Siirtohinnoittelun merkitys arvonlisäverotuksessa
Pohjolainen, Arttu (2024-12-09)
Siirtohinnoittelun merkitys arvonlisäverotuksessa
(09.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101715
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101715
Tiivistelmä
Siirtohinnoittelu ja siihen vaikuttavat lait ja normit ovat olleet yksi keskeisimpiä tutkimuk-sen kohteita kansainvälisten konsernien verosuunnitteluun liittyen. Ilman siirtohinnoittelua koskevaa lainsäädäntöä konserniyhtiöt pystyisivät mm. ohjaamaan voittojaan tuloverotuk-sellisesti katsoen edullisiin valtioihin. Arvonlisäverotuksen näkökulmasta siirtohinnoittelu on jäänyt vähemmälle huomiolle konserniyhtiöiden laajan arvonlisäveron vähennysoikeu-den takia. Siirtohinnoittelusta on kuitenkin laadittu omat säännökset kansalliseen arvonli-säverolakiimme.
Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä näihin arvonlisäverolain siirtohinnoittelua koskeviin säännöksiin, siirtohinnoitteluoikaisua koskevan 73 c §:n edellytyksiin sekä käy-tännön haasteisiin, joita siirtohinnoittelunormeista arvonlisäverolaissa seuraa. Tutkielmassa taustoitetaan siirtohinnoittelun kannalta olennaisimmat arvonlisäverotuksen periaatteet käyttäen hyödyksi aiheesta aiemmin kirjoitettua kirjallisuutta. Lisäksi tutkielmassa tutki-taan OECD:n laatimien siirtohinnoitteluohjeiden pohjalta mielekkäimpiä siirtohinnoittelu-menetelmiä arvonlisäverotuksen kannalta. Siirtohinnoitteluohjeiden lisäksi tutkielmassa tukeudutaan muihinkin virallislähteisiin, kuten arvonlisävero- ja verotusmenettelylakiin ja hallituksen esityksiin.
Arvonlisäveron laajan vähennysoikeuden seurauksena arvonlisäverolain siirtohinnoittelu-säännökset tulevat vain harvoin sovellettavaksi tavallista liiketoimintaa harjoittavissa kon-serneissa. Käytännön tasolla säännöksillä voi olla merkitystä eritoten pankki-, vakuutus- ja rahoituskonserneille, joiden myynnit on säädetty arvonlisäveron osalta verottomiksi. Siir-tohinnoittelulla saavutettavat potentiaaliset verohyödyt kytkeytyvät usein veron vähen-nyskelvottomuuden ympärille. Arvonlisäverodirektiivin pohjalta säädettyjen kansallisten normien laaja tulkinta tekee arvonlisäveron kautta haettujen järjestelmälle haitallisten ve-ronkiertämisjärjestelyjen käytön kuitenkin käytännössä mahdottomaksi.
Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä näihin arvonlisäverolain siirtohinnoittelua koskeviin säännöksiin, siirtohinnoitteluoikaisua koskevan 73 c §:n edellytyksiin sekä käy-tännön haasteisiin, joita siirtohinnoittelunormeista arvonlisäverolaissa seuraa. Tutkielmassa taustoitetaan siirtohinnoittelun kannalta olennaisimmat arvonlisäverotuksen periaatteet käyttäen hyödyksi aiheesta aiemmin kirjoitettua kirjallisuutta. Lisäksi tutkielmassa tutki-taan OECD:n laatimien siirtohinnoitteluohjeiden pohjalta mielekkäimpiä siirtohinnoittelu-menetelmiä arvonlisäverotuksen kannalta. Siirtohinnoitteluohjeiden lisäksi tutkielmassa tukeudutaan muihinkin virallislähteisiin, kuten arvonlisävero- ja verotusmenettelylakiin ja hallituksen esityksiin.
Arvonlisäveron laajan vähennysoikeuden seurauksena arvonlisäverolain siirtohinnoittelu-säännökset tulevat vain harvoin sovellettavaksi tavallista liiketoimintaa harjoittavissa kon-serneissa. Käytännön tasolla säännöksillä voi olla merkitystä eritoten pankki-, vakuutus- ja rahoituskonserneille, joiden myynnit on säädetty arvonlisäveron osalta verottomiksi. Siir-tohinnoittelulla saavutettavat potentiaaliset verohyödyt kytkeytyvät usein veron vähen-nyskelvottomuuden ympärille. Arvonlisäverodirektiivin pohjalta säädettyjen kansallisten normien laaja tulkinta tekee arvonlisäveron kautta haettujen järjestelmälle haitallisten ve-ronkiertämisjärjestelyjen käytön kuitenkin käytännössä mahdottomaksi.