Yliluottamusharha yksityissijoittajien ja yritysjohdon toiminnassa : yli-itsevarmuuden ja asiantuntijuuden yhteys taloudellisessa päätöksenteossa?

Abstract

Tutkielma käsittelee yliluottamusharhan aiheuttaman yli-itsevarmuuden vaikutuksia yksityissijoittajien ja yritysjohtajien taloudellisessa päätöksenteossa. Yksityissijoittajien osalta tarkastellaan erityisesti heidän tekemiään sijoituspäätöksiä, kun taas yritysjohtajien näkökulmasta syvennytään heidän investointihankkeisiinsa, keskittyen erityisesti yrityskauppoihin ja -järjestelyihin. Näitä aihealueita on käsitelty kirjallisuudessa paljon erikseen, mutta niiden välisen yhteyden tarkastelu ei ole vielä tutkittu alue. Ammattilaisten päätöksentekoa on vertailtu muihin kohderyhmiin aikaisemminkin, mutta näitä vertailuja ei ole tehty kattavasti yliluottamusharhan taloudellisten vaikutusten näkökulmasta.

Nykyajan epävarmassa taloudellisessa ympäristössä markkinatoimijoiden päätöksenteko on entistäkin ajankohtaisempi ja tärkeämpi aihe, koska markkinaosapuolet joutuvat tekemään päätöksiä kasvaneen epävarmuuden vallitessa. Geopoliittiset konfliktit tuovat markkinoille epävarmuutta, minkä takia esimerkiksi lisääntynyt riskinotto tai investointiaktiivisuus voi johtaa merkittäviin taloudellisiin tappioihin. Tämän takia on entistä tärkeämpää osata ymmärtää ja tunnistaa kognitiivisten vinoumien, kuten yliluottamusharhan, aiheuttamat vaikutukset.

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja sen tavoitteena on tunnistaa yksityissijoittajien ja yritysjohtajien yli-itsevarman taloudellisen toiminnan välinen yhteys sekä analysoida heidän välisiään eroja ja ristiriitoja. Tutkielman taustalla on hyödynnetty useita merkittäviä psykologisia ja behavioristisen rahoituksen tutkimuksia, joiden avulla on pyritty kartoittamaan johtajien ja sijoittajien irrationaalista käyttäytymistä. Tutkielman tavoitteena on lisäksi käsitellä yritysjohtajien asiantuntijuutta ja sitä, miten se mahdollisesti erottaa heidän päätöksentekonsa kokemattomammista sijoittajista.

Yritysjohtajat ovat usein alansa asiantuntijoita ja ammattilaisia, minkä takia heidän päätöksentekoaan voidaan lähtökohtaisesti pitää muita rationaalisempana. Asiantuntijuus ei kuitenkaan estä kognitiivisten vinoumien ilmentymistä, sillä ammattilaiset saattavat olla niille ajoittain jopa muita alttiimpia. Silloin, kun tulevaisuuden ennustettavuus on korkealla tasolla, asiantuntijat tekevät pääosin muita parempia ennusteita. Kuitenkin epävarmoissa olosuhteissa he nojaavat liikaa omaan tietämykseensä, mikä voi johtaa erittäin vahingollisiin päätöksiin. Asiantuntijoiden vertailu tavallisiin ihmisiin on ajankohtainen ja tärkeä aihe, sillä ammattilaiset saattavat nykyhetken epävarmoissa olosuhteissa tehdä jopa irrationaalisempia päätöksiä kuin muut. Lisäksi yli-itsevarmat johtajat voivat tehdä omistaja-arvoa heikentäviä päätöksiä, minkä takia tutkielmassa käsitellään johtajien ja osakkeenomistajien välistä mahdollista intressiristiriitaa päämies–agentti-ongelman kautta.

Tutkielman johtopäätöksenä havaitaan, että yliluottamusharha muodostaa yksityissijoittajien ja yritysjohtajien taloudellisen toiminnan välille vahvan yhteyden, vaikka heidän toiminnassaan ilmenee myös useita erityispiirteitä ja eroavaisuuksia. Lisäksi yliluottamusharhan aiheuttamien positiivisten vaikutusten laajuus riippuu yksilön liiallisen itsevarmuuden tasosta. Tämän takia yli-itsevarmuus voi olla sekä positiivinen että negatiivinen tekijä. Varsinkin maltillinen yli-itsevarmuus voi johtaa sekä optimistisiin että optimaalisiin taloudellisiin päätöksiin, mutta hallitsemattomana se usein lisää riskialttiiden päätösten, liiallisten investointi- ja sijoitusmäärien sekä alempien odotettujen tuottojen todennäköisyyttä. Tämän takia sen negatiivisten vaikutusten hallitseminen voisi tuoda yrityksille merkittäviä etuja. Kolmantena johtopäätöksenä huomataan, että yliluottamusharha voi vaikuttaa merkittävästi yritysjohtajien ja osakkeenomistajien väliseen päämies–agentti-suhteeseen. Vaikka yli-itsevarmat johtajat saattavat tehdä omistajien edun vastaisia päätöksiä, he kuitenkin aidosti pyrkivät kasvattamaan yrityksen arvoa pitkällä aikavälillä. Tämän takia mahdollinen intressiristiriita voi johtua motivaation puutteen sijaan pikemminkin siitä, että taloudellisten päätösten lopputulokset saattavat poiketa yhteisistä tavoitteista.