The effect of impact investing on the affordable housing crisis

Abstract

The difficulty households face in securing affordable, liveable housing without spending a significant portion of their income has been widely recognized. The affordable housing crisis is a global issue that affects both developing and developed countries. Its underlying causes include weakened public support, rising construction costs, demographic changes, and systemic inequality. Impact investing has emerged as a key strategy to address this challenge, combining financial, social, and environmental goals. However, the role of impact investing in solving the crisis remains partially unclear due to limited research, particularly in the context of the affordable housing crisis.

This thesis aims to explore how impact investing can be utilized to alleviate the affordable housing crisis. Theoretical frameworks such as the theory of change and the logic model are applied to clarify the key actions of impact investing and their effects.

Impact investing can be a significant tool in addressing the affordable housing crisis. Key actors include governments, private developers, non-profit organizations, and institutional investors. They seek to address the crisis through various means, including regulation, incentives, affordable housing projects, and diversified funding. However, barriers such as lack of governmental support and funding, unclear metrics, regulatory and legal constraints, financing gaps, high transaction costs, market competition, and social and structural inequality hinder progress.

Future research is needed, particularly in the context of affordable housing, to develop more accurate metrics and strategies for addressing this complex crisis. This thesis emphasizes the need for standardized and widely accepted metrics that would facilitate comparisons of investment efficiency, streamline operations, and reduce the reporting burden on stakeholders. Additionally, it examines the theory of change and the logic model, which help clarify necessary actions and measure progress. Future studies could focus on their application to impact investing, especially in affordable housing, by developing more specific indicators that account for the complexity and nonlinearity of this crisis.

Kotitalouksien vaikeus saada kohtuuhintaista, asumiskelpoista asuntoa ilman, että suuri osa tuloista kuluu siihen, on tunnistettu laajasti. Kohtuuhintaisen asumisen kriisi on globaali ongelma, joka koskee niin kehittyviä kuin kehittyneitä maita. Taustalla ovat muun muassa heikentynyt julkinen tuki, kasvaneet rakennuskustannukset, demografiset muutokset ja järjestelmällinen epätasa-arvo. Vaikuttavuussijoittaminen on noussut keskeiseksi keinoksi vastata tähän haasteeseen, sillä se yhdistää taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset tavoitteet. Vaikuttavuussijoittamisen rooli kriisin ratkaisemisessa jää kuitenkin osittain epäselväksi, koska tutkimusta aiheesta on vielä rajallisesti, ja vielä vähemmän kohtuuhintaisen asumisen kriisin kontekstissa.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten vaikuttavuussijoittamista voidaan hyödyntää kohtuuhintaisen asumisen kriisin lievittämisessä. Tutkielmassa hyödynnetään teoreettisena viitekehyksenä muutosmallia (theory of change) ja logiikkamallia selventämään vaikuttavuussijoittamisen keskeisiä toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia.

Vaikuttavuussijoittaminen voi olla merkittävä työkalu kohtuuhintaisen asumisen kriisin ratkaisemisessa. Keskeisiä toimijoita ovat hallitukset, yksityiset rakentajat, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ja institutionaaliset sijoittajat. Ne pyrkivät ratkaisemaan kriisiä eri tavoin: Muun muassa sääntelyn, kannustimien, kohtuuhintaisten asuntoprojektien ja monipuolisen rahoituksen avulla. Toisaalta esteitä luovat hallitusten tuen ja rahoituksen puute, epäselvät mittarit, sääntelyyn ja lainsäädäntöön liittyvät rajoitteet, rahoituskuilut, korkeat transaktiokustannukset, markkinakilpailu sekä sosiaalinen ja rakenteellinen epätasa-arvo.

Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta, erityisesti kohtuuhintaisen asumisen kontekstissa, jotta voidaan kehittää tarkempia mittareita ja strategioita monimutkaisen kriisin ratkaisemiseksi. Tämä opinnäytetyö korostaa tarvetta kehittää standardoituja ja yleisesti hyväksyttyjä mittareita, jotka mahdollistaisivat sijoitusten tehokkuuden vertailun, selkeyttäisivät toimintaa ja keventäisivät sidosryhmien raportointitaakkaa. Lisäksi tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin teoriamallia ja logiikkamallia, jotka selkeyttävät kriisin ratkaisemiseen tarvittavia toimenpiteitä ja edistyksen mittaamista. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia niiden soveltamista vaikuttavuussijoittamiseen erityisesti kohtuuhintaisen asumisen kontekstissa, esimerkiksi kehittämällä tarkempia indikaattoreita, jotka huomioivat tämän haasteen monimutkaisuuden ja epälineaarisuuden.