Minä toteutan tahtosi : Edunvalvontavaltuutetun velvoitteet ja vahingonkorvausvastuu lahjoituksessa
Mariola, Ida (2024-12-12)
Minä toteutan tahtosi : Edunvalvontavaltuutetun velvoitteet ja vahingonkorvausvastuu lahjoituksessa
(12.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219104871
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219104871
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee edunvalvontavaltuutusta erityisesti edunvalvontavaltuutetun näkökulmasta. Aihetta lähestytään oikeuskirjallisuuden, korkeimman oikeuden ratkaisujen ja joidenkin eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen kautta. Tutkimus on teoreettinen ja käytetty metodi oikeusdogmaattinen.
Tutkielmassa keskitytään valtuutetun toimintaa ohjaaviin velvoitteisiin sekä niiden taustalla oleviin periaatteisiin ja pohditaan, miten ne ohjaavat edunvalvontavaltuutetun toimintaa nimenomaan niissä tilanteissa, joissa valtuuttaja on ottanut valtakirjaansa määräyksen lahjan antamisesta. Tutkielmassa pohditaan myös, miten valtuutetun tulee ratkaista mahdollinen periaatteiden kollisio. Lisäksi tutkitaan kysymystä, missä tilanteissa valtuutettu voi joutua vahingonkorvausvelvolliseksi lahjaoikeustoimen toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen valossa ja suhteessa kehen. Holhousoikeudessa vaikuttavat periaatteet eli itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaate ja suojaamisen periaate, saavat valtuutetun toiminnassa ilmentymänsä lakiin edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) otettujen säännöksien kautta, jotka koskevat edunvalvontavaltuutetun velvoitteita. Näitä velvoitteita ovat kuulemisvelvoite, joka ilmentää valtuuttajan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaatetta sekä huolellisuusvelvoite, joka puolestaan ilmentää suojaamisen periaatetta. Näiden velvoitteiden lisäksi valtuutetun toimintaan saattaa vaikuttaa mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuuden riski. Jos valtuutettu on tehtävässään aiheuttanut valtuuttajalle vahingon joko tahallaan tai huolimattomuudesta, saattaa vahingonkorvausvelvollisuus aktualisoitua. Korvauskynnyksen rajana on lievä huolimattomuus.
Valtuuttajan kuulemisvelvoitteen laiminlyöntiä ei ole sanktioitu. Riippuukin valtuutetusta itsestään, kuinka paljon hän haluaa ottaa valtuutettua mukaan päätöksentekoon. Vaikka kyseessä on kuulemisvelvoite, on tämä velvoite todellisuudessa enemmänkin suositus tai kehotus. Huolellisuusvelvoitteen rikkominen puolestaan on sanktioitu. Valtuutettu saattaa joutua vahingonkorvausvelvolliseksi, mikäli hän toimii huolellisuusvelvoitteen vastaisesti, mutta ei koskaan suhteessa valtuuttajaan lahjoittamatta jättämisen perusteella. Lahjoittamatta jättämisestä valtuuttajalle aiheutunut vahinko on lähinnä kärsimystä. Aineettomien vahinkojen korvaamiseen suhtaudutaan oikeudessamme pidättyväisesti ja se mielipaha, joka valtuuttajalle mahdollisesti aiheutuu, kuuluu sietämisvelvollisuuden piriin eikä tule korvattavaksi. Valtuutetun vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoituminen on lahjaoikeustoimen kontekstissa suhteessa valtuuttajaan mahdollinen vain, jos lahjoitus on tehty toimivalta ylittäen. Kovin todennäköisenä ei vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoitumista voida kuitenkaan pitää, koska toimivallan ylitykseen tulee reagoida ja on epäselvää kuka siihen reagoi, jos valtuuttaja ei itse siihen pysty. Edunvalvontavaltuutettu voi joutua korvausvelvolliseksi suhteessa lahjansaajan, jos hän ei toteuta lahjoitusta joko vahingonkorvauslain puhtaan varallisuusvahingon perusteella erityisen painavien syiden ollessa käsillä tai sopimusvastuun laajentamisen perusteella. Molemmissa tapauksissa kuitenkin useiden edellytysten tulisi täyttyä yhtäaikaisesti, jotta vahingonkorvausvelvollisuus voisi aktualisoitua. Näin ollen valtuutetun vahingonkorvausvelvollisuutta suhteessa lahjansaajan voidaan pitää lähinnä teoreettisena. Mikäli itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaate ja suojaamisen periaate joutuvat kollisioon, tulisi itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaatetta yrittää toteuttaa niin pitkälle kuin mahdollista.
Tutkielmassa keskitytään valtuutetun toimintaa ohjaaviin velvoitteisiin sekä niiden taustalla oleviin periaatteisiin ja pohditaan, miten ne ohjaavat edunvalvontavaltuutetun toimintaa nimenomaan niissä tilanteissa, joissa valtuuttaja on ottanut valtakirjaansa määräyksen lahjan antamisesta. Tutkielmassa pohditaan myös, miten valtuutetun tulee ratkaista mahdollinen periaatteiden kollisio. Lisäksi tutkitaan kysymystä, missä tilanteissa valtuutettu voi joutua vahingonkorvausvelvolliseksi lahjaoikeustoimen toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen valossa ja suhteessa kehen. Holhousoikeudessa vaikuttavat periaatteet eli itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaate ja suojaamisen periaate, saavat valtuutetun toiminnassa ilmentymänsä lakiin edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) otettujen säännöksien kautta, jotka koskevat edunvalvontavaltuutetun velvoitteita. Näitä velvoitteita ovat kuulemisvelvoite, joka ilmentää valtuuttajan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaatetta sekä huolellisuusvelvoite, joka puolestaan ilmentää suojaamisen periaatetta. Näiden velvoitteiden lisäksi valtuutetun toimintaan saattaa vaikuttaa mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuuden riski. Jos valtuutettu on tehtävässään aiheuttanut valtuuttajalle vahingon joko tahallaan tai huolimattomuudesta, saattaa vahingonkorvausvelvollisuus aktualisoitua. Korvauskynnyksen rajana on lievä huolimattomuus.
Valtuuttajan kuulemisvelvoitteen laiminlyöntiä ei ole sanktioitu. Riippuukin valtuutetusta itsestään, kuinka paljon hän haluaa ottaa valtuutettua mukaan päätöksentekoon. Vaikka kyseessä on kuulemisvelvoite, on tämä velvoite todellisuudessa enemmänkin suositus tai kehotus. Huolellisuusvelvoitteen rikkominen puolestaan on sanktioitu. Valtuutettu saattaa joutua vahingonkorvausvelvolliseksi, mikäli hän toimii huolellisuusvelvoitteen vastaisesti, mutta ei koskaan suhteessa valtuuttajaan lahjoittamatta jättämisen perusteella. Lahjoittamatta jättämisestä valtuuttajalle aiheutunut vahinko on lähinnä kärsimystä. Aineettomien vahinkojen korvaamiseen suhtaudutaan oikeudessamme pidättyväisesti ja se mielipaha, joka valtuuttajalle mahdollisesti aiheutuu, kuuluu sietämisvelvollisuuden piriin eikä tule korvattavaksi. Valtuutetun vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoituminen on lahjaoikeustoimen kontekstissa suhteessa valtuuttajaan mahdollinen vain, jos lahjoitus on tehty toimivalta ylittäen. Kovin todennäköisenä ei vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoitumista voida kuitenkaan pitää, koska toimivallan ylitykseen tulee reagoida ja on epäselvää kuka siihen reagoi, jos valtuuttaja ei itse siihen pysty. Edunvalvontavaltuutettu voi joutua korvausvelvolliseksi suhteessa lahjansaajan, jos hän ei toteuta lahjoitusta joko vahingonkorvauslain puhtaan varallisuusvahingon perusteella erityisen painavien syiden ollessa käsillä tai sopimusvastuun laajentamisen perusteella. Molemmissa tapauksissa kuitenkin useiden edellytysten tulisi täyttyä yhtäaikaisesti, jotta vahingonkorvausvelvollisuus voisi aktualisoitua. Näin ollen valtuutetun vahingonkorvausvelvollisuutta suhteessa lahjansaajan voidaan pitää lähinnä teoreettisena. Mikäli itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaate ja suojaamisen periaate joutuvat kollisioon, tulisi itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaatetta yrittää toteuttaa niin pitkälle kuin mahdollista.