Yhteisöllisyyden linnake? : Varusmiespalveluksen tuottama kollektiivinen tajunta osana asevelvollisten yhteisöllisyyttä
Kulmala, Iida (2024-11-26)
Yhteisöllisyyden linnake? : Varusmiespalveluksen tuottama kollektiivinen tajunta osana asevelvollisten yhteisöllisyyttä
(26.11.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219105453
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219105453
Tiivistelmä
Asepalvelus on normiksi kiteytynyt osa suomalaista yhteiskuntaa ja se tuottaa tietynlaisia käsityksiä suomalaisuudesta, kansalaisuudesta sekä mieheydestä. Samanaikaisesti suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu, mikä nostaa uudenlaisia kysymyksiä asevelvollisuudelle. Puolustusvoimat on korostanut tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -ajattelussaan asevelvollisuusarmeijan tasapäistävää voimaa, jossa yksilöt asetetaan samalle viivalle. Tämän seurauksena varusmiesten yhteisö sisäistää ajatuksen samanlaisuudesta, mikä edistää sen yhteisöllisyyttä sekä sisäistä toimivuutta. Tutkielma tuottaa kriittistä näkökulmaa asepalveluksen yhdenvertaistavan voiman sekä sen tasa-arvo -käsityksen toteutumiselle.
Tutkielma tarkastelee asevelvollisten yhteisöllisyyttä kollektiivisena tajuntana hyödyntäen Èmile Durkheimin käsitystä kollektiivisen tajunnan eri ilmenemismuodoista yhteiskunnassa sekä niiden solidaarisuuden eri muodoista. Analyysimenetelmänä on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analysoitava aineisto koostuu 12 ryhmähaastattelusta, jotka toteutettiin asepalvelusta suorittaville varusmiehille. Haastatteluissa kartoitettiin varusmiesten maanpuolustussuhdetta sekä kokemuksia asepalveluksesta ja sen merkityksistä osana suomalaisuutta.
Asevelvollisten kollektiivinen tajunta tuottaa varusmiehille yhteisöllisyyttä, jota voidaan pitää jopa poikkeuksellisen voimakkaana postmodernissa yhteiskunnassa. Tajunta ohjaa ja valvoo yksilöiden tapoja olla, toimia ja ajatella yhteisössä. Yhteisöllisyyden toimivuus edellyttää tietynlaisia tapoja ymmärtää muun muassa sukupuolta ja suomalaisuutta. Samanaikaisesti tajunta ja sen muodostama yhteisö nojaavat oletukseen sen sisäisestä homogeenisyydestä, saaden ulossulkevia piirteitä, jolloin kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä osaksi yhteisöä sekä sen kollektiivista tajuntaa.
Tajunta tuottaa varusmiehille samanlaisuuden harhaa, joka on ristiriidassa asepalveluksen todellisuuden kanssa. Varusmiehet kokevat olevansa ennen kaikkea sotilaita, mihin ei vaikuta esimerkiksi yksilön sukupuoli tai etninen tausta. Kyse on harhasta, sillä kollektiivinen tajunta sisältää selkeän maskuliinisen sotilaan ideaalin, jonka sisälle kaikki varusmiehet eivät mahdu. Ideaalin ulkopuolelle jäävät yksilöt hakevat täysvertaista pääsyä asevelvollisten kollektiiviseen tajuntaan pyrkimällä kohti samanlaisuutta ja sen sisäistämää ideaalia. Iso osa yhteisöllisyyden ylläpitämisen vastuusta kasautuu näin ollen vähemmistöille, joiden oletetaan häivyttävän omaa erilaisuuttaan. Simputus toimii yhtenä asevelvollisten kollektiivisen tajunnan sosiaalisena hallinnan keinona, jonka avulla yksilöitä ohjataan kohti samanlaisuutta.
Tajunta vähättelee yksilöiden keskinäisiä eroja, jotka kuitenkin asettavat varusmiehiä eriarvoisiin asemiin palveluksessa. Kokemus samanlaisuudesta johtaa oletukseen tasa-arvon toteutumisesta palveluksessa. Tämän seurauksena epätasa-arvoisia rakenteita on haastavaa huomata, eikä ongelmakohtiin osata puuttua. Ongelmat saatetaan paikantaa rakenteiden sijaan yksittäistapauksiksi.
Asevelvollisten kollektiivinen tajunta on voimakkaan sukupuolittunut. Miessukupuoli jää varusmiesten puheessa mykäksi, mikä kertoo mieheyden ja maskuliinisuuden normalisoitumisesta armeijayhteisössä. Samalla mykän miessukupuolen keinoin häivytetään miesten keskinäistä moninaisuutta. Sukupuolen teemat siirrettiin naissukupuolta koskeviksi teemoiksi, mikä toiseuttaa naisia yhteisön sisällä.
Tutkielma tarkastelee asevelvollisten yhteisöllisyyttä kollektiivisena tajuntana hyödyntäen Èmile Durkheimin käsitystä kollektiivisen tajunnan eri ilmenemismuodoista yhteiskunnassa sekä niiden solidaarisuuden eri muodoista. Analyysimenetelmänä on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analysoitava aineisto koostuu 12 ryhmähaastattelusta, jotka toteutettiin asepalvelusta suorittaville varusmiehille. Haastatteluissa kartoitettiin varusmiesten maanpuolustussuhdetta sekä kokemuksia asepalveluksesta ja sen merkityksistä osana suomalaisuutta.
Asevelvollisten kollektiivinen tajunta tuottaa varusmiehille yhteisöllisyyttä, jota voidaan pitää jopa poikkeuksellisen voimakkaana postmodernissa yhteiskunnassa. Tajunta ohjaa ja valvoo yksilöiden tapoja olla, toimia ja ajatella yhteisössä. Yhteisöllisyyden toimivuus edellyttää tietynlaisia tapoja ymmärtää muun muassa sukupuolta ja suomalaisuutta. Samanaikaisesti tajunta ja sen muodostama yhteisö nojaavat oletukseen sen sisäisestä homogeenisyydestä, saaden ulossulkevia piirteitä, jolloin kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä osaksi yhteisöä sekä sen kollektiivista tajuntaa.
Tajunta tuottaa varusmiehille samanlaisuuden harhaa, joka on ristiriidassa asepalveluksen todellisuuden kanssa. Varusmiehet kokevat olevansa ennen kaikkea sotilaita, mihin ei vaikuta esimerkiksi yksilön sukupuoli tai etninen tausta. Kyse on harhasta, sillä kollektiivinen tajunta sisältää selkeän maskuliinisen sotilaan ideaalin, jonka sisälle kaikki varusmiehet eivät mahdu. Ideaalin ulkopuolelle jäävät yksilöt hakevat täysvertaista pääsyä asevelvollisten kollektiiviseen tajuntaan pyrkimällä kohti samanlaisuutta ja sen sisäistämää ideaalia. Iso osa yhteisöllisyyden ylläpitämisen vastuusta kasautuu näin ollen vähemmistöille, joiden oletetaan häivyttävän omaa erilaisuuttaan. Simputus toimii yhtenä asevelvollisten kollektiivisen tajunnan sosiaalisena hallinnan keinona, jonka avulla yksilöitä ohjataan kohti samanlaisuutta.
Tajunta vähättelee yksilöiden keskinäisiä eroja, jotka kuitenkin asettavat varusmiehiä eriarvoisiin asemiin palveluksessa. Kokemus samanlaisuudesta johtaa oletukseen tasa-arvon toteutumisesta palveluksessa. Tämän seurauksena epätasa-arvoisia rakenteita on haastavaa huomata, eikä ongelmakohtiin osata puuttua. Ongelmat saatetaan paikantaa rakenteiden sijaan yksittäistapauksiksi.
Asevelvollisten kollektiivinen tajunta on voimakkaan sukupuolittunut. Miessukupuoli jää varusmiesten puheessa mykäksi, mikä kertoo mieheyden ja maskuliinisuuden normalisoitumisesta armeijayhteisössä. Samalla mykän miessukupuolen keinoin häivytetään miesten keskinäistä moninaisuutta. Sukupuolen teemat siirrettiin naissukupuolta koskeviksi teemoiksi, mikä toiseuttaa naisia yhteisön sisällä.