Soijapavun taloudelliset ja ekologiset kustannukset ravinnon ja rehun näkökulmasta
Meriharju, Melina (2024-12-19)
Soijapavun taloudelliset ja ekologiset kustannukset ravinnon ja rehun näkökulmasta
Meriharju, Melina
(19.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501071634
Tiivistelmä
Tämä kirjallisuuskatsaus tarkastelee soijapaputuotannon talous- ja ympäristökustannuksia erityisesti painottaen eroja ihmisravinnoksi ja eläinrehuksi kasvatetun soijan välillä. Tutkielma keskittyy, millaisia kustannuksia syntyy soijapapujen tuotannosta ja logistiikasta, sekä millaisia ulkoisvaikutuksia soijapapujen tuotannosta on ympäristölle. Työssä analysoidaan talouskustannuksia, kuten soijapavun tuotannon kasvatuskustannuksia, joihin kuuluvat muun muassa siemenet, maankäyttö sekä työvoima. Lähes jokaisessa luvussa painotetaan geenimuunneltujen ja geenimuuntelemattomien siemenien eroja, ja päätelmien mukaan rehusoijan kasvattaminen olevan taloudellisesti edullisempaa osittain geenimuunneltujen siementen ansiosta, mutta tuottavan suurempia ulkoisvaikutuksia ympäristölle. Vastapainona geenimuuntelemattomien siemenlajien kasvatusta harrastetaan Euroopan unionin kaltaisilla markkinoilla, jossa käytetyt maa-alueet ovat pienemmät, jolloin ympäristökustannukset myös pienenevät.
Tutkielman kannalta tärkeäksi on noussut, että siirtyminen kasvipohjaisempaan ruokajärjestelmään voisi merkittävästi vähentää soijapapujen viljelyn aiheuttamia ympäristöhaittoja sekä parantaa resurssien käyttötehokkuutta. Soijantuotannon kestävyyden parantaminen kuitenkin edellyttää kansainvälisiä toimia, tuotantoketjujen läpinäkyvyyden lisäämistä ja kuluttajien asenteiden muutoksia.
Tutkielman kannalta tärkeäksi on noussut, että siirtyminen kasvipohjaisempaan ruokajärjestelmään voisi merkittävästi vähentää soijapapujen viljelyn aiheuttamia ympäristöhaittoja sekä parantaa resurssien käyttötehokkuutta. Soijantuotannon kestävyyden parantaminen kuitenkin edellyttää kansainvälisiä toimia, tuotantoketjujen läpinäkyvyyden lisäämistä ja kuluttajien asenteiden muutoksia.