Reaalioptiot investointilaskennassa
Maanpää, Roope (2024-12-09)
Reaalioptiot investointilaskennassa
Maanpää, Roope
(09.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101684
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101684
Tiivistelmä
Tutkimuksessa käsitellään reaalioptioiden roolia investointilaskennassa, sekä erilaisia reaalioptioiden hinnoittelumenetelmiä, joiden soveltavuutta arvioidaan erilaisissa investointitilanteissa. Viime aikoina on tapahtunut paljon erilaisia kriisejä mm. Ukrainan sota ja koronapandemia, jotka ovat tuoneet epävarmuutta talouteen ja yksittäisiin yrityksiin. Reaalioptiot tuovat mahdollisuuden kontrolloida tätä epävarmuutta jo investointiprosessin aikana, joka tekee aihepiiristä ajankohtaisen tarkastelukohteen. Reaalioptiot voivat parhaimmillaan haastaa perinteisien investointilaskentamenetelmien oletuksia ja mahdollistaa proaktiivisempien investointien tekemisen.
Reaalioptiot ovat paljolti rinnastettavissa rahoitusoptioihin niiden ominaisuuksien puolesta, mutta ne ovat rahoitusmarkkinoiden sijasta liitännäisiä reaali-investointeihin. Tutkimuksessa tarkastellaan reaalioptioteoriaa osana strategisten investointien kannattavuuslaskentaa, jossa ne ovat osana epävarmuuden ja joustokohtien arviointia. Reaalioptiot käyttäminen investointilaskennan yhteydessä jaetaan erilaisiin optiotyyppeihin, joita voidaan toteuttaa yksittäin tai myös samanaikaisesti, jolloin niistä muodostuu oma interaktiivinen optioportfolio. Eri tutkimuksissa esiintyy reaalioptioiden teoreettinen lisä investointilaskentaan, mutta samalla on tullut esille myös teorian käytännön soveltamisen haasteet.
Tutkimuksessa reaalioptioteoriaa tarkastellaan myös eri investointityyppien yhteydessä. Teorian soveltamiseksi on tyyppien ominaispiirteet huomioitava. Ominaispiirteet voivat vaikuttaa reaalioptioiden soveltamiseen yleisesti ja niiden hinnoittelun kompleksisuuteen. Osa tutkimuksessa esille tulevista hinnoittelumalleista rajoittuu vain yksinkertaisten reaalioptioiden hinnoitteluun niiden rahoitusmarkkinoihin perustuvien oletuksien tai laskentateknisten rajoitteiden takia. Kuitenkin malleilla, joissa voidaan käyttää mm. Monte Carloon perustuvaa simulointia, on myös mahdollista hinnoitella todella komplekseja reaalioptiokokonaisuuksia.
Tutkimus on toteutettu käsiteanalyyttisenä tutkimuksena, joka perustuu aikaisempiin tutkimustuloksiin. Empiriaa esiintyy laskentaesimerkeissä, mutta muuten se ei ole keskeisessä asemassa. Käytetty lähdeaineisto perustuu tieteellisiin artikkeleihin ja aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen. Tutkielman tuloksien perusteella voidaan päästä johtopäätökseen, että reaalioptiot tuovat merkittävän lisän investointilaskennan kokonaisuuteen lisäämällä arvoa investoinnin mahdollisissa joustokohdissa. On kuitenkin huomioitava teorian käytännön soveltavuuden ongelmat. Hinnoittelumallien käsittelyn perusteella voidaan päästä myös johtopäätökseen siitä, että jokaisella käsitellyllä mallilla on omat oletuksensa ja rajoitteensa, jonka takia hinnoittelumallien perusteellinen harkinta toimialakohtaisesti on suositeltavaa. Lisäksi on otettava huomioon tutkimuksen dynaamisuus eli mahdollisten uusien hinnoittelumenetelmien tuomat ominaisuudet.
Reaalioptiot ovat paljolti rinnastettavissa rahoitusoptioihin niiden ominaisuuksien puolesta, mutta ne ovat rahoitusmarkkinoiden sijasta liitännäisiä reaali-investointeihin. Tutkimuksessa tarkastellaan reaalioptioteoriaa osana strategisten investointien kannattavuuslaskentaa, jossa ne ovat osana epävarmuuden ja joustokohtien arviointia. Reaalioptiot käyttäminen investointilaskennan yhteydessä jaetaan erilaisiin optiotyyppeihin, joita voidaan toteuttaa yksittäin tai myös samanaikaisesti, jolloin niistä muodostuu oma interaktiivinen optioportfolio. Eri tutkimuksissa esiintyy reaalioptioiden teoreettinen lisä investointilaskentaan, mutta samalla on tullut esille myös teorian käytännön soveltamisen haasteet.
Tutkimuksessa reaalioptioteoriaa tarkastellaan myös eri investointityyppien yhteydessä. Teorian soveltamiseksi on tyyppien ominaispiirteet huomioitava. Ominaispiirteet voivat vaikuttaa reaalioptioiden soveltamiseen yleisesti ja niiden hinnoittelun kompleksisuuteen. Osa tutkimuksessa esille tulevista hinnoittelumalleista rajoittuu vain yksinkertaisten reaalioptioiden hinnoitteluun niiden rahoitusmarkkinoihin perustuvien oletuksien tai laskentateknisten rajoitteiden takia. Kuitenkin malleilla, joissa voidaan käyttää mm. Monte Carloon perustuvaa simulointia, on myös mahdollista hinnoitella todella komplekseja reaalioptiokokonaisuuksia.
Tutkimus on toteutettu käsiteanalyyttisenä tutkimuksena, joka perustuu aikaisempiin tutkimustuloksiin. Empiriaa esiintyy laskentaesimerkeissä, mutta muuten se ei ole keskeisessä asemassa. Käytetty lähdeaineisto perustuu tieteellisiin artikkeleihin ja aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen. Tutkielman tuloksien perusteella voidaan päästä johtopäätökseen, että reaalioptiot tuovat merkittävän lisän investointilaskennan kokonaisuuteen lisäämällä arvoa investoinnin mahdollisissa joustokohdissa. On kuitenkin huomioitava teorian käytännön soveltavuuden ongelmat. Hinnoittelumallien käsittelyn perusteella voidaan päästä myös johtopäätökseen siitä, että jokaisella käsitellyllä mallilla on omat oletuksensa ja rajoitteensa, jonka takia hinnoittelumallien perusteellinen harkinta toimialakohtaisesti on suositeltavaa. Lisäksi on otettava huomioon tutkimuksen dynaamisuus eli mahdollisten uusien hinnoittelumenetelmien tuomat ominaisuudet.