Alaikäisen oikeudet väkivaltarikoksen uhrina
Autio, Rosa (2024-12-16)
Alaikäisen oikeudet väkivaltarikoksen uhrina
Autio, Rosa
(16.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071620
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071620
Tiivistelmä
Alaikäisen oikeudet väkivaltarikoksen uhrina ovat sekä juridisesti että yhteiskunnallisesti merkittävä
aihe, joka sisältää keskeisiä kysymyksiä lapsen perus- ja ihmisoikeuksista rikosprosessin aikana. Tämä
tutkielma tarkastelee lapsiasianomistajan oikeuksia väkivaltarikoksen uhrina ja pyrkii hahmottamaan,
miten näiden oikeuksien toteutuminen on turvattu lainsäädännöllisesti ja käytännössä suomalaisessa
oikeusjärjestelmässä.
Tutkielma tarkastelee eritysesti lapsen oikeutta tukeen rikosprosessin aikana, riittävään tiedonsaantiin,
asioiden ymmärtämiseen sekä lapsen näkemyksen huomioimiseen. Näistä näkökohdista voidaan
katsoa muodostuvan lapsen etu rikosprosessissa yhdessä perustuslain säännösten kanssa.
Tutkimusaineistona on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomioita ja poliisin esitutkintapöytäkirjoja.
Tutkimus pyrkii arvioimaan, kuinka lapsen oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sekä hänen
oikeutensa oikeudenmukaiseen käsittelyyn ja tukeen toteutuvat rikosprosessissa. Näiden kysymysten
tarkastelu on tärkeää paitsi alaikäisten uhrien perusoikeuksien turvaamisen kannalta, myös
oikeusprosessien yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Tutkimuksessa hyödynnetään monimetodista lähestymistapaa, jossa yhdistyivät lainopilliset ja
empiiriset menetelmät. Lainoppi muodostaa tutkimuksen keskiön, ja sitä täydennetään empiirisellä
analyysillä. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään oikeusdogmaattista tulkintaa kansallisten ja
kansainvälisten oikeuslähteiden pohjalta, tavoitteena systematisoida ja tulkita lapsen oikeuksien
toteutumista rikosprosessissa. Empiirinen osuus keskittyy lapsiuhrien kuulemiskäytäntöihin ja
päätöksenteon lapsiystävällisyyteen erityisesti kvantitatiivisen tulkinnan keinoin, sisältäen kuitenkin
myös kvalitatiivista arviointia.
Tutkimus osoittaa, että lapsiuhrien oikeuksien toteutuminen rikosprosessissa on osin puutteellista.
Päätöksenteossa lapsen etua ei aina punnita riittävän näkyvästi, eikä lapsen näkemyksiä huomioida
systemaattisesti. Lopputulemana esitetään, että lapsen oikeuksien vahvistaminen edellyttää
lapsiystävällisempiä tiedonsaantimenetelmiä, parempaa kuulemisprosessin dokumentointia sekä
selkeämpiä suojelutoimenpiteitä. Lisäksi tutkimus antaa konkreettisia tulkintasuosituksia lapsen edun
ensisijaisuuden ja prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi käytännössä.
aihe, joka sisältää keskeisiä kysymyksiä lapsen perus- ja ihmisoikeuksista rikosprosessin aikana. Tämä
tutkielma tarkastelee lapsiasianomistajan oikeuksia väkivaltarikoksen uhrina ja pyrkii hahmottamaan,
miten näiden oikeuksien toteutuminen on turvattu lainsäädännöllisesti ja käytännössä suomalaisessa
oikeusjärjestelmässä.
Tutkielma tarkastelee eritysesti lapsen oikeutta tukeen rikosprosessin aikana, riittävään tiedonsaantiin,
asioiden ymmärtämiseen sekä lapsen näkemyksen huomioimiseen. Näistä näkökohdista voidaan
katsoa muodostuvan lapsen etu rikosprosessissa yhdessä perustuslain säännösten kanssa.
Tutkimusaineistona on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomioita ja poliisin esitutkintapöytäkirjoja.
Tutkimus pyrkii arvioimaan, kuinka lapsen oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sekä hänen
oikeutensa oikeudenmukaiseen käsittelyyn ja tukeen toteutuvat rikosprosessissa. Näiden kysymysten
tarkastelu on tärkeää paitsi alaikäisten uhrien perusoikeuksien turvaamisen kannalta, myös
oikeusprosessien yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Tutkimuksessa hyödynnetään monimetodista lähestymistapaa, jossa yhdistyivät lainopilliset ja
empiiriset menetelmät. Lainoppi muodostaa tutkimuksen keskiön, ja sitä täydennetään empiirisellä
analyysillä. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään oikeusdogmaattista tulkintaa kansallisten ja
kansainvälisten oikeuslähteiden pohjalta, tavoitteena systematisoida ja tulkita lapsen oikeuksien
toteutumista rikosprosessissa. Empiirinen osuus keskittyy lapsiuhrien kuulemiskäytäntöihin ja
päätöksenteon lapsiystävällisyyteen erityisesti kvantitatiivisen tulkinnan keinoin, sisältäen kuitenkin
myös kvalitatiivista arviointia.
Tutkimus osoittaa, että lapsiuhrien oikeuksien toteutuminen rikosprosessissa on osin puutteellista.
Päätöksenteossa lapsen etua ei aina punnita riittävän näkyvästi, eikä lapsen näkemyksiä huomioida
systemaattisesti. Lopputulemana esitetään, että lapsen oikeuksien vahvistaminen edellyttää
lapsiystävällisempiä tiedonsaantimenetelmiä, parempaa kuulemisprosessin dokumentointia sekä
selkeämpiä suojelutoimenpiteitä. Lisäksi tutkimus antaa konkreettisia tulkintasuosituksia lapsen edun
ensisijaisuuden ja prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi käytännössä.