Haluan lapsilleni parempaa – kokemuksia ylisukupolvisesta köyhyydestä ja osattomuudesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassani olen kiinnostunut suomalaisten kokemuksista ylisukupolvisesta köyhyydestä ja osattomuudesta lapsiperheissä. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedämme köyhyyden olevan muutakin kuin taloudellista puutetta ja toisaalta tiedämme köyhyyden ja muiden huono-osaisuuden osatekijöiden taipumuksen siirtyä sukupolvelta toiselle, jolloin siitä voidaan puhua ylisukupolvisena ilmiönä. Keräsin aineiston kirjoituskutsun kautta keväällä 2024. Se koostuu 14 kirjoituksesta. Näistä 12 kappaletta arkistoidaan Tietoarkistoon. Aineistolle tein sisällön analyysin. Sisällön analyysin kautta aineistosta nostin esiin kymmenen teemaa, jotka ryhmittelin kolmeen isompaan teemaan. Näitä ovat osattomuus, ohjaavuus ja kulttuurillinen perimä sekä sosiaaliset suhteet. Osattomuuteen kuuluu lähes poikkeuksetta kirjoituksissa toistunut häpeä omassa lapsuudessa, joka koski vaatetusta ja kotia, matkailun puuttuminen sekä kokemusta osattomaksi jäämisestä sosiaaliturvasta ja myös kolmannen sektorin avusta. Elämäkulkua ohjaavina ja kulttuurilliseen perimään kuuluvina teemoina kirjoittajat kertoivat kokeneensa taloudenhallinnan haasteita ja moni kirjoittajista kertoi opiskelujen jääneen nuorempana ja vasta aikuisena he ovat opiskelleet tai opiskelevat korkeakoulututkintoa. Usein taustalla on arvottomuuden tunne ja itseluottamuksen puuttuminen. Toisaalta myös tietämättömyys opiskelumahdollisuuksista. Köyhyys näkyy myös tässä tutkimuksessa vahvasti ylisukupolvisena ilmiönä, mutta kuitenkin halua ja onnistumisia ylisukupolvisen kierteen katkaisemisessa ilmenee. Köyhyyskokemus ohjaa vahvasti lasten hankintaa ja hankittavien lasten määrää. Köyhyyden kokemuksella ja siihen liittyvällä häpeällä sekä osattomuudella harrastuksista on merkittävä vaikutus sosiaalisiin suhteisiin ja niiden muodostumiseen. Kasautuva huono-osaisuus lapsuuden perheessä vaikuttaa keskeisesti perheen vuorovaikutukseen, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia perheen lasten elämään. Positiivisena kokemuksena köyhyyteen liittyen kirjoittajat kertovat olevansa empaattisia ja oppineensa tulemaan toimeen hyvin vähällä. Köyhyys näyttäytyy suomalaisissa lapsiperheissä liian usein ylisukupolvisena ilmiönä, joka tuntuu osattomuutena useilla elämän eri osa-alueilla, materiaalisena puutteena, häpeänä ja ulkopuolisuutena. Köyhyys ohjaa merkittävästi henkilön elämänkulkua, eikä lapsuudessa koettu köyhyys jää vain lapsuuteen, vaikka aikuisena menisikin taloudellisesti paremmin. Köyhyys ohjaa sosiaalisia suhteita ja valikoi niiden muodostumista. Pahimmillaan köyhyys ja siitä seuraava osattomuus lannistaa ja passivoi henkilön. Ne myös vievät uskottavuutta yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan ja syövät demokratian legitimiteettiä.

In this master's thesis, I am interested in Finns' experiences of intergenerational poverty and deprivation in families with children. Based on previous research, we know that poverty is more than just financial deprivation, and on the other hand, we know that poverty and other factors of disadvantage tend to be passed on from one generation to another, which makes it a transgenerational phenomenon. I collected the material through a call for papers in spring 2024. It consists of 14 writings. 12 of them will be archived in the Finnish Tietoarkisto (data archive). I made a content analysis of the material. Through content analysis, I identified ten themes from the data, which I grouped into three larger themes. These are exclusion, guidance, cultural heritage, and social relations. Almost without exception, exclusion includes the shame from one's own childhood, which was repeated in the writings regarding clothing and home, the lack of traveling, and the experience of being excluded from social security and also from third-sector assistance. As themes that guide the course of life and belong to the cultural heritage, the writers said that they had experienced challenges in financial management and many of the writers said that they had left their studies when they were younger and only as adults they study or study for a higher education degree. Often the background is a feeling of worthlessness and lack of self-confidence. On the other hand, there is also ignorance about study opportunities. Poverty is also strongly seen in this study as a transgenerational phenomenon, but there is still a desire and success in breaking the transgenerational thread. The experience of poverty strongly guides the acquisition of children, and the number of children acquired. The experience of poverty and the associated shame and deprivation of hobbies have a significant impact on social relationships and their formation. Accumulating disadvantages in the childhood family has a central impact on family interaction, which has far-reaching effects on the lives of the children in the family. As a positive experience related to poverty, the writers report that they are empathetic and have learned to cope with very little. Poverty is too often seen in Finnish families with children as a cross-generational phenomenon, which is felt as exclusion in many different areas of life, as material deprivation, shame and exclusion. Poverty significantly guides a person's life course, and poverty experienced in childhood does not remain just in childhood, even if one is financially better off as an adult. Poverty guides social relationships and selections in their formation. At worst, poverty and the resulting exclusion discourage and passivate a person. They also take away credibility towards society and its institutions and erode the legitimacy of democracy.