Työlainsäädännön väliaikaiset muutokset Covid-19 -pandemian aikana ja niiden vaikutus eri intressiryhmiin
Kyrölä, Janet (2024-12-15)
Työlainsäädännön väliaikaiset muutokset Covid-19 -pandemian aikana ja niiden vaikutus eri intressiryhmiin
Kyrölä, Janet
(15.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241216103133
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241216103133
Tiivistelmä
Suomen joutuessa valmiuslain tarkoittamiin poikkeusoloihin koronavirustilanteen vuoksi vuoden 2020 alussa, päätöksiä jouduttiin tekemään epävarman ja puutteellisen tiedon pohjalta. Koronapandemian todettiin heikentävän merkittävästi yritysten taloudellisia toimintaedellytyksiä, joten kevään aikana saatettiin voimaan suuri määrä koronaviruspandemiaan liittyviä määräaikaisia säädöksiä, joilla luotiin edellytyksiä yhteiskunnan toimivuudelle pandemiaolosuhteissa.
Tutkielmassa pyritään selvittämään lainsäädäntötutkimuksen keinoin miten eri sidosryhmät ovat osallistuneet lainvalmisteluun, millaisia vaikutusarviointeja eri sidosryhmiin kohdistuvista vaikutuksista toteutettiin lainsäädäntöprosessin aikana ja millaisia vaikutuksia lailla oli lopulta eri sidosryhmiin. Tutkimuksessa hyödynnetään intressiryhmäteoriaa eri intressiryhmien vaikuttamismahdollisuuksien ja lakimuutosten vaikutusten tarkastelemiseksi.
Tutkielma osoittaa, että lainvalmisteluun osallistui lakimuutoksen kannalta keskeisimpiä sidosryhmiä, mutta laki perustui lopulta hyvin pitkälti työmarkkinakeskusjärjestöjen sekä työntekijöitä ja työnantajia edustavien tahojen hallitukselle antamaan esitykseen tarvittavista toimista. Työmarkkinajärjestöjen vaikutus lainsäätäjiin oli merkittävää, kun taas kansalaisten ja muiden mahdollisten intressiryhmien kuuleminen jäi toteutumatta, sillä valmistelussa poikettiin tavanomaisen lausuntokierroksen järjestämisestä.
Lainvalmistelussa toteutettiin kattavat ja jälkikäteen arvioiden osuvat vaikutusarvioinnit työntekijöiden, työnantajien ja valtion osalta. Lain tarkoitusperä, työllisyyden ylläpitäminen ja yritysten elinkelpoisina säilyttäminen näyttää isossa kuvassa toteutuneen hyvin. Tosiasialliset vaikutukset olisivat voineet kuitenkin muodostua suuremmiksi, mikäli Suomessa olisi käytetty muiden pohjoismaiden kanssa yhteneväisiä toimintamalleja. Näissä negatiiviset vaikutukset työntekijöiden ansiotasoon olivat maltillisemmat ja työntekijän työsuhde useimmiten säilyi. Muut pohjoismaat panostivat taloudellisesti negatiivisten vaikutusten torjumiseen enemmän kuin Suomi.
Mahdollisuutta ja valmiutta saattaa lainsäädäntöä voimaan hyvin nopeassa aikataulussa voidaan pitää kriisioloissa varsin positiivisena seikkana. Työlainsäädännön väliaikaisten muutosten valmistelua tarkastellessa voidaan kuitenkin nähdä, että joutuisuuteen pyrkiminen tinkimällä sidosryhmien ja kansalaisten kuulemisesta voi olla omiaan vahvistamaan korporatistista päätöksentekoa.
Tutkielmassa pyritään selvittämään lainsäädäntötutkimuksen keinoin miten eri sidosryhmät ovat osallistuneet lainvalmisteluun, millaisia vaikutusarviointeja eri sidosryhmiin kohdistuvista vaikutuksista toteutettiin lainsäädäntöprosessin aikana ja millaisia vaikutuksia lailla oli lopulta eri sidosryhmiin. Tutkimuksessa hyödynnetään intressiryhmäteoriaa eri intressiryhmien vaikuttamismahdollisuuksien ja lakimuutosten vaikutusten tarkastelemiseksi.
Tutkielma osoittaa, että lainvalmisteluun osallistui lakimuutoksen kannalta keskeisimpiä sidosryhmiä, mutta laki perustui lopulta hyvin pitkälti työmarkkinakeskusjärjestöjen sekä työntekijöitä ja työnantajia edustavien tahojen hallitukselle antamaan esitykseen tarvittavista toimista. Työmarkkinajärjestöjen vaikutus lainsäätäjiin oli merkittävää, kun taas kansalaisten ja muiden mahdollisten intressiryhmien kuuleminen jäi toteutumatta, sillä valmistelussa poikettiin tavanomaisen lausuntokierroksen järjestämisestä.
Lainvalmistelussa toteutettiin kattavat ja jälkikäteen arvioiden osuvat vaikutusarvioinnit työntekijöiden, työnantajien ja valtion osalta. Lain tarkoitusperä, työllisyyden ylläpitäminen ja yritysten elinkelpoisina säilyttäminen näyttää isossa kuvassa toteutuneen hyvin. Tosiasialliset vaikutukset olisivat voineet kuitenkin muodostua suuremmiksi, mikäli Suomessa olisi käytetty muiden pohjoismaiden kanssa yhteneväisiä toimintamalleja. Näissä negatiiviset vaikutukset työntekijöiden ansiotasoon olivat maltillisemmat ja työntekijän työsuhde useimmiten säilyi. Muut pohjoismaat panostivat taloudellisesti negatiivisten vaikutusten torjumiseen enemmän kuin Suomi.
Mahdollisuutta ja valmiutta saattaa lainsäädäntöä voimaan hyvin nopeassa aikataulussa voidaan pitää kriisioloissa varsin positiivisena seikkana. Työlainsäädännön väliaikaisten muutosten valmistelua tarkastellessa voidaan kuitenkin nähdä, että joutuisuuteen pyrkiminen tinkimällä sidosryhmien ja kansalaisten kuulemisesta voi olla omiaan vahvistamaan korporatistista päätöksentekoa.