Kuolemanvaraislahja : Pidätettyjen esineoikeuksien vaikutus kuolemanvaraisuuteen
Vahalahti, Jani (2024-12-13)
Kuolemanvaraislahja : Pidätettyjen esineoikeuksien vaikutus kuolemanvaraisuuteen
(13.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241218104559
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241218104559
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on kuolemanvaraislahja ja tarkemmin tarkastelu siitä, mikä tekee yksittäisestä lahjaoikeustoimesta kuolemanvaraislahjan. Perintökaaren 17 luvun 2 §:n mukaan lahjanlupaukseen, jota ei ole täytettävä sen antajansa eläessä, tulee soveltaa, mitä testamentista on säädetty. Tutkielmassa pureudutaan tähän yleisesti jopa huonosti tunnettuun perintökaaren säännökseen.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mistä kuolemanvaraislahjassa ensinnäkin on kyse, mikä tekee lahjasta kuolemanvaraisen, miten sen sääntely on kehittynyt sen nykytilaan sekä lisäksi, miten se asettuu muiden jäämistöoikeuden instrumenttien joukkoon. Tutkielman perimmäinen tarkoitus on siis aiheeseen liittyvän tiedon systematisointi. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten kuolemanvaraislahjaa on määritelty oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä. Huomioita kiinnitetään erityisesti siihen, millaisin keinoin voidaan arvioida, onko käsiteltävässä lahjaoikeustoimessa kyse kuolemanvaraislahjasta vaiko ei. Tarkastelun myötä havaitaan, että tämän selvittämiseksi tulee perehtyä myös esineoikeuteen etenkin omistusoikeutta koskevin osin.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on lainoppi. Kuolemanvaraislahjaa koskevaa sääntelyä on perusteltu varsin vähän sitä koskevassa säännösaineistossa. Tästä syystä erityisen merkittäviksi oikeuslähteiksi nousevat oikeuskirjallisuus sekä korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö. Käytetystä aineistosta on havaittavissa se, että kuolemanvaraislahjaa koskeva säännös on tullut voimaan perintökaaren kokonaisuudistuksessa 1.1.1966. Aineisto on pääosin melko vanhaa, mutta edelleen kuitenkin pätevää lähdeaineistoa.
Tarkastelun perusteella havaitaan, että selvittääkseen, onko oikeustoimessa kyse kuolemanvaraislahjasta, tulee oikeustoimen omistusoikeutta muotoavia ehtoja arvioida jäämistöoikeudellisessa kehyksessä, jossa kuolemanvaraisuuden rajaa tulee etsiä askel kerrallaan. Voidaankin melko nopeasti todeta, että selvää rajaa sen määrittämiselle onko oikeustoimessa kyse kuolemanvaraislahjasta vaiko ei, on vaikea löytää. Merkitystä on lisäksi sillä, painotetaanko suoritetussa arvioinnissa esineoikeudellista vaiko jäämistöoikeudellista katsantoa. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on pyritty tarjoamaan keinoja ja oikeusohjeita näihin kysymyksiin vastaamiseen, mutta oikeustilaa selkeyttävät muutokset joko lainsäätäjän toimesta taikka korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön myötä olisivat toivottuja.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mistä kuolemanvaraislahjassa ensinnäkin on kyse, mikä tekee lahjasta kuolemanvaraisen, miten sen sääntely on kehittynyt sen nykytilaan sekä lisäksi, miten se asettuu muiden jäämistöoikeuden instrumenttien joukkoon. Tutkielman perimmäinen tarkoitus on siis aiheeseen liittyvän tiedon systematisointi. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten kuolemanvaraislahjaa on määritelty oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä. Huomioita kiinnitetään erityisesti siihen, millaisin keinoin voidaan arvioida, onko käsiteltävässä lahjaoikeustoimessa kyse kuolemanvaraislahjasta vaiko ei. Tarkastelun myötä havaitaan, että tämän selvittämiseksi tulee perehtyä myös esineoikeuteen etenkin omistusoikeutta koskevin osin.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on lainoppi. Kuolemanvaraislahjaa koskevaa sääntelyä on perusteltu varsin vähän sitä koskevassa säännösaineistossa. Tästä syystä erityisen merkittäviksi oikeuslähteiksi nousevat oikeuskirjallisuus sekä korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö. Käytetystä aineistosta on havaittavissa se, että kuolemanvaraislahjaa koskeva säännös on tullut voimaan perintökaaren kokonaisuudistuksessa 1.1.1966. Aineisto on pääosin melko vanhaa, mutta edelleen kuitenkin pätevää lähdeaineistoa.
Tarkastelun perusteella havaitaan, että selvittääkseen, onko oikeustoimessa kyse kuolemanvaraislahjasta, tulee oikeustoimen omistusoikeutta muotoavia ehtoja arvioida jäämistöoikeudellisessa kehyksessä, jossa kuolemanvaraisuuden rajaa tulee etsiä askel kerrallaan. Voidaankin melko nopeasti todeta, että selvää rajaa sen määrittämiselle onko oikeustoimessa kyse kuolemanvaraislahjasta vaiko ei, on vaikea löytää. Merkitystä on lisäksi sillä, painotetaanko suoritetussa arvioinnissa esineoikeudellista vaiko jäämistöoikeudellista katsantoa. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on pyritty tarjoamaan keinoja ja oikeusohjeita näihin kysymyksiin vastaamiseen, mutta oikeustilaa selkeyttävät muutokset joko lainsäätäjän toimesta taikka korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön myötä olisivat toivottuja.