Oppilaskuntatoiminnan tavoitteista toteutukseen: oppilaiden näkemyksiä vaikuttamisesta
Tiusanen, Merja (2025-01-17)
Oppilaskuntatoiminnan tavoitteista toteutukseen: oppilaiden näkemyksiä vaikuttamisesta
Tiusanen, Merja
(17.01.2025)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0031-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0031-2
Tiivistelmä
Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan kansallisen perusopetuksen alempien vuosiluokkien (1-6) lakisääteistä oppilaskuntatoimintaa lasten yksilöllisen ja kollektiivisen osallistumisen ja vaikuttamisen eräänä keinona ja kanavana. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti toteutuvalla oppilaita osallistavalla koulukulttuurilla ja oppilaskuntatoiminnalla luodaan edellytyksiä lasten ja nuorten osallistumiseen, näkemysten esittämiseen ja yhteisiin asioihin vaikuttamiseen. Kansallisten tavoitteiden mukaisesti lasten näkemyksiä kuulemalla voidaan aikaansaada myönteisiä muutoksia kouluyhteisöön ja arkiympäristöön. Lisäksi lasten osallistuminen yhteisten asioiden kehittämiseen ja päätöksentekoon harjaannuttaa demokratiakulttuurin edellyttämää osaamista. Oppilaskuntatoiminta on koulun kaikkien oppilaiden osallistumista tukeva moniulotteinen rakenne, joka toimii tämän tutkimuksen tarkastelukehyksenä. Tutkimuksessa pyritään muodostamaan kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, millaisia laajempia merkityksiä alakouluikäiset oppilaat antavat osallisuudelle, oppilaskuntatoiminnalle ja vaikuttamisen taitojen harjaantumiselle.
Tämän empiirisen tutkimuksen määrällinen ja laadullinen aineisto koostuu oppilaille suunnatusta kyselystä (n = 504), oppilaiden ryhmähaastatteluista (n = 58) ja alakoulun oppilaskuntatoimintaan liittyvistä kirjallisista dokumenteista (yht. 60 sivua). Kirjallisia dokumentteja olivat oppilaskuntien toimintakertomukset (yht. 22 kpl) ja kunnallisen lastenparlamentin pöytäkirjat (yht. 8 kpl). Neljä aineistoa tuottivat erilaisia, toisiaan täydentäviä näkökulmia. Tutkimus on monimenetelmätutkimus, jossa aineistojen määrälliset ja laadulliset analyysit integroitiin tulosten tulkitsemiseksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että valtaosa oppilaista (74%) suhtautui koulunsa oppilaskuntatoimintaan myönteisesti. Sen sijaan oppilaiden käsitykset oppilaskuntatoiminnan vaikuttavuudesta olivat varovaisempia, sillä kyselyyn vastaajista vain puolet (48%) koki koulunsa oppilaskunnan saaneen aikaan jonkin muutoksen. Tämä herättää ajatuksen siitä, että onko oppilaskuntatoiminta riittävän läpinäkyvää ja tiedotetaanko oppilaskuntayhteistyöhön pohjautuvista ratkaisuista kattavasti. Koulujen tulisikin säännöllisesti arvioida ja kehittää oppilaskuntatoimintaa oppilaita kuulemalla. Normikirjauksissa korostetaan oppilaiden mahdollisuutta osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun järjestyssääntöjen valmisteluun. Koulutyön rakenteisiin ja reunaehtoihin vaikuttamisen sijaan oppilaat halusivat ja saivat mielestään enemmän valtaa ja vastuuta koulun toimintakulttuuriin ja oppimisyhteisön toimintatapoihin vaikuttamisessa. Oppilaskuntatoiminta koettiin tärkeäksi vaikuttamisen väyläksi etenkin koulukohtaisten välituntikäytänteiden ja kouluviihtyvyyden edistämisessä. Yhteiskunnalliset asiat, joihin oppilaat halusivat vaikuttaa, liittyivät mm. harrastusmahdollisuuksiin, lähiliikuntapaikkoihin ja liikenneturvallisuuteen. Lastenparlamentissa käsitellyt oppilasaloitteet kohdistuivat esimerkiksi ruokapalvelun kehittämiseen ja joukkoliikenteeseen. Muutosten aikaansaamiseksi oppilaat tunnistivat itsessään vaikuttamisen valmiuksien kehittämistarpeita. Tulosten mukaan oppilaat kokivat hyödylliseksi kehittää itsessään demokratiaosaamista ja erilaisia taitoja, kuten esimerkiksi rohkeutta, erilaisuuden hyväksymistä, toisten kunnioittamista, toisten kuuntelemista, vastuullisuutta ja yhteistyötaitoja. Myös lasten oikeuksien tuntemista pidettiin hyvin tärkeänä.
Oppilaskuntatoiminta on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että sen toiminta pohjautuu edustukselliseen demokratiaan. Myös lastenparlamentin toiminta on edustuksellista. Osallisuusvajeen ratkaisemiseksi vuorovaikutteista keskustelukulttuuria tulisi lisätä tiivistämällä oppilaskunnan hallituksen ja koulun kaikkien oppilaiden yhteistyötä. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että luokkahuoneissa käydyt keskustelut turvallisessa ryhmässä oppilaille ajankohtaisista asioista hyödyttävät oppilaskunnan hallituksen toimintaa. Koulun oppilaiden näkemysten kuuleminen osana koulun arkityötä vahvistaa perusopetuksen osallisuus- ja demokratiakasvatuksen päämääriä.
Tämän empiirisen tutkimuksen määrällinen ja laadullinen aineisto koostuu oppilaille suunnatusta kyselystä (n = 504), oppilaiden ryhmähaastatteluista (n = 58) ja alakoulun oppilaskuntatoimintaan liittyvistä kirjallisista dokumenteista (yht. 60 sivua). Kirjallisia dokumentteja olivat oppilaskuntien toimintakertomukset (yht. 22 kpl) ja kunnallisen lastenparlamentin pöytäkirjat (yht. 8 kpl). Neljä aineistoa tuottivat erilaisia, toisiaan täydentäviä näkökulmia. Tutkimus on monimenetelmätutkimus, jossa aineistojen määrälliset ja laadulliset analyysit integroitiin tulosten tulkitsemiseksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että valtaosa oppilaista (74%) suhtautui koulunsa oppilaskuntatoimintaan myönteisesti. Sen sijaan oppilaiden käsitykset oppilaskuntatoiminnan vaikuttavuudesta olivat varovaisempia, sillä kyselyyn vastaajista vain puolet (48%) koki koulunsa oppilaskunnan saaneen aikaan jonkin muutoksen. Tämä herättää ajatuksen siitä, että onko oppilaskuntatoiminta riittävän läpinäkyvää ja tiedotetaanko oppilaskuntayhteistyöhön pohjautuvista ratkaisuista kattavasti. Koulujen tulisikin säännöllisesti arvioida ja kehittää oppilaskuntatoimintaa oppilaita kuulemalla. Normikirjauksissa korostetaan oppilaiden mahdollisuutta osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun järjestyssääntöjen valmisteluun. Koulutyön rakenteisiin ja reunaehtoihin vaikuttamisen sijaan oppilaat halusivat ja saivat mielestään enemmän valtaa ja vastuuta koulun toimintakulttuuriin ja oppimisyhteisön toimintatapoihin vaikuttamisessa. Oppilaskuntatoiminta koettiin tärkeäksi vaikuttamisen väyläksi etenkin koulukohtaisten välituntikäytänteiden ja kouluviihtyvyyden edistämisessä. Yhteiskunnalliset asiat, joihin oppilaat halusivat vaikuttaa, liittyivät mm. harrastusmahdollisuuksiin, lähiliikuntapaikkoihin ja liikenneturvallisuuteen. Lastenparlamentissa käsitellyt oppilasaloitteet kohdistuivat esimerkiksi ruokapalvelun kehittämiseen ja joukkoliikenteeseen. Muutosten aikaansaamiseksi oppilaat tunnistivat itsessään vaikuttamisen valmiuksien kehittämistarpeita. Tulosten mukaan oppilaat kokivat hyödylliseksi kehittää itsessään demokratiaosaamista ja erilaisia taitoja, kuten esimerkiksi rohkeutta, erilaisuuden hyväksymistä, toisten kunnioittamista, toisten kuuntelemista, vastuullisuutta ja yhteistyötaitoja. Myös lasten oikeuksien tuntemista pidettiin hyvin tärkeänä.
Oppilaskuntatoiminta on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että sen toiminta pohjautuu edustukselliseen demokratiaan. Myös lastenparlamentin toiminta on edustuksellista. Osallisuusvajeen ratkaisemiseksi vuorovaikutteista keskustelukulttuuria tulisi lisätä tiivistämällä oppilaskunnan hallituksen ja koulun kaikkien oppilaiden yhteistyötä. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että luokkahuoneissa käydyt keskustelut turvallisessa ryhmässä oppilaille ajankohtaisista asioista hyödyttävät oppilaskunnan hallituksen toimintaa. Koulun oppilaiden näkemysten kuuleminen osana koulun arkityötä vahvistaa perusopetuksen osallisuus- ja demokratiakasvatuksen päämääriä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2861]