Suojelupoliisi – uhkakuvat ja vaikuttaminen : Turvallisuuspoliisin modernisaatio turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi 2001–2019
Aronen, Markus (2024-12-19)
Suojelupoliisi – uhkakuvat ja vaikuttaminen : Turvallisuuspoliisin modernisaatio turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi 2001–2019
(19.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092142
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092142
Tiivistelmä
Tutkielmassa syvennytään Suojelupoliisin turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi johtaneisiin muutosvaiheisiin 2000-luvulla. Tutkielma tarkastelee, kuinka Suojelupoliisi vaikutti toimintansa kehitykseen, ja miten uhkakuvat olivat vaikuttamisen keskiössä. Tutkielma on rajattu vuosiin 2001–2019. Primääriaineistoksi valikoituivat Suojelupoliisin vuosikertomukset 2001–2015 ja Suojelupoliisin vuosikirjat 2016–2019. Virasto kuvaa julkaisuissa Suomen ja kansainvälisen ympäristön turvallisuustilannetta sekä viraston toimintaa.
Suomen 2000-luvulla muuttunut uhkakuvaympäristö loi Suojelupoliisille tarpeen uudistua turvallisuuspoliisista uuteen uhkakuvakontekstiin sopivammaksi turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi. Virasto edisti tavoitettaan viestinnällä, jossa uhkakuvat määrittivät tiedustelutarpeen narratiivin.
Tutkielman metodi on historiallinen uhkakuva-analyysi. Metodi mahdollistaa selkeän viitekehyksen rakentamisen tutkielman aiheesta. Historiallista uhkakuva-analyysiä käyttämällä tutkielmassa tunnistettiin kolme toisiinsa kytkeytyvää uhkakuvakokonaisuutta, joita virasto käytti vaikuttamisensa osana ja tiedustelutarpeen narratiivin rakentamisessa: kansallinen turvallisuus, viraston sisäiset rajoitteet ja ulkoiset uhkat. Viraston sisäiset rajoitteet, kuten budjetti- ja resurssikysymys, kansainvälinen riippuvuus sekä tiedustelulakien puuttuminen yhdistettiin kattokäsitteeksi muodostuneeseen kansalliseen turvallisuuteen. Perusteluina sisäisten rajoitteiden korjausvaatimuksille esitettiin ulkoiset uhkat: terrorismi, laiton tiedustelu ja Venäjä. Suojelupoliisi kykeni osoittamaan, että ulkoisten uhkien torjuminen vaati lisäresursseja, oman tiedustelutiedon hankkimista sekä lakimuutoksia kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.
Vuonna 2008 esitelty uusi ja avoimempi viestintästrategia oli muodostanut virastolle vaikuttamisväylän, jonka avulla se pystyi korostamaan kansallisen turvallisuuden uhkia ja kuvaamaan asemansa ongelmallisuutta uhkien torjunnassa. Julkinen ja avoin lähestymistapa mahdollisti poliittisen vaikuttamisen sekä nosti turvallisuusasiat ja tiedustelulait lopulta päätöksenteon keskiöön. Suojelupoliisi uudistui turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi 2019.
Suomen 2000-luvulla muuttunut uhkakuvaympäristö loi Suojelupoliisille tarpeen uudistua turvallisuuspoliisista uuteen uhkakuvakontekstiin sopivammaksi turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi. Virasto edisti tavoitettaan viestinnällä, jossa uhkakuvat määrittivät tiedustelutarpeen narratiivin.
Tutkielman metodi on historiallinen uhkakuva-analyysi. Metodi mahdollistaa selkeän viitekehyksen rakentamisen tutkielman aiheesta. Historiallista uhkakuva-analyysiä käyttämällä tutkielmassa tunnistettiin kolme toisiinsa kytkeytyvää uhkakuvakokonaisuutta, joita virasto käytti vaikuttamisensa osana ja tiedustelutarpeen narratiivin rakentamisessa: kansallinen turvallisuus, viraston sisäiset rajoitteet ja ulkoiset uhkat. Viraston sisäiset rajoitteet, kuten budjetti- ja resurssikysymys, kansainvälinen riippuvuus sekä tiedustelulakien puuttuminen yhdistettiin kattokäsitteeksi muodostuneeseen kansalliseen turvallisuuteen. Perusteluina sisäisten rajoitteiden korjausvaatimuksille esitettiin ulkoiset uhkat: terrorismi, laiton tiedustelu ja Venäjä. Suojelupoliisi kykeni osoittamaan, että ulkoisten uhkien torjuminen vaati lisäresursseja, oman tiedustelutiedon hankkimista sekä lakimuutoksia kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.
Vuonna 2008 esitelty uusi ja avoimempi viestintästrategia oli muodostanut virastolle vaikuttamisväylän, jonka avulla se pystyi korostamaan kansallisen turvallisuuden uhkia ja kuvaamaan asemansa ongelmallisuutta uhkien torjunnassa. Julkinen ja avoin lähestymistapa mahdollisti poliittisen vaikuttamisen sekä nosti turvallisuusasiat ja tiedustelulait lopulta päätöksenteon keskiöön. Suojelupoliisi uudistui turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi 2019.