eivätkä yritykset ole olleet velvollisia noudattamaan huolellisuusvelvoitetta. Yritysvastuudirektiivin myötä yritysvastuusta tulee säänneltyä, sillä direktiivi velvoittaa soveltamisalaansa kuuluvia yrityksiä sekä niiden koko toimintaketjua huomioimaan toiminnassaan niin haitalliset ihmisoikeus- kuin ympäristövaikutukset sekä reagoimaan niihin. Sen lisäksi, että velvollisuutta huolellisuusvelvoitteen noudattamiseen ei ole ollut, ei sen toteutumista myöskään ole tarvinnut seurata. Tämän vuoksi esimerkiksi mahdollisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ei ole välttämättä ollut helppoa puuttua.
Tutkielma osoittaa sen, että tulevaisuudessa ihmisoikeudet huomioon ottavan huolellisuusvelvoitteen noudattaminen ja sen toteutumisen säännöllinen seuraaminen ei ole enää vapaaehtoista vaan säänneltyä. Yritysvastuudirektiivin 15 artikla velvoittaa yritykset toteuttamaan arviointeja huolellisuusvelvoitteen toteutumisesta vähintään 12 kuukauden välein ja tietyin edellytyksin jopa useammin. Seurannan oikea-aikaista toteuttamista tehostaa se, että yritysten toimintaa tullaan valvomaan etenkin jäsenvaltioiden nimittämän valvontaviranomaisen toimesta ja säännösten rikkomuksista voi aiheutua pahimmillaan sanktioita. Koska 15 artikla ei määrittele erikseen tiettyjä arviointimenetelmiä seurannan toteuttamiselle, tulevat monien yritysten hyödyntämät vapaaehtoiset huolellisuusvelvoitteeseen liittyvät toimintaohjeet todennäköisesti edelleen olemaan yrityksille hyödyksi ihmisoikeusvaikutukset huomioivaa huolellisuusvelvoitetta noudattaessaan.
Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen eli lainoppi, sillä tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta hyödyntäen direktiivin valmisteluaineistoa ja oikeuskirjallisuutta. Tämän lisäksi tutkielmassa on osittain vertaileva ote tarkastellessa aikaa ennen yritysvastuudirektiiviä hyödyntämällä ei sitovia -toimintaohjeita ja vertaamalla näitä käytäntöjä direktiivin mahdollisesti tuomiin muutoksiin.
Ennen yritysvastuudirektiiviä kestävää yritystoimintaa koskevat velvoitteet ovat perustuneet pitkälti ei sitovaan -aineistoon eivätkä yritykset ole olleet velvollisia noudattamaan huolellisuusvelvoitetta. Yritysvastuudirektiivin myötä yritysvastuusta tulee säänneltyä, sillä direktiivi velvoittaa soveltamisalaansa kuuluvia yrityksiä sekä niiden koko toimintaketjua huomioimaan toiminnassaan niin haitalliset ihmisoikeus- kuin ympäristövaikutukset sekä reagoimaan niihin. Sen lisäksi, että velvollisuutta huolellisuusvelvoitteen noudattamiseen ei ole ollut, ei sen toteutumista myöskään ole tarvinnut seurata. Tämän vuoksi esimerkiksi mahdollisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ei ole välttämättä ollut helppoa puuttua.
Tutkielma osoittaa sen, että tulevaisuudessa ihmisoikeudet huomioon ottavan huolellisuusvelvoitteen noudattaminen ja sen toteutumisen säännöllinen seuraaminen ei ole enää vapaaehtoista vaan säänneltyä. Yritysvastuudirektiivin 15 artikla velvoittaa yritykset toteuttamaan arviointeja huolellisuusvelvoitteen toteutumisesta vähintään 12 kuukauden välein ja tietyin edellytyksin jopa useammin. Seurannan oikea-aikaista toteuttamista tehostaa se, että yritysten toimintaa tullaan valvomaan etenkin jäsenvaltioiden nimittämän valvontaviranomaisen toimesta ja säännösten rikkomuksista voi aiheutua pahimmillaan sanktioita. Koska 15 artikla ei määrittele erikseen tiettyjä arviointimenetelmiä seurannan toteuttamiselle, tulevat monien yritysten hyödyntämät vapaaehtoiset huolellisuusvelvoitteeseen liittyvät toimintaohjeet todennäköisesti edelleen olemaan yrityksille hyödyksi ihmisoikeusvaikutukset huomioivaa huolellisuusvelvoitetta noudattaessaan.