Hoitohenkilökunnalle suunnatut tukimekanismit potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
Lempinen, Harri (2024-12-18)
Hoitohenkilökunnalle suunnatut tukimekanismit potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
(18.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219105779
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241219105779
Tiivistelmä
Terveydenhuollossa tapahtuu maailmanlaajuisesti miljoonia potilaille haittaa, vammautumista ja kuoleman aiheuttavaa haitta- ja vaaratapahtumaa vuosittain. Potilas on haitta- ja vaaratapahtuman ensimmäinen uhri. Terveydenhuollon työntekijä on haitta- ja vaaratapahtuman toinen uhri, joka traumatisoituu ja oireilee fyysisesti sekä psyykkisesti oltuaan osallisena potilaan haitta- ja vaaratapahtumassa. Hoitohenkilökunnan tuen tarve on tunnistettu ja tarpeita kartoitettu, mutta silti henkilöstölle suunnatut tukimekanismit ovat melko harvinaisia. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on kuvata toisena uhrina olleelle hoitohenkilökunnalle kohdistettuja tukimekanismeja, niiden vaikutuksia sekä hoitohenkilökunnan kokemuksia niiden toimivuudesta.
Kandidaatintutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku suoritettiin elokuussa 2024 seitsemästä eri hoito- ja sen lähitieteen tietokannoista: Pubmed, Cinahl, Medic, Cochrane, Psychinfo, Scopus sekä Web of Science. Tuloksia löytyi tietokannoista yhteensä 778 kappaletta, joista mukaan kirjallisuuskatsaukseen valittiin 14 kappaletta. Katsaukseen valittiin mukaan suomen- tai englanninkieliset artikkelit. Katsauksesta poissuljettiin puhtaasti hoitohenkilökunnan oireistoa tai tuen tarvetta kuvaavat, sekä ainoastaan lääkäreitä ammattiryhmänä kuvaavat artikkelit. Mukaan valikoitui tukimekanismia ja sen vaikutuksia kuvaavat artikkelit ja hoitohenkilökunnan kokemuksia tukimekanismeista kuvaavia artikkeleita. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Tukimekanismin rakentaminen on hyvä aloittaa hoitohenkilökunnan oireiston sekä saadun ja toivotun tuen mittauksella validoidulla mittarilla (esimerkiksi SVEST). Kollegan tarjoama vertaistuki koettiin tärkeimmäksi tueksi potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen. Ensivaiheen tuki voidaan tarjota psykologisena ensiapuna defusing- toiminnalla ja viiveellä debriefing- toiminnalla tarpeen mukaan. Vertaistukihenkilöitä voidaan kouluttaa antamaan psykologista ensiapua ja se oli toteutettu eri tukimekanismeissa vaihtelevasti. Vertaistukihenkilöiden tulisi koulutuksen jälkeen osata tunnistaa pitkittynyt oireilu ja tuen tarve. Tuen tulisi olla eskaloituvaa, jolloin ensivaiheen tuen jälkeen olisi tarjolla pidempiaikaista moniammatillista tukea. Useissa tukimekanismeissa tukea tarjoava ryhmä oli moniammatillinen ja tukimekanismin laajuus vaihteli yksikön sisäisestä koko sairaalan tai organisaation laajuiseksi.
Organisaation ja esihenkilön tuki on tärkeää. Yleinen tietoisuus ja hoitohenkilökunnan informointi saatavilla olevista tukimekanismeista on oleellista, jotta tuki on saavutettavaa. Myös yhteys tukimekanismiin tulee olla helppoa heti tai viiveellä. Tehtävään dedikoidun henkilökunnan käyttö oli havaittu hyväksi. Hoitohenkilökunta on ottanut erittäin mielellään vastaan tukea ja kokee sen hyvin hyödyllisiksi. Tukimekanismin vaikuttavuutta on hyvä mitata validoidulla mittarilla.
Toinen uhri- ilmiötä on tutkittu paljon, ja tarve erilaisille tukimekanismeille tunnistettu useissa tutkimuksissa. Myös tutkimusta erilaisten tukimekanismien toimivuudesta ja vaikutuksista on melko paljon. Tukimekanismit olivat silti melko harvinaisia käytännössä, tai niitä ei ole tutkimuksissa kuvattu suuria määriä. Tukimekanismien pitkäaikaisvaikutuksia pitkittäisessä tutkimusasetelmassa ei ole juuri tutkittu. Myöskään tukimekanismien kustannuksia verrattuna hoitohenkilökunnan mahdollisiin poissaoloihin, tai kokonaan työelämästä poisjättäytymiseen ei ole tutkittu. Tukimekanismeilla on ollut mahdollista vähentää hoitohenkilökunnan negatiivista oireilua.
Kandidaatintutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku suoritettiin elokuussa 2024 seitsemästä eri hoito- ja sen lähitieteen tietokannoista: Pubmed, Cinahl, Medic, Cochrane, Psychinfo, Scopus sekä Web of Science. Tuloksia löytyi tietokannoista yhteensä 778 kappaletta, joista mukaan kirjallisuuskatsaukseen valittiin 14 kappaletta. Katsaukseen valittiin mukaan suomen- tai englanninkieliset artikkelit. Katsauksesta poissuljettiin puhtaasti hoitohenkilökunnan oireistoa tai tuen tarvetta kuvaavat, sekä ainoastaan lääkäreitä ammattiryhmänä kuvaavat artikkelit. Mukaan valikoitui tukimekanismia ja sen vaikutuksia kuvaavat artikkelit ja hoitohenkilökunnan kokemuksia tukimekanismeista kuvaavia artikkeleita. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Tukimekanismin rakentaminen on hyvä aloittaa hoitohenkilökunnan oireiston sekä saadun ja toivotun tuen mittauksella validoidulla mittarilla (esimerkiksi SVEST). Kollegan tarjoama vertaistuki koettiin tärkeimmäksi tueksi potilaan haitta- ja vaaratapahtuman jälkeen. Ensivaiheen tuki voidaan tarjota psykologisena ensiapuna defusing- toiminnalla ja viiveellä debriefing- toiminnalla tarpeen mukaan. Vertaistukihenkilöitä voidaan kouluttaa antamaan psykologista ensiapua ja se oli toteutettu eri tukimekanismeissa vaihtelevasti. Vertaistukihenkilöiden tulisi koulutuksen jälkeen osata tunnistaa pitkittynyt oireilu ja tuen tarve. Tuen tulisi olla eskaloituvaa, jolloin ensivaiheen tuen jälkeen olisi tarjolla pidempiaikaista moniammatillista tukea. Useissa tukimekanismeissa tukea tarjoava ryhmä oli moniammatillinen ja tukimekanismin laajuus vaihteli yksikön sisäisestä koko sairaalan tai organisaation laajuiseksi.
Organisaation ja esihenkilön tuki on tärkeää. Yleinen tietoisuus ja hoitohenkilökunnan informointi saatavilla olevista tukimekanismeista on oleellista, jotta tuki on saavutettavaa. Myös yhteys tukimekanismiin tulee olla helppoa heti tai viiveellä. Tehtävään dedikoidun henkilökunnan käyttö oli havaittu hyväksi. Hoitohenkilökunta on ottanut erittäin mielellään vastaan tukea ja kokee sen hyvin hyödyllisiksi. Tukimekanismin vaikuttavuutta on hyvä mitata validoidulla mittarilla.
Toinen uhri- ilmiötä on tutkittu paljon, ja tarve erilaisille tukimekanismeille tunnistettu useissa tutkimuksissa. Myös tutkimusta erilaisten tukimekanismien toimivuudesta ja vaikutuksista on melko paljon. Tukimekanismit olivat silti melko harvinaisia käytännössä, tai niitä ei ole tutkimuksissa kuvattu suuria määriä. Tukimekanismien pitkäaikaisvaikutuksia pitkittäisessä tutkimusasetelmassa ei ole juuri tutkittu. Myöskään tukimekanismien kustannuksia verrattuna hoitohenkilökunnan mahdollisiin poissaoloihin, tai kokonaan työelämästä poisjättäytymiseen ei ole tutkittu. Tukimekanismeilla on ollut mahdollista vähentää hoitohenkilökunnan negatiivista oireilua.