Yrityksen ilmastoriskien tunnistus ja hallinta kestävyysraportointidirektiivin näkökulmasta
Lehtomäki, Sara (2024-12-09)
Yrityksen ilmastoriskien tunnistus ja hallinta kestävyysraportointidirektiivin näkökulmasta
Lehtomäki, Sara
(09.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101840
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101840
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten yrityksen pystyvät tunnistamaan ja hallitsemaan ilmastoriskejä,
jotta ne voivat paremmin huomioida ilmastoriskit omassa riskienhallinnassaan uuden
kestävyysraportointivelvoitteen mukaisesti. Kestävyysraportointidirektiivin pohjalta annetut Euroopan
Unionin kestävyysraportointistandardit luovat ohjeistuksen suurelle osaa eurooppalaisia yrityksiä siitä, miten
niiden tulisi huomioida kestävyys liiketoiminnassaan ja strategiassaan, hallintotavoissaan,
riskienhallinnassaan ja mittareissa sekä tavoitteissa. Kestävyysraportointi osana tilinpäätösraportointia
muuttuu pakolliseksi ja huomattavasti määrämuotoisemmaksi suurelle osaa yrityksistä, lisäksi se tulee
varmennuksen piiriin. Uuden sääntelyn tarkoituksena on tuottaa vertailukelpoista ja luotettavaa informaatiota
sidosryhmien päätöksenteon avuksi sekä vähentää viherpesua.
Yrityksen tulee kerätä riittävästi tosiasiallista tietoa kestävyydestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista
arvioidakseen kaksinkertaisen olennaisuuden analyysin avulla riskit ja mahdollisuudet yritykselle sekä
yrityksen toiminnan aiheuttamat vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan. Näin yritys pystyy muodostamaan
riittävän kattavan kuvan yritykselle olennaisista ilmastonmuutoksen riskeistä, joka auttaa yrityksiä
tunnistamaan ja hallitsemaan ilmastoriskejä sekä päivittämään riskienhallintaansa. Ilmastoriskien
kartoittamiseen yritykset voivat käyttää erityisesti tulevaisuuden eri skenaarioita ja mallinnuksia. Niiden avulla
yritykset pystyvät tunnistamaan tiskien toteutumisen todennäköisyyttä ja varautumaan mahdollisiin riskeihin
sekä lieventämään riskien mahdollisesti aiheuttamia haittoja. Tämä varautuminen luo yritykselle kilpailuetua
ja kasvattaa sidosryhmien luottamusta yritykseen.
Kiristyvä lainsäädäntö hyödyntää rahoitusmarkkinoiden informaatiotarvetta ja kokonaisriskin minimointia
asettamalla rahoitusmarkkinoiden toimijoille kestävyyden raportointivelvollisuuksia. Näin ohjataan erityisesti
rahoitusmarkkinoiden toimintaan kohti kestävämpiä sijoituskohteita ja kannustetaan tätä kautta yrityksiä
kestävämpään liiketoimintaan. Samalla rahoittajat hallitsevat omaa kokonaisriskiänsä ottamalla huomioon
sijoitustensa ilmastoriskit ja ohjaavat pääomia kohti kestävämpiä sijoituksia sekä yrityksiä ottamaan paremmin
ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit huomioon omassa toiminnassaan. Tämä vaikuttaa epäsuorasti
huomattavasti suurempaan joukkoon yrityksiä, sillä rahoitusmarkkinat voivat rajoittaa rahoituksen ja
lainanantoaan tai rahoituksen ehdot kiristyvät huomattavasti yrityksille, jotka eivät ole riittävällä kestävyyden
tasolla. Yritykset voivat alkaa välttää käyttämästä yrityksiä, joiden kestävyystoiminta eivät vastaa
hyväksyttävää tasoa välttääkseen maineriskin, jos yritys on yhdistettävissä ei-kestävää toimintaa tekevään
yritykseen.
Tutkielma on toteutettu käsiteanalyyttisenä kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdytään aikaisempiin
tutkimuksiin. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty tieteellisistä julkaisuista, kotimaisesta ja ulkomaisesta
kirjallisuudesta sekä raporteista. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että uudet kestävyysraportoinnin
sääntelyt tulevat vaikuttamaan laajaan joukkoon yrityksiä.
jotta ne voivat paremmin huomioida ilmastoriskit omassa riskienhallinnassaan uuden
kestävyysraportointivelvoitteen mukaisesti. Kestävyysraportointidirektiivin pohjalta annetut Euroopan
Unionin kestävyysraportointistandardit luovat ohjeistuksen suurelle osaa eurooppalaisia yrityksiä siitä, miten
niiden tulisi huomioida kestävyys liiketoiminnassaan ja strategiassaan, hallintotavoissaan,
riskienhallinnassaan ja mittareissa sekä tavoitteissa. Kestävyysraportointi osana tilinpäätösraportointia
muuttuu pakolliseksi ja huomattavasti määrämuotoisemmaksi suurelle osaa yrityksistä, lisäksi se tulee
varmennuksen piiriin. Uuden sääntelyn tarkoituksena on tuottaa vertailukelpoista ja luotettavaa informaatiota
sidosryhmien päätöksenteon avuksi sekä vähentää viherpesua.
Yrityksen tulee kerätä riittävästi tosiasiallista tietoa kestävyydestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista
arvioidakseen kaksinkertaisen olennaisuuden analyysin avulla riskit ja mahdollisuudet yritykselle sekä
yrityksen toiminnan aiheuttamat vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan. Näin yritys pystyy muodostamaan
riittävän kattavan kuvan yritykselle olennaisista ilmastonmuutoksen riskeistä, joka auttaa yrityksiä
tunnistamaan ja hallitsemaan ilmastoriskejä sekä päivittämään riskienhallintaansa. Ilmastoriskien
kartoittamiseen yritykset voivat käyttää erityisesti tulevaisuuden eri skenaarioita ja mallinnuksia. Niiden avulla
yritykset pystyvät tunnistamaan tiskien toteutumisen todennäköisyyttä ja varautumaan mahdollisiin riskeihin
sekä lieventämään riskien mahdollisesti aiheuttamia haittoja. Tämä varautuminen luo yritykselle kilpailuetua
ja kasvattaa sidosryhmien luottamusta yritykseen.
Kiristyvä lainsäädäntö hyödyntää rahoitusmarkkinoiden informaatiotarvetta ja kokonaisriskin minimointia
asettamalla rahoitusmarkkinoiden toimijoille kestävyyden raportointivelvollisuuksia. Näin ohjataan erityisesti
rahoitusmarkkinoiden toimintaan kohti kestävämpiä sijoituskohteita ja kannustetaan tätä kautta yrityksiä
kestävämpään liiketoimintaan. Samalla rahoittajat hallitsevat omaa kokonaisriskiänsä ottamalla huomioon
sijoitustensa ilmastoriskit ja ohjaavat pääomia kohti kestävämpiä sijoituksia sekä yrityksiä ottamaan paremmin
ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit huomioon omassa toiminnassaan. Tämä vaikuttaa epäsuorasti
huomattavasti suurempaan joukkoon yrityksiä, sillä rahoitusmarkkinat voivat rajoittaa rahoituksen ja
lainanantoaan tai rahoituksen ehdot kiristyvät huomattavasti yrityksille, jotka eivät ole riittävällä kestävyyden
tasolla. Yritykset voivat alkaa välttää käyttämästä yrityksiä, joiden kestävyystoiminta eivät vastaa
hyväksyttävää tasoa välttääkseen maineriskin, jos yritys on yhdistettävissä ei-kestävää toimintaa tekevään
yritykseen.
Tutkielma on toteutettu käsiteanalyyttisenä kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdytään aikaisempiin
tutkimuksiin. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty tieteellisistä julkaisuista, kotimaisesta ja ulkomaisesta
kirjallisuudesta sekä raporteista. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että uudet kestävyysraportoinnin
sääntelyt tulevat vaikuttamaan laajaan joukkoon yrityksiä.