Wangechi Mutun veistokset osana taiteen dekolonisaation käytänteitä : Afrofuturistista läntisen kaanonin kritiikkiä
Kujansuu, Elina (2024-12-14)
Wangechi Mutun veistokset osana taiteen dekolonisaation käytänteitä : Afrofuturistista läntisen kaanonin kritiikkiä
(14.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219104957
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219104957
Tiivistelmä
Tutkin kandidaatintutkielmassani kenialaistaustaisen Wangechi Mutun (1972) afrofuturistisia pronssiveistoksia Mama Ray (2020), neljän yksittäisen pronssiveistoksen kokonaisuutta The NewOnes will Free Us (2019) sekä pääosin kenialaisesta maasta (engl. soil) muotoiltuja Outstretched (2019) ja She Walks (2019) veistoksia. Tarkastelen valitsemiani teoksia ensisijaisesti dekolonisaation kehyksessä ja intersektionaalisen performatiivisuuden kautta. Kysyn tutkielmassani, miten Mutun aineistokseni valitsemani veistokset suhteutuvat taiteen dekolonisaatioon eli miten ne omalta osaltaan pyrkivät purkamaan historiallisia, eurosentrisiä ja eriarvoisuutta ylläpitäviä rakenteita. Koska teosten tarkastelu toimii afrofuturistisella ja dekolonisaation kentällä, joissa molemmissa nähdään rakenteiden purkamisen lisäksi oleelliseksi myös uuden tuottaminen, kysyn myös, minkälaista toista maailman näkemisen tapaa Mutun teokset ehdottavat. Tarkastelemani teokset voidaan määritellä edustavan afrofuturismia, joka läpileikkaa koko tutkielmani analyysia. Tarkastelen lisäksi Mama Rayn ja Outstretchin esillepanoa San Franciscon Taidemuseossa 7.5.–7.12.2021 sekä The NewOnes Will Free Us -kokonaisuuden esillepanoa Metropolitan Museum of New Yorkissa 2019–2020. Teosten esillepanon merkitys korostuu länsimaisessa taidemuseossa dekolonisaatiota edistävänä taidetekona. Niinpä näen tämänkin tarkastelukehyksen olevan tutkielmani kannalta olennainen. Lopuksi ehdotan, että Wangechi Mutun teokset voidaan nähdä taiteen dekolonisaation toimijoina.
Hyödynnän opinnäytteessäni intersektionaalisuutta ja afrofuturismia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, kuten Leena-Maija Rossin Muuttuva sukupuoli (2015) ja DeEwa M. Frazierin Introduction to Afrofuturism (2024). Wangechi Mutun osalta hyödynnän mm. Fine Art Museum of San Franciscon ja Metropolitan Museum of New Yorkin tuottamaa materiaalia, esimerkiksi näyttelykatalogeja ja taiteilijan haastatteluja. Taidehistoriaa dekolonisoivasta näkökulmasta käsittelevästä tutkimuksesta hyödynnän The Routledge Companion of Decolonizing Art History (2023) sekä Marsha Meskimmonin Transnational Feminisms and Art’s Transhemispheric Histories: Ecologies and Genealogies (2023). Teoksia dekolonisaatioon kontekstualisoivan tutkimusotteeni vuoksi analyysini hyödyntää myös muiden tieteenalojen dekolonisaatiota käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tärkeimpinä mainittakoon Ania Loomban Colonialism/Postcolonialism (2015) sekä Linda Tuhiwai Smithin Decolonizing Methodologies (2022).
Wangechi Mutua tai hänen teoksiaan ei ole suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltu lainkaan. Vaikka post- ja dekolonisaatioon liittyvää tutkimusta on kansainvälisesti tehty runsaasti, on taidehistorian dekolonisaatiotutkimus Suomessa hyvin vähäistä. Dekolonisaatio on kuitenkin sekä tärkeä että ajankohtainen aihe ja ansaitsisi laajempaa käsittelyä ja näkyvyyttä myös tämän hetken Suomessa. Analysoimalla Mutun teoksia ja niiden esillepanoa opinnäytteeni vastaa omalta osaltaan tähän tutkimukselliseen hiljaisuuteen.
Hyödynnän opinnäytteessäni intersektionaalisuutta ja afrofuturismia käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, kuten Leena-Maija Rossin Muuttuva sukupuoli (2015) ja DeEwa M. Frazierin Introduction to Afrofuturism (2024). Wangechi Mutun osalta hyödynnän mm. Fine Art Museum of San Franciscon ja Metropolitan Museum of New Yorkin tuottamaa materiaalia, esimerkiksi näyttelykatalogeja ja taiteilijan haastatteluja. Taidehistoriaa dekolonisoivasta näkökulmasta käsittelevästä tutkimuksesta hyödynnän The Routledge Companion of Decolonizing Art History (2023) sekä Marsha Meskimmonin Transnational Feminisms and Art’s Transhemispheric Histories: Ecologies and Genealogies (2023). Teoksia dekolonisaatioon kontekstualisoivan tutkimusotteeni vuoksi analyysini hyödyntää myös muiden tieteenalojen dekolonisaatiota käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tärkeimpinä mainittakoon Ania Loomban Colonialism/Postcolonialism (2015) sekä Linda Tuhiwai Smithin Decolonizing Methodologies (2022).
Wangechi Mutua tai hänen teoksiaan ei ole suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltu lainkaan. Vaikka post- ja dekolonisaatioon liittyvää tutkimusta on kansainvälisesti tehty runsaasti, on taidehistorian dekolonisaatiotutkimus Suomessa hyvin vähäistä. Dekolonisaatio on kuitenkin sekä tärkeä että ajankohtainen aihe ja ansaitsisi laajempaa käsittelyä ja näkyvyyttä myös tämän hetken Suomessa. Analysoimalla Mutun teoksia ja niiden esillepanoa opinnäytteeni vastaa omalta osaltaan tähän tutkimukselliseen hiljaisuuteen.