Kuulohavaintokynnyksen yhteys ääntämisvasteisiin muunnetun kuulopalautteen koeasetelmassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassamme tarkastelimme, miten henkilökohtainen kyky havaita muutos omassa äänenkorkeudessaan on yhteydessä siihen, miten ääntä muokataan muutoksen jälkeen. DIVA-mallin (Directions into Velocities of Articulators) mukaisesti toimiva palautejärjestelmä säätelee puheentuottoa ja havaitsee automaattisesti muutokset kuulopalautteessa. Tarkkuus havaita kuulopalautteen muutoksia on yksilöllinen. Tutkimuksessamme kuulopalautejärjestelmän toimintaa tutkittiin tuottamalla kuulopalautteeseen keinotekoinen äänenkorkeuden muutos eli perturbaatio. DIVA-mallin oletusten mukaisesti koehenkilöt muuttavat perturbaation seurauksena äänentaajuuttaan. Tätä muutosta kutsutaan ääntämisvasteeksi, ja siinä on useimmiten havaittavissa kaksi eri vastetta, jotka ajoittuvat erillisiin ajanhetkiin. Ensimmäinen vaste on pitkälti automaattinen ja toinen tahdonalaisemmin säädeltävissä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin henkilökohtaisen kuulohavaintokynnyksen yhteyttä ensimmäiseen ja toiseen ääntämisvasteeseen sekä koehenkilöiden (n = 73) ääntämisvasteiden muuttumista kokeen edetessä. Henkilökohtaisen havaintokynnyksen yhteyttä ääntämisvasteisiin on tutkittu vähän ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tämä on tiettävästi ensimmäinen tutkimus, jossa tutkittiin havaintokynnyksen vaikutusta myöhempään vasteeseen. Hypoteesina oli, että tarkat havaitsijat tuottaisivat pienempiä ääntämisvasteita kuin heikommat havaitsijat, ja että tarkkojen havaitsijoiden vasteet muuttuisivat enemmän kokeen edetessä. Lisäksi oletettiin, että havaintokynnys vaikuttaisi vähemmän ensimmäiseen vasteeseen kuin toiseen vasteeseen. Ääntämisvasteiden analysointiin käytettiin lineaarisia sekamalleja. Perturbaation koolla oli suuri vaikutus ääntämisvasteiden kokoon, ja koehenkilöt tuottivat vasteita myös pienimpiin perturbaatioihin. Havaintokynnyksellä ei ollut yksinään vaikutusta ääntämisvasteisiin. Sen sijaan tarkemmat havaitsijat tuottivat myöhemmässä ajanhetkessä pienempiä vasteita suuriin perturbaatioihin kuin heikommat havaitsijat. Ensimmäisen ajanhetken vasteissa vastaavaa ilmiötä ei havaittu, mikä voisi selittyä vasteen automaattisuudella. Tarkoilla havaitsijoilla DIVA-mallin mukaisen syötekytkentäjärjestelmän toiminta on voinut olla harjaantuneempaa, kun taas heikommat havaitsijat saattoivat tukeutua enemmän puheen palautejärjestelmään myös suuremmilla perturbaatioilla. Koehenkilöiden ääntämisvasteet eivät muuttuneet kokeen edetessä eikä havaintokynnys ennustanut vasteiden muuttumista. Vasteiden muuttumista ei ehkä ilmennyt, sillä kokeessa käytetyt perturbaatiot olivat epäsäännöllisiä ja ennustamattomia. Havaintokynnyksen yhteyttä eri ääntämisvasteisiin ja ääntämisvasteiden muuttumista tulisi tutkia lisää erilaisilla koeasetelmilla. Tällaista tutkimustietoa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi Parkinson-potilaiden puheen monitoroinnin mahdollisten muutosten ymmärtämisessä. Oman puheen tietoisempaa havaitsemista voitaisiin harjoittaa osana Parkinson-potilaiden puheterapiaa.